TÄYSIMETYKSEN VANKINA

[Aaban]

Juu ei se minustakaan ole vaikeaa, mutta täällä on valitettavasti sellainen lynkkausmeininkin, että äiti ei saisi olla pois lapsensa luota edes tuota lenkin vaatimaa aikaa. Surullista.

En ole kenenkään tässä ketjussa huomannut väittävän niin, ettei äiti saisi vauvan luota poistua ollenkaan.

 

[Greippi]

Juu ei se minustakaan ole vaikeaa, mutta täällä on valitettavasti sellainen lynkkausmeininkin, että äiti ei saisi olla pois lapsensa luota edes tuota lenkin vaatimaa aikaa. Surullista.

En ole kenenkään tässä ketjussa huomannut väittävän niin, ettei äiti saisi vauvan luota poistua ollenkaan.

Pari lainausta hyvin lyhyellä etsinnällä...:

Eihän se ole vauvana kuin vuoden. Kyllä vuoden istuu sitten vaikka 'kodin vankina'kin.
Jestas mitä mammoja taas liikkeellä.
Kyllä on itsekkyys huipussaan.

Ei ole tarkoitettukaan, että imeväisikäinen on äidistään erossa. Kyllä sä kerkeät vielä mennä yksinkin, nyt on aika omistautua vauvalle.

ja sitä omaa aikaa ei ehdi saada sen puolen vuoden imetysiän jälkeen? Mä oon varmaan jotenkin päästäni vialla, kun mulle ei oo tehny yhtään tiukkaa "olla sidottu" lapsiini imetysajan. Aina oon voinut mennä, mihin haluan, siinähän nuo lapset on kulkenu mukana.

 

[Sopraano]

Sulla on varmaankin, ap, yksi lapsi, vai kuinka?!? Mäkin muistan tietynlaisen ahdistuneisuudentunteen lehmänä olosta esikoisen kanssa, mutta seuraavilta lapsilta ei ole ahdistanut ollenkaan. Luulen, että asiaan vaikuttaa sekin. että elämässäsi on tapahtunut suuri muutos. Mutta elämäsi on nyt pääasiassa vauvasi äitinä olemista. Sopeudu siihen, äläkä yritä pyristellä asemastasi pois. Helpottaa kummasti, kun relaa. Tsemppiä sulle ja muillekin "lehmille"! :flower:

T.Lehmä itsekin

 

[Työäiti]

Ei parane näköjään antaa vauvaansa isän syliin laisinkaan, saa pian traumoja!

Voihan sen asian noinkin kääntää, jos haluaa...

No eikö asian juuri noin käsitä, jos sitä pidetään kamalana, että isä syöttää pullosta vauvan ehkä kerran kuukaudessa? Ja syyksi sanotaan, että ÄIDIN läheisyys on tärkeintä vauvalle.

Niin kerran kuukaudessako tässä nyt oli puhe? Usein sellainen ihminen, joka haluaa mennä oman mielensä mukaan milloin haluaa kauppaan, lenkille, elokuviin, kampaajalle ym. tekee sitä useammin kuin kerran kuussa.

Eli kerran kuukaudessa on sallitua äitien ajatella itseään? Mutta jos useammin ajattelee ja käy vaikka kampaajalla ja toisen kerran kuukauden sisällä urheilemassa, onkin jo huono äiti?

Huomaa muuten jotenkin, että tässä ketjussa ovat kirjoitelleet äidit, joilla ei ole elämäntapa liikunnallinen ja jotka eivät käy esimerkiksi jumpissa ennen kuin lapsi täyttää suunnilleen vuoden (jos silloinkaan). On kaikkien (lapsen ja äidin ja isänkin) etu, että äiti ottaa omaa aikaa vaikkapa liikuntaharrastukseen ja kunnon ylläpitämiseen eikä pelkästään istu kotona läskistymässä ja katsemessa telkkaria. Itse olin ensimmäisen kerran jumpassa kun poika oli kuukauden vanha ja siitä lähtien kaksi kertaa viikossa ja voin luvata, että tuskin istuisin tässä läheskään näin järjissäni ilman näitä liikuntahetkiä ja hyvää kuntoa.

