Toggle sidebar

"Täytyykö" lapsen kanssa leikkiä?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Eräs äiti
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Vastaa
E

Eräs äiti

Vieras
Kyseessä vajaa vuoden ikäinen, viihtyy itsekseen. En ole "leikkijätyyppiä", en osaa. Useimmiten vain istun vieressä ja katselen mitä lapsi tekee ja mietin että onko paha jos teenkin jotain muuta silloin kun lapsi tyytyväisenä leikkii yksikseen? En tarkoita netissä istumista vaan esim. pyykin pesua, ruoanlaittoa, kirjan lukemista yms.

Voi vaikuttaa tyhmältä tää kysymys, mutta kaipaan lähinnä tietoa mitä "kasvatusalan ihmiset" ovat mieltä lapsen kanssa leikkimisestä/leikittömyydestä. Meidän muksu ei viihdy sylissä, eikä ole kiinnostunut esim. kirjoista joita mielelläni lukisin/kuvia näyttäisin.
 
En ole mikään expertti, mutta meidän lapset on ollut samanlaisia kun sinun eli en ole kovinkaan paljon heidän kanssa leikkinyt. Toisaalta hyvä niin koska nyt keksivät paljon omia leikkejä eikä tarvi kokoaikaa olla viihdyttämässä.
 
ei vuoden ikäinen vielä kaipaa "leikkikaveria", kyllä sen ikäiselle riittää läsnäolo...kyllä tulet huomaamaan kun kaipaa kaveria!

Ole huoletta, ei varmaan tule mitään traumoja lapselle, vaikka et leikkisikään!

:heart:
 
Mäkään en oo koskaan ollu mikää leikkijä tyyppi. Tyttö on pienestä asti tykänny leikkiä yksikseen omia. Nyt on ikää 3,6kk ja välillä yritän mennä mukaan leikkeihin,mut tyttö lopettaa samantien sit leikkinsä :laugh:
Tykkää kyllä kun kirjoja luetaan yhessä,mut muuten leikkii yksikseen.
 
Ihan voit rauhassa tehdä kotiaskareita, kun lapsi touhuilee omia leikkejään. Ajan kanssa löydät tekemistä, mitä tykkäät lapsesi kanssa tehdä ; kirjojen lukeminen, ulkoilu, sohvalla pötköily, yhdessä vaikka ruoan laitto jne.. Tyhmiä kysymyksiä ei olekaan. Maalaisjärjen käyttö sallittua. Jos lapsesi on tyytyväinen, on kaikki ok ! :) Syliä ja haleja niin paljon, kuin hyvältä tuntuu.
 
Kiitos asiallisista vastauksista! Se mulla lähinnä on pulmana kun en tiedä mitä tän ikäisen kanssa voisi edes tehdä. En ole myöskään "hauskuuttaja", mutta isänsä onneksi on. Lähinnä läsnä olen ollut ja jos kaipaa seuraa (sen huomaa kyllä) niin sitten olen leikkinyt.
 
Mie oon ihan samoilla linjoilla että jos lapsi kerta itsekseen leikkii, niin leikkiköön! Pääasia että viihtyy ja että on jotain mielekästä tekemistä eikä oo toisaalta riehumassa ja rikkomassa paikkoja! On tosiaan äidillä muutaki hommaa kuin jatkuvasti leikkiä vaan! :)

Mutta kyllä se yhessä tekeminen ja leikkiminenki on tärkeetä. Sen kautta lapsi saa arvostusta sitä omaa tekemistään kohti. Että jos aikuisella on intoa ja viitseliäisyyttä hänen kanssaan touhuta. Miekä en oo leikkijäihminen, en kauheesti leiki muksun kans (2 vee). Mutta luetaan kirjoja, pelataan, ulkoillaan, leivotaan, tehään yhessä kotitöitä. Ja ukkeli kun leikkii niin useimmiten oon kuitenki puolella korvalla läsnä ja pysähyn välillä juttelemaan niistä leikeistä esim.

Mie oon tietosesti nyt tähän pyrkinykki, että malttas leikkiä itekseen kun on vauva tulossa ja sit ei varsinka oo niin paljoa aikaa (ja energiaaka) syventyä ihan leikkimään esikoisen kans. Meidän perheessä isi on se leikkijä ja äiti on "kasvattaja ja opettaja". HEH!
 
Alkuperäinen kirjoittaja Ap:
Kiitos asiallisista vastauksista! Se mulla lähinnä on pulmana kun en tiedä mitä tän ikäisen kanssa voisi edes tehdä. En ole myöskään "hauskuuttaja", mutta isänsä onneksi on. Lähinnä läsnä olen ollut ja jos kaipaa seuraa (sen huomaa kyllä) niin sitten olen leikkinyt.
Click to expand...

Meillä siis samoin, että isi on se hauska tyyppi! Miusta se on vaan rikkautta että on kaks erilaista kasvattajaa perehessä. Molemmat tekee muksun kans semmosia juttuja mitkä itelle sopii!

Nyt kun muistelen noita 1 vee aikoja niin enimmäkseenhän ne leikit oli just semmosia että ukkeli pöristeli autolla ja äiti katto vieressä. :) Tutkimista ja opetteluahan se on vielä kovasti! Ja niinkun joku sanokin jo että ei noin pieni vielä varsinaista leikkikaveria kaipaakka, mutta seuraa monet kyllä kaipaa.

 
Alkuperäinen kirjoittaja Anzkuli:
Mie oon ihan samoilla linjoilla että jos lapsi kerta itsekseen leikkii, niin leikkiköön! Pääasia että viihtyy ja että on jotain mielekästä tekemistä eikä oo toisaalta riehumassa ja rikkomassa paikkoja! On tosiaan äidillä muutaki hommaa kuin jatkuvasti leikkiä vaan! :)

Mutta kyllä se yhessä tekeminen ja leikkiminenki on tärkeetä. Sen kautta lapsi saa arvostusta sitä omaa tekemistään kohti. Että jos aikuisella on intoa ja viitseliäisyyttä hänen kanssaan touhuta. Miekä en oo leikkijäihminen, en kauheesti leiki muksun kans (2 vee). Mutta luetaan kirjoja, pelataan, ulkoillaan, leivotaan, tehään yhessä kotitöitä. Ja ukkeli kun leikkii niin useimmiten oon kuitenki puolella korvalla läsnä ja pysähyn välillä juttelemaan niistä leikeistä esim.

Mie oon tietosesti nyt tähän pyrkinykki, että malttas leikkiä itekseen kun on vauva tulossa ja sit ei varsinka oo niin paljoa aikaa (ja energiaaka) syventyä ihan leikkimään esikoisen kans. Meidän perheessä isi on se leikkijä ja äiti on "kasvattaja ja opettaja". HEH!
Click to expand...


Näin olen itse ajatellut, siis että kun lapsi kasvaa niin voi tehdä kaikenlaista, koska on sitä muutakin kuin se itse leikki. Kunhan en traumatisoi lastani leikittömyydelläni ennen sitä :D
 
moni lapsi viihtyy just ku ollaan vaan vieressä ja katotaan touhuja... jotkut vaatii sen rohkaisusanan sinne tänne, tarkistavat että oikeesti seuraat leikkiä :D

*muoks siis vanhemmat lapset tarkistelee... tuttavaperheen 4v esim.. miehen kummipoika 2,5v alkanu tehdä samaa..
 
Kiitos tosi paljon! Kivi lähti sydämeltä. On nimittäin ollut jatkuvasti huono omatunto, kun mies sanoo aina, että pitäisi leikkiä ja olla KOKO AJAN läsnä. Kuulemma pitäisi syödäkin lapsen nukkuessa.... Eikä nuku kuin yhdet päikyt
 
Tuskinpa traumatisoit. Jo se, että pohdit tätä asiaa kertoo siitä, että olet äiti, joka välittää. Lapsen kanssa voi "olla läsnä" niin monessa muussakin tilanteessa kuin leikkiessä, esim. ruokailutilanteissa. Minäkään en mitenkään erityisesti nauti leikkimisestä, vaikka oma lapseni haluaa minut leikkikaverikseen koko sen ajan, kun on hereillä (ei ole vielä sisaruksia). Onneksi meilläkin isä on innokas leikittäjä.

Kysyit, mitä leikkejä voisi kokeilla. Mulla on siis reilun vuoden ikäinen poika ja hänen lempileikkejään yhdessä vanhempien kanssa ovat hippaleikit (hän menee karkuun ja minä perässä) ja piilotusleikit (lelu laitetaan piiloon esim. tyhjään pahvirasiaan ja lapsi sieltä etsii.) Piilotusleikkiin poika on keksinyt oman variaation. Hän "piilottaa" leluja mun paidan kauluksesta sisään ja minun pitää sitten etsiä. Ihan hauska leikki kotioloissa, mutta vähän kiusallinen julkisilla paikoilla :)

Sun lapsi vaikuttaa aika rauhalliselta, eli ehkä tuo hippaleikki ei teillä toimisi? Seuraa lastasi ja ryhdy hänen rinnallaan tekemään samaa kuin hän. Niin alle vuoden ikäiset leikkivät keskenäänkin, rinnakkain eli eivät vielä yhdessä.

Muista, ettei sun tarvi ottaa paineita tuosta leikkimisestä. Mun mielestä nykyään puhutaan jo liikaakin varhaisesta vuorovaikutuksesta. Itse otin siitä kovat paineet pojan ensimmäisinä kuukausina, nyt osaan jo ottaa rennommin. Laulut ja lorut on hyvä juttu, jos niiden käyttö on luontevaa, mutta kyllä lapsen pitää saada olla ihan rauhassakin omassa kotonaan. Kuin myös meidän vanhempien. Ei kodin mielestäni tarvitse olla mikään viriketehdas :) Kyllähän lapsikin sen aistii ja tulee levottomaksi, jos vanhemmat koko ajan puuhastelevat jotain. Eli ole ihan rauhassa lapsesi lähellä. Hän ottaa kyllä leikeissään kontaktia sinuun sitten, kun on itse siihen valmis.
 
En minäkään sen ikäisen kanssa juuri leikkinyt, joskus parin vuoden iässä rakenneltiin legoja. Nykyisin (ikää on 4v) istun kahvilla kun tyttö leikkii kahvilaa / teekutsuja / ravintolaa jne
Pojan kanssa vajaa 3v olin haaksirikkoutunut (mun tehtäväni oli maata sängyssä ja odotella että hän pääsee pelastamaan minut autioltasaarelta, jota siis meidän parisänky esitti ;)
 

Yhteistyössä

Ylös Bottom
Back
Vastaa