Te joiden miehet reissutöissä,tai muuten aina töissä...

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Pauliina
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
P

Pauliina

Vieras
esim öitä poissa, niin miