Täydellinen elämä -millaista se on?

[Sohvi]

Eilen illalla huokaisin miehelle, että tällainen täydellisen ihana päivä -vielä kun olisi laskut kaikki maksettuna, ei yhtään rästiä...tuntisin huimaa onnea!

Päivä oli ihana. Kaikki kotona, puuhailimme pihalla, kävimme pyöräilemässä ( 4-v. oppi ajamaan ilman apurattaita) ja söimme jäätelöt kaupan edessä, lapsilla kasvot elämänilosta loistaen.

Mutta taustalla ahdistaa koko ajan rahatilanne, rästissä olevat maksut ja pakolliset menot, joihin ei rahaa ole. Mistä taion euroja?

Voi kuinka kevyempää olisi hengittää ilman taloudellisia vaikeuksia!

Jos meillä joskus tämä tilanne helpottaa, kuinka kauan muistan nauttia tavallisesta arjesta ja normaalista toimeentulosta? Kasvaako vaatimustasoni? Tarvitsenko onneen asteittain aina vain enemmän?

 

[Cosmopolitan]

Kasvaako vaatimustasoni? Tarvitsenko onneen asteittain aina vain enemmän?

Kylla se noin valitettavasti tuppaa menemaan :/

 

[Maikki 85]

:hug:

Tiedämpä tarkalleen miltä sinusta tuntuu.
Kyllä se siitä vielä lähtee ylös päin menemään, niin sanon itselleni kun masentaa.
Joskus pitää käydä pohjalla että saa vauhtia ylös päin

 

[Dorde]

täydellinen elämä, mä näen sen niin että itse on onnellinen ja tyytyväinen oloonsa, ei tarvitse hyvänolontunteeseen sen suurempia seremonioita. Ja kyllähän sitä onnea on hyvä vaalia ja arvostaa, vaatimustaso ei välttämättä kasva, iän myötä tulee usein kyllä tarve myös henkisen kehityksen lisäämiseen.

 

[ap]

:hug:

Tiedämpä tarkalleen miltä sinusta tuntuu.
Kyllä se siitä vielä lähtee ylös päin menemään, niin sanon itselleni kun masentaa.
Joskus pitää käydä pohjalla että saa vauhtia ylös päin

Kiitos

Tuntuu vaan, että tätä pohjan katselemista on kestänyt jo niin kauan, että en jaksa enää toivoa ylös pääsyä.

Meille 3000 euroa bruttona kuussa olisi järkyttävän upea tilanne (monelle tällä palstalla tuntuu olevan kauhistus). En edes uskalla ajatella, miten päin tanssaisin, jos tulot olisi 4000-5000 euroa bruttona. Tuntuu huikeilta summilta tähän nykyiseen verrattuna.

 

[Maikki 85]

minä voin paljastaa että nyt olemme joutuneet pärjäämään minun tuloillani ja olen vanhempainlomalla. Mies onneksi sai tänään töitä niin ehkä jossain vaiheessa voi helpottaa.
Kyllä se välillä vaan tuntuu siltä että haluaa luovuttaa mutta sitten kun katsoo noita kahta naperoa niin muistaa taas miksi jatkaa.

 

[ap]

täydellinen elämä, mä näen sen niin että itse on onnellinen ja tyytyväinen oloonsa, ei tarvitse hyvänolontunteeseen sen suurempia seremonioita. Ja kyllähän sitä onnea on hyvä vaalia ja arvostaa, vaatimustaso ei välttämättä kasva, iän myötä tulee usein kyllä tarve myös henkisen kehityksen lisäämiseen.

Henkistä kehitystä on väistämättä tapahtunut, kun on joutunut vaikeita asioita käymään elämän varrella läpi. Tämä taloudellinen kriisi on yksi niistä, mutta ei kuitenkaan suurin vastoinkäyminen. Ajattelen niin, että näillä huonoilla asioilla elämässäni on hyvin tärkeä rooli, ne opettavat minua, auttavat kehittymään paremmaksi ihmiseksi, jos osaan oppia niistä. Sekään ei ole itsestään selvyys, vaan minulla täytyy olla halu ja uskallus katsoa asioita silmiin ja olla realistinen ja pohtia asioita eri kanteilta.

Taloudelliseen puoleen et ottanut kantaa, kuinka paljon taloudellinen tasapaino sinun mielestäsi vaikuttaa onnellisuuteen, elämän täydellisyyteen?

 

[Emilyn]

Täydellinen sana kuulostaa usein monien mielestä negatiiviselta, joten sanon että mielestäni silloin kun ajattelee, mitkä asiat voisivat olla paremmin.. - jos ne ovat jotain pikkujuttuja, kuten "asunnossa voisi olla yksi huone enemmän" niin elämä on melko täydellistä. Jotkut pienet virheet siinä eivät sitä huojuta, tai pienet puutteet tai se että ruoho on leikkaamatta (tuli mieleen kun ikkunasta ulos katselin )

 

[Dorde]

täydellinen elämä, mä näen sen niin että itse on onnellinen ja tyytyväinen oloonsa, ei tarvitse hyvänolontunteeseen sen suurempia seremonioita. Ja kyllähän sitä onnea on hyvä vaalia ja arvostaa, vaatimustaso ei välttämättä kasva, iän myötä tulee usein kyllä tarve myös henkisen kehityksen lisäämiseen.

Henkistä kehitystä on väistämättä tapahtunut, kun on joutunut vaikeita asioita käymään elämän varrella läpi. Tämä taloudellinen kriisi on yksi niistä, mutta ei kuitenkaan suurin vastoinkäyminen. Ajattelen niin, että näillä huonoilla asioilla elämässäni on hyvin tärkeä rooli, ne opettavat minua, auttavat kehittymään paremmaksi ihmiseksi, jos osaan oppia niistä. Sekään ei ole itsestään selvyys, vaan minulla täytyy olla halu ja uskallus katsoa asioita silmiin ja olla realistinen ja pohtia asioita eri kanteilta.

Taloudelliseen puoleen et ottanut kantaa, kuinka paljon taloudellinen tasapaino sinun mielestäsi vaikuttaa onnellisuuteen, elämän täydellisyyteen?

Vaikuttaahan se taloudellinen tasapaino jonkun verran. Jos joutuu päivittäin miettimään millä ostaa ruokaa lapsille niin kyllä se ihan varmasti vaikuttaa henkiseen jaksamiseen. Rahaa pitäisi olla juuri sen verran ettei sitä joutuisi päivittäin miettimään. Mä olen kituuttanut opiskelijana köyhyysrajan alapuolella ja vanhempana miehen henk.koht konkurssi veti meidän elämän tosi tiukalle. Mutta peruspositiivisuus kun säilyy eikä vajoa sinne mustaan synkkyyteen niin pärjää jo paremmin. Se on kyllä luonnekysymyskin.

Vaikeudet kasvattaa mutta myös tasapainoinen elämä tekee sitä. Riippuu ihmisestä miten niitä asioita käsittelee ja miten asiat suhteuttaa. Onnellinen voi olla köyhänäkin, talouden kunnossaolo vaan helpottaa elämää kummasti.