Jumppaan lähtiessäkin vauvan voi syöttää ennen lähtöä. Harvoin se jumppa yli kahta tuntia kestää. Lenkit, jumpat, ym. liikuntaharrastuksetkin voi käydä syöttöjen välillä, jollei halua asiaa kovin vaikeaksi tehdä. Ainakin minulta se on onnistunut.

Kaksi tuntia on aika minimiaika jumpassa käymiselle. Ja jos vauvan syöttöväli ei ole edes tuota kahta tuntia (joillain vain esimerkiksi se tunti) niin aika vaikeaa se on.

Kyllä se aika tiukille käy. Mulla oli lenttis 1.5h ja matkat vajaa tunti. Mutta kyllä minä ehdin silti mennä tukka putkella sinne ja takas, ja kotona ei ollut isoja kriisiä. Potsu käyttäytyi isän kanssa ihan eri tavoin kuin minun kanssani. Mä en edes yrittänyt 6kk täysimetystä muiden syiden takia, joten kun purkkiruoka alkoi edes pikkuisen kelvata (vaikka pari suullista), niin kaikki ongelmat alkoivat vähentyä.

Ja juu, kyllä äitien pitää päästä monipuolisesti urheilemaan tai harrastamaan, muutakin kuin vaunulenkkejä.

 

[Aaban]

Juu ei se minustakaan ole vaikeaa, mutta täällä on valitettavasti sellainen lynkkausmeininkin, että äiti ei saisi olla pois lapsensa luota edes tuota lenkin vaatimaa aikaa. Surullista.

En ole kenenkään tässä ketjussa huomannut väittävän niin, ettei äiti saisi vauvan luota poistua ollenkaan.

Pari lainausta hyvin lyhyellä etsinnällä...:

Eihän se ole vauvana kuin vuoden. Kyllä vuoden istuu sitten vaikka 'kodin vankina'kin.
Jestas mitä mammoja taas liikkeellä.
Kyllä on itsekkyys huipussaan.

Ei ole tarkoitettukaan, että imeväisikäinen on äidistään erossa. Kyllä sä kerkeät vielä mennä yksinkin, nyt on aika omistautua vauvalle.

ja sitä omaa aikaa ei ehdi saada sen puolen vuoden imetysiän jälkeen? Mä oon varmaan jotenkin päästäni vialla, kun mulle ei oo tehny yhtään tiukkaa "olla sidottu" lapsiini imetysajan. Aina oon voinut mennä, mihin haluan, siinähän nuo lapset on kulkenu mukana.

Käsittääkseni noilla kommenteilla kyllä tarkoitettiin sitä, että äiti ehtii myöhemminkin mennä sitten vapaammin, kun ei ole sidottu syöttöaikoihin. Ap: n mukaan kun tuo "vankina olo" tarkoitti sitä, että ei voi tulla ja mennä mihin aikaan haluaa ja olla pois niin kauan kuin haluaa.

 

[Greippi]

Juu ei se minustakaan ole vaikeaa, mutta täällä on valitettavasti sellainen lynkkausmeininkin, että äiti ei saisi olla pois lapsensa luota edes tuota lenkin vaatimaa aikaa. Surullista.

En ole kenenkään tässä ketjussa huomannut väittävän niin, ettei äiti saisi vauvan luota poistua ollenkaan.

Pari lainausta hyvin lyhyellä etsinnällä...:

Eihän se ole vauvana kuin vuoden. Kyllä vuoden istuu sitten vaikka 'kodin vankina'kin.
Jestas mitä mammoja taas liikkeellä.
Kyllä on itsekkyys huipussaan.

Ei ole tarkoitettukaan, että imeväisikäinen on äidistään erossa. Kyllä sä kerkeät vielä mennä yksinkin, nyt on aika omistautua vauvalle.

ja sitä omaa aikaa ei ehdi saada sen puolen vuoden imetysiän jälkeen? Mä oon varmaan jotenkin päästäni vialla, kun mulle ei oo tehny yhtään tiukkaa "olla sidottu" lapsiini imetysajan. Aina oon voinut mennä, mihin haluan, siinähän nuo lapset on kulkenu mukana.

Käsittääkseni noilla kommenteilla kyllä tarkoitettiin sitä, että äiti ehtii myöhemminkin mennä sitten vapaammin, kun ei ole sidottu syöttöaikoihin. Ap: n mukaan kun tuo "vankina olo" tarkoitti sitä, että ei voi tulla ja mennä mihin aikaan haluaa ja olla pois niin kauan kuin haluaa.

Näinkö ap tosiaan sanoi? Minusta hän sanoi vain, että voisi olla silloin tällöin pois pidempäänkin kuin yhden syöttövälin. Ettei vain laitettaisi sanoja toisen suuhun?

 

[Aaban]

]


Näinkö ap tosiaan sanoi? Minusta hän sanoi vain, että voisi olla silloin tällöin pois pidempäänkin kuin yhden syöttövälin. Ettei vain laitettaisi sanoja toisen suuhun?

Samaa asiaahan se tarkoittaa. Jollei hän halua mennä mihin aikaan vaan ja kuinka pitkäksi aikaa vaan, hän voi yhtä hyvin mennä syöttöjen välillä. :xmas:

 

[MaijaMehiläinen]

Ei jaksa koko ketjua lukea, mutta AP:lle
Meillä ei kumpikaan huolinut pullosta multa, mutta kun olivat isän kanssa niin kelpas. Kokeiltiin eka kerran niin että mä olin pihalla ja kun tuli nälkä niin mies tarjosi pulloa, ensin ei kelvannut muuta kun maito alkoi tuoksua niin sitten kelpasi Mä olin silloin noin 1 minuutin päässä joten olisin heti apuun rynnännyt jos olisi tarve ollut.
Mutta mä en noita koskaan saanut pullosta ruokittua

 

[..]

]


Näinkö ap tosiaan sanoi? Minusta hän sanoi vain, että voisi olla silloin tällöin pois pidempäänkin kuin yhden syöttövälin. Ettei vain laitettaisi sanoja toisen suuhun?

Samaa asiaahan se tarkoittaa. Jollei hän halua mennä mihin aikaan vaan ja kuinka pitkäksi aikaa vaan, hän voi yhtä hyvin mennä syöttöjen välillä. :xmas:

Ei oo sama asia 2h on eri kuin 4h...

 

[Ihana]

Lapsi hoitoon ja tuttipullo mukaan, kyllä se siitä alkaa imeen kun nälkä yllättää. Meillä loppu lakkoilut kuin seinään.

Ja lapselle EI tullut traumoja :xmas: :xmas: :xmas: :xmas:

HULLU!

:headwall: Joo, se mä olenki!! Jos sä luit ketjua eteenpäin niin huomasit varmaan että korostin vielä, että sillä varauksella et jos vauva ei ala syömään ollenkaan, niin sit äiti takas! Eikä ykskään vauva ole itseään vielä nälkään tappanut.

 

[Aaban]

]


Näinkö ap tosiaan sanoi? Minusta hän sanoi vain, että voisi olla silloin tällöin pois pidempäänkin kuin yhden syöttövälin. Ettei vain laitettaisi sanoja toisen suuhun?

Samaa asiaahan se tarkoittaa. Jollei hän halua mennä mihin aikaan vaan ja kuinka pitkäksi aikaa vaan, hän voi yhtä hyvin mennä syöttöjen välillä. :xmas:

Ei oo sama asia 2h on eri kuin 4h...

Eli hän haluaa mennä kuinka pitkäksi aikaa haluaa... En siis laittanut sanoja kenenkään suuhun, kuten tässä eräs Greippi väitti.

 

[Alli]

Minä onneton tunari taisin tämän ketjun aloittaa...No, tunteita herättävä aihe ilmeisesti. Totta on niinkuin joku sanoi että jo tieto siitä että pääsee hengähtämään välillä auttaa kummasti ilman että itseasiassa tarvitsee ulko-ovea perässään sulkea. Mutta onko tosiaan nainen naiselle näin susi? Marttyyriäidiksi en rupea, tavoite on että minä, lapsi ja isänsä kasvaa tämän vauvavuoden aikana ja kaikki voivat hyvin henkisesti ja fyysisesti.
Nyt imettämään!

 

[Sangria]

tää ketju tulee jatkumaan hamaan tulevaisuuteen asti :xmas:

 

[Greippi]

Minä onneton tunari taisin tämän ketjun aloittaa...No, tunteita herättävä aihe ilmeisesti. Totta on niinkuin joku sanoi että jo tieto siitä että pääsee hengähtämään välillä auttaa kummasti ilman että itseasiassa tarvitsee ulko-ovea perässään sulkea. Mutta onko tosiaan nainen naiselle näin susi? Marttyyriäidiksi en rupea, tavoite on että minä, lapsi ja isänsä kasvaa tämän vauvavuoden aikana ja kaikki voivat hyvin henkisesti ja fyysisesti.
Nyt imettämään!

Näin se menee. Keneltäkään muulta ei tulee äitien tekemisille tai tekemättä jättämiselle niin kovaa kritiikkiä kuin toisilta pienten lasten äideiltä. Tuppaa aina unohtumaan, että mikä sopii yhdelle, ei sovi toiselle.
Voimia meille kaikille. Pienten lasten kanssa eläminen on ihan riittävän rankkaa ilman muiden tuomitsemistakin.

 

[....]

Kyllä se taitaa olla niin, että silloin, kun lapset hankkii, niin voi unohtaa ajatuksen menemisestä ja tulemisesta oman mielensä mukaan. Mielestäni se ajattelu kuuluu aikaan, jolloin tarvitsee huolehtia vain omasta itsestään ja mahdollisesti puolisosta.

Vaikka lapset lakkaa olemasta vauvoja, niin jotenkin nuo niiden asiat hallitsee edelleen omaa elämää eli pakko ne on huolehtia ennen omia halujaan. Ja asioiden järjestely vaatii sopimista ja neuvottelua.

Vaikka ne lapset olisi jo teinejä.

 

[Sara]

Niinhän se on, että elämä muuttuu totaalisesti lapsen syntyessä ja tietenkin se lapsi "kahlitsee" (enkä tarkoita mitenkään negatiivisesti tätä ) . Mutta ei se tarkoita, ettei äiti tai isä saisi sen jälkeen haluta omaa aikaa laisinkaan. Jos lapselle on hyvä hoitaja ja menot pysyy kohtuudessa, niin mikä jottei äiti saisi mennä? Ei se lapsi siitä kärsi, jos äiti on silloin tällöin muutaman tunnin pois, jos hoitaja on turvallinen.

 

[Täydellinen Nainen]

Mie täysimetin tasan 4 kuukautta ja sitten alotettiin kiinteät ja loppu siihen hommaan täysin mielenkiinto!
En vaan jaksanu sitä että mihinkään et päässy ilman vauvaa ja iltasin sai sen 3-4tuntii taistella poikaa tissin kanssa nukkumaan.

Miusta on kiva saada omaa aikaa ilman lasta ja tarttenkin myös sitä!
Kiva saada keskittyä välillä juttelemaan kavereiden kanssa ihan rauhassa ja käydä rauhassa vaikka lenkillä ilman että tarttee kokoajan kytätä että millon pitää olla lehmänä istumassa kotona! Poikakun roikku tissillä noin tunnin välein, ni alko itelläkin jaksaminen loppua!

Ihan yhtä nauravainen poika tuo vieläkin on vaikka se pulloruokinta yhen päivän aikana taisteltiin ja opeteltiinkin.

Mie oon sitämieltä ettei äidin elämän tartte loppuu siihen lapsen syntymään ja ihan samanlaisia lapsia niistä kasvaa vaikka välillä pullosta ruuan saakin ja on äidistä erossa!

Jos joku tykkää istuu lehmänä kotona sen vuoden, niin ok!
Mut koittas sillon nähdä sen asian toistenkin kannalta, kaikille se ei vaan sovi, ei sen perusteella tartte toisia tuomita äitinä! :xmas:

 

[juhuu, äly hoi!!!]

TODELLA rasittavia nuo jeesustelevat täydelliset imettäjä-äidit!!

 

[PulttiBois]

Minä onneton tunari taisin tämän ketjun aloittaa...No, tunteita herättävä aihe ilmeisesti. Totta on niinkuin joku sanoi että jo tieto siitä että pääsee hengähtämään välillä auttaa kummasti ilman että itseasiassa tarvitsee ulko-ovea perässään sulkea. Mutta onko tosiaan nainen naiselle näin susi? Marttyyriäidiksi en rupea, tavoite on että minä, lapsi ja isänsä kasvaa tämän vauvavuoden aikana ja kaikki voivat hyvin henkisesti ja fyysisesti.
Nyt imettämään!

Näin se menee. Keneltäkään muulta ei tulee äitien tekemisille tai tekemättä jättämiselle niin kovaa kritiikkiä kuin toisilta pienten lasten äideiltä. Tuppaa aina unohtumaan, että mikä sopii yhdelle, ei sovi toiselle.
Voimia meille kaikille. Pienten lasten kanssa eläminen on ihan riittävän rankkaa ilman muiden tuomitsemistakin.

nyt vasta pääsin lukemaan tämän ketjun kunnolla.
ja peesaan edellistä täysin!!! =)

itse täällä juuri tasan 4 viikkoiselle annoin korviketta ekaa kertaa pullosta ja tunnen olevani täysi nolla.
mutta mitäpä sitä ei tekisi itsensä ja vauvan puolesta! :ashamed:

ja vaikka imetys on kuinka hyvä asia tutkitusti ja miten päin vaan, olen silti sitä mieltä että pullo on helpompi.
joten en epäröi siirtyä pulloon ihan itsekkäistä syistäkin jos tämä takkuaminen jatkuu edelleen ja mä olen kuoleman väsynyt ja itkuinen.
ja meillä en todellakaan voisi kuvitella lähteväni edes postissa käymään, sillä tuo roikkuu tissillä lähes koko päivän- yöt vaan rauhallisia.
joten jos tietäisin että voisin vaikka tunnin olla poissa olisin enemmän kuin tyytyväinen. mutta niin ei ole.

joten tsemppiä kaikille imettäjille, pullovauvojen äideille- kaikille siis!!!
tää vauvanhoito, perheen pyörittäminen menee ihan työstä kyllä- melkein voisin väittää että oikeassa työssäni olen lomalla tämän rinnalla B)

 

[ZäDäM]

Poika oli täysimetetty 4 kk ikään asti. sitten mä en enää jaksanut. Poika ppainoi liki 9 kg joten mun olisi pitänyt syödä ihan järettömiä määriä ruokaa, jotta olis nälkä pysynyt pojasta loitolla.
Poika ei edes suostunut syömään missään muualla kuin miedän parisängyn päällä pitkältään joten ruokaikaan oli aina oltava kotona, se oli suorastaa kahlitsevaa. Joten meillä imetys sitten loppui kokonaan 5 kk iässä.

 

[Greippi]

Minä onneton tunari taisin tämän ketjun aloittaa...No, tunteita herättävä aihe ilmeisesti. Totta on niinkuin joku sanoi että jo tieto siitä että pääsee hengähtämään välillä auttaa kummasti ilman että itseasiassa tarvitsee ulko-ovea perässään sulkea. Mutta onko tosiaan nainen naiselle näin susi? Marttyyriäidiksi en rupea, tavoite on että minä, lapsi ja isänsä kasvaa tämän vauvavuoden aikana ja kaikki voivat hyvin henkisesti ja fyysisesti.
Nyt imettämään!

Näin se menee. Keneltäkään muulta ei tulee äitien tekemisille tai tekemättä jättämiselle niin kovaa kritiikkiä kuin toisilta pienten lasten äideiltä. Tuppaa aina unohtumaan, että mikä sopii yhdelle, ei sovi toiselle.
Voimia meille kaikille. Pienten lasten kanssa eläminen on ihan riittävän rankkaa ilman muiden tuomitsemistakin.

nyt vasta pääsin lukemaan tämän ketjun kunnolla.
ja peesaan edellistä täysin!!! =)

itse täällä juuri tasan 4 viikkoiselle annoin korviketta ekaa kertaa pullosta ja tunnen olevani täysi nolla.
mutta mitäpä sitä ei tekisi itsensä ja vauvan puolesta! :ashamed:

ja vaikka imetys on kuinka hyvä asia tutkitusti ja miten päin vaan, olen silti sitä mieltä että pullo on helpompi.
joten en epäröi siirtyä pulloon ihan itsekkäistä syistäkin jos tämä takkuaminen jatkuu edelleen ja mä olen kuoleman väsynyt ja itkuinen.
ja meillä en todellakaan voisi kuvitella lähteväni edes postissa käymään, sillä tuo roikkuu tissillä lähes koko päivän- yöt vaan rauhallisia.
joten jos tietäisin että voisin vaikka tunnin olla poissa olisin enemmän kuin tyytyväinen. mutta niin ei ole.

joten tsemppiä kaikille imettäjille, pullovauvojen äideille- kaikille siis!!!
tää vauvanhoito, perheen pyörittäminen menee ihan työstä kyllä- melkein voisin väittää että oikeassa työssäni olen lomalla tämän rinnalla B)

Ole itsellesi armollinen. Tärkeintä on, että lapsestasi huolehditaan ja että hän saa riittävästi ravintoa, imetettynä tai pullosta. Ja että äiti pysyy järjissään. Voimia sinulle, se muuttuu kyllä helpommaksi.

Sinänsä on helppoa, kun on saanut lapsen "hieman vanhempana" eli kypsässä 34 v iässä ja on nähnyt muutakin kuin oman takapihan niin ei tarvitse niin hirveästi ottaa stressiä muiden sanomista tai arvosteluista, vaan voi luottaa omaan järkeensä. Sääliksi käyvät nuoret äidit, jotka ovat usein alttiimpia muiden kommenteille.

 

[Täydellinen Nainen]

Ainiin pitänee lisätä, että oli siinä imetyksen lopetuksessa myös sitä itsekkyyttä mukana ja reilusti.
Kesä tulee, kiva liikkua pitkin ja poikin vaunuillen pojan kanssa, MUTTA en pystyisi imettämään missään julkisilla paikoilla muiden nähden :x Ei vaan oo mun juttu, pullon kanssa paljon helpompaa ja mukavampaa B)

Ja ei, en jää kotiin, koska pullostakin voi syöttää :xmas:

 

[Lilii lisänimetön]

Kyllä se taitaa olla niin, että silloin, kun lapset hankkii, niin voi unohtaa ajatuksen menemisestä ja tulemisesta oman mielensä mukaan. Mielestäni se ajattelu kuuluu aikaan, jolloin tarvitsee huolehtia vain omasta itsestään ja mahdollisesti puolisosta.

Vaikka lapset lakkaa olemasta vauvoja, niin jotenkin nuo niiden asiat hallitsee edelleen omaa elämää eli pakko ne on huolehtia ennen omia halujaan. Ja asioiden järjestely vaatii sopimista ja neuvottelua.

Vaikka ne lapset olisi jo teinejä.

Tässä sanottiin asia mielestäni hienosti. Ottamatta enempää kantaa mihinkään täysimetys- tms. asiaan, olen samaa mieltä kuin kirjoittaja "...."

 

[Kiitän tästä]

Ei äidin pidä panna omaa elämäänsä kokonaan hyllylle siksi, että saa lapsen. Äiti on inhimillinen ihminen, jolla on tarpeita. Joku voi istua vaikka viisi vuotta kotona käymättä missään ja näkemättä ketään, ja se on hänelle okei. Toinen taas ei kestä viikkoakaan neljän seinän sisällä ilman hetkenkään yksinäisyyttä. Kummallakaan ei ole varaa eikä oikeutta tuomita toista. Riittävän hyvää äitiyttä on monenlaista.

PARAS KIRJOITUS so far....

 

[Rieputarallaa]

Ei äidin pidä panna omaa elämäänsä kokonaan hyllylle siksi, että saa lapsen. Äiti on inhimillinen ihminen, jolla on tarpeita. Joku voi istua vaikka viisi vuotta kotona käymättä missään ja näkemättä ketään, ja se on hänelle okei. Toinen taas ei kestä viikkoakaan neljän seinän sisällä ilman hetkenkään yksinäisyyttä. Kummallakaan ei ole varaa eikä oikeutta tuomita toista. Riittävän hyvää äitiyttä on monenlaista.

PARAS KIRJOITUS so far....

KIITOS