te äidit jotka olette lasten kanssa vielä kotona..

[kotiäitinähän minä]

meillä on kolme lasta joista nuorin 2-vuotias. lapset olen pääsääntöisesti hoitanut kotona,eli yhteensä 7 vuotta,toki välissä olen ollut töissä (pätkiä)

harmittaa kun ei ole juuri kodinulkopuolista elämää,ei juuri kavereita.. ei ketään kuka käy tai soittaa,tai on yleensäkkin kiinnostunut minusta. se laittaa mielen matalaksi ei ole ns tukiverkkoa,ei todellakaan!
tunnen olevani niin yksin ja seinät kaatuvat päälle.. olen aika ujo ja arka uusissa tilanteissa ja uusien ihmisten kanssa,mutta sosiaalinen olen kyllä.

mulla on terapiaa 2-3 viikon välein ja se olisi tosi tärkeää mulle..mutta stressaavaa aina yrittää järjestää joku lasten kanssa olemaan sen aikaa.kun ei ole juuri vaihtoehtoja.joko minun vanhempani,mutta he ovat niin sairaita että aina en viitsi heitä vaivata.tai sitten kodinhoitaja,sitäkään en aina saa sillä kysyntä on tällä alueella todella suuri. aina ei aikoja vain ole antaa.

miten muilla menee,haluaisin kuulla?

 

[minä]

mulla menee samallalailla kun sulla... lapset 2v, 3v, 5v

 

[She-na THE STRANGER]

Melkoisen yksinäistä on täällä päälle kaatuneitten seinien alla.. Lapset 3, 4 ja 5.

 

[vieras]

Missä päin asut?
Ootko yh vai miksei isä voi kattoo lapsia et sinä pääsisit terapiaan,tai muuten vaan pitämään hengähdys taukoa?

 

[Tsirpukka]

:wave: ,kuin myös vaikka olenkin päivät vaan yhden vajaa 2v. kanssa :ashamed: ,teiniä ei nyt liikoja kotosalla näy loma-aikaan päivisin.

 

[ap]

Missä päin asut?
Ootko yh vai miksei isä voi kattoo lapsia et sinä pääsisit terapiaan,tai muuten vaan pitämään hengähdys taukoa?

isäntä käy töissä ja terapia mulla on silloin kun aikoja sattuu olemaan eli usein aamuisin tai aamupäivisin. joten mies on silloin juuri töissä eikä pysty auttamaan.
äideille sanotaan että pidä huolta itsestäsi,kun voit hyvin,koko perhe voi hyvin.. mutta sen teet.. :/

 

[Tsirpukka]

Mie en käy terapiassa enkä oo käynyt missään muualla yksinään,kun äitiä sairaalassa tai vuodeosastolla kahtomassa.Koko kevät on mennyt näin :ashamed: ,ei oo hirveän piristävää käydä kotoa happihyppelyllä kahtomassa kuolemansairasta äitiä :'( ,joten tekis varmaan terää purkaa jollekkin tuntojaan,isännälle tulee vaan sit illalla purettua pahaa oloa pois äksyämällä :/ .Nyt vielä tilanne jotta kuopus kipee,äitin tehohoito lopetettu,kipua vaan lääkitään ja elinaikaa sai eilen päivän pari :'( ...
Sori ap ,kun rupesin omia asioitani taas tilittelemään,mutta kai tää tästä joskus helpottaa :ashamed: ,ainakin toivon.
Niin ja siis miullakaan ei ole muita hoitajia pojille ,ku oma mies joka paiskii pitkää päivää töissä.

 

[äippä]

meillä on kolme lasta joista nuorin 2-vuotias. lapset olen pääsääntöisesti hoitanut kotona,eli yhteensä 7 vuotta,toki välissä olen ollut töissä (pätkiä)

harmittaa kun ei ole juuri kodinulkopuolista elämää,ei juuri kavereita.. ei ketään kuka käy tai soittaa,tai on yleensäkkin kiinnostunut minusta. se laittaa mielen matalaksi ei ole ns tukiverkkoa,ei todellakaan!
tunnen olevani niin yksin ja seinät kaatuvat päälle.. olen aika ujo ja arka uusissa tilanteissa ja uusien ihmisten kanssa,mutta sosiaalinen olen kyllä.

mulla on terapiaa 2-3 viikon välein ja se olisi tosi tärkeää mulle..mutta stressaavaa aina yrittää järjestää joku lasten kanssa olemaan sen aikaa.kun ei ole juuri vaihtoehtoja.joko minun vanhempani,mutta he ovat niin sairaita että aina en viitsi heitä vaivata.tai sitten kodinhoitaja,sitäkään en aina saa sillä kysyntä on tällä alueella todella suuri. aina ei aikoja vain ole antaa.

miten muilla menee,haluaisin kuulla?

MOIKKA!

Et ole yksin!

Olen yrittänyt pitää suhteita yllä mutta kaverit kaikkoaa.
Hei eivät jaksa kuunnella uhmista lapsilla,he eivät halua joutua lapsen vahdiski yms.
Sukukin on kaikonnut.

Pidän yllä soitto listaa josta katson kelle olen soittanut tai kutsunut kylään että varmasti muistan kaikkia.Puhelut yritan sovittaa sillain että toisella on aikaa.
Olen positiivinen puhelujen aikana ja yritän välttää turhaa narinaa yms.
Ja kutsun kylään ja usein suostutaanki mutta sitte perutaankin edellsi ehtoona.

Olen lopen väsynyt tähän.

Noh mulla on 2v 4v 7v lapset.vanhin lähtee kouluun onneksi ja näkee normia ystävyys suhteita kun kotona niitä ei näy.

Suku kyllä pitää pippaloita ja käyvät toisissaan mutta aina selitetään ettei nyt tultu kun ohi mentiin kun niin kiire... poikkeisivat edes kahvilla hetken.

Meidän asunto on pieni ja voin sanoa että jokkaisella muilla lähimmäisillä on omakotitalot suurineen tontteineen jossa lapset saa kirmata.Meillä on hankalaa päästää edes isompia ulos yksinään kun ollaan rivarissa missä aika monta hälläväli autoilijatyyppiä. eli eivät varo yhtään ja 7v ei kyl aina muista katsoa varsinkaan jos pihaan ajetaan todella lujaa ei edes aikuinen kerkiä reakoida.
Eli meillä ollessa joutuu vähän lasten perään katsoon ettei satu mitään.

syyksi olen tämän nyt keksinyt . Meillä on tympeää käydä 60m asunnossa joissa lapsilla yhteinne huone missä leikkiä ja niin pieni pihakin. Tai en siis keksinyt mutta usein siitä on puhetta kun soitellaan kun millo muutate millo saatte isomman asunnon yms.

Koita jaksaa!
Olen itsekin ollut kotona 7v ja päähajoaa mutta olen enään vuoden ja sitte töihin . Sinne meno on kyllä outoa kun työkavereihin ei mitään yhteyttä ole.Ne joitten numerot omistin ovat muuttaneet ne ja eipä uusia ole tullut vaikka olen jättänyt lappuja lippuja työpaikkalle ystävyydellä.

Olen vaan sellanen tyyppi että kaikki ajattelee mulla olevan aina kavereita yms menoja eikä viitsi häiritä.En tiedä miksi näin on päässyt sitte käymään. Enkait minä kylään kutsuisi jos mulla menoja on?

Kaipaan rentoa meininkiä että pistäydytään tupaan juodaan kahvit siinä lomassa kun lapsia hoidetaan.Mutta kaikki on tehty viralliseksi että pitää ihan todella kello aika antaa tuloon ja menoon lähimmilläkin ihmisillä. Siis meille kun passaa millon vaan kun täällä koton ollaan tai lähipuistossa!Q

 

[vieras]

No me käydään kerhoissa ja kissanristiäisissä yms. MLL kahvila on hyvä paikka nähdä muita kotiäitiä ja joistakin saattaa saada jonkin näköstä ystävääkin.

 

[Aamuäree]

Tutulta kuulostaa.

Mä en mikään yltiösosiaalinen ole ja nämä mammakerhot sun muut ei ole oikein mun juttu. Vai mitä äiti-lapsipiirejä ne nyt on nimeltään.

Tosin mä teen töitä kotoa käsin joten sekin rajoittaa.

Aika vähissä on meidän kyläilyt saati vierailut meille, mutta ne piristää kyllä kovasti aina!
Pitkähköt välimatkat on hankaloittava tekijä, ei tässä naapurustossa asu lähellä ketään joka ohimennen yhtäkkiä piipahtais.

 

[vieras]

Sama juttu täällä kuin ap:llä. Terapiassa en käy, mutta voisi olla suositeltavaa kun paljon itken. Lomalla haluaisin käydä katsomassa ystäviä ja sukulaisia, jotta näkisi muitakin aikuisia. Mies ei halua kyläillä. Varmaan tulee miehen kanssa lomalla riitoja kun haluamme lomalla tehdä eri asioita.

 

[ed jatkaa]

Unohdin vielä mainita, että mies ihmettelee miksi on ongelmia, koska saan lapsista itselleni seuraa.

 

[Kata-76]

Mie en käy terapiassa enkä oo käynyt missään muualla yksinään,kun äitiä sairaalassa tai vuodeosastolla kahtomassa.Koko kevät on mennyt näin :ashamed: ,ei oo hirveän piristävää käydä kotoa happihyppelyllä kahtomassa kuolemansairasta äitiä :'( ,joten tekis varmaan terää purkaa jollekkin tuntojaan,isännälle tulee vaan sit illalla purettua pahaa oloa pois äksyämällä :/ .Nyt vielä tilanne jotta kuopus kipee,äitin tehohoito lopetettu,kipua vaan lääkitään ja elinaikaa sai eilen päivän pari :'( ...
Sori ap ,kun rupesin omia asioitani taas tilittelemään,mutta kai tää tästä joskus helpottaa :ashamed: ,ainakin toivon.
Niin ja siis miullakaan ei ole muita hoitajia pojille ,ku oma mies joka paiskii pitkää päivää töissä.

:hug: Voimia kovasti.
Odotan kauhulla sitä päivää kun oman äidin hoito on tuossa vaiheessa... :'(

 

[4n äiti]

suosittelen liittymään johonkin harrastusryhmään. siellä on samanhenkisiä ihmisiä ja tulee uusia tuttuja. mikä tahansa harrastus käy. nehän on yleensä iltaisin, joten varmasti mies on lasten kanssa ja oppii millaista se on. markkinoit asian niin, että jot et tahdo tämän äidin päätyvän iltasanomien kanteen, niin nyt alan harrastamaan. itse esim käyn kuorossa, olen kuntokeskuksen jäsen, teen reikihoitoja, käyn kielikursseilla (satunnaisesti) ja vaihtelevasti mitä milloinkin kansalaisopistoissa.

 

[Pätsmaruu]

Liittynen mukaan minäkin :wave: .

Mulla/meillä on kolme lasta (6-,3- ja 1- vuotiaat), kotona olen ehtinyt olla sen reilu kuus vuotta. Mies on reissuhommissa tehden erittäin epäsäännöllisiä päiviä, joten ... Me vielä asutaan pikkusella paikkakunnalla, jossa sisäpiiri on niin tiukka ja sangen rajattu, että mukaan on erittäin hankalaa päästä - ja mä katson itseni olevan kuitenkin suht helposti lähestyttävää sosiaalista sorttia, tosin se "muualta tullut" kylläkin... Sen takia mua lähinnä sitten toisinaan ahdistaakin, kun ei tuota kaveripiiriä liiemmälti ole - yksi luottoihminen mulla on ihan likellä mutta en mä nyt alvariinsa jaksa hänen niskaansa kaataa omia jorinoita, kun oma tekeminen hänelläkin on pesueensa kera... Pitkässä matkassa tosin olis sitten hengenheimolaista, mutta eipä tästä niin vain enää lähdetä reissun päälle...

Joo, siis käynhän mä muksujen kans puistossa ja kerhoissa ja uimassa ja...mutta mutta... Tää nyt vain on tällai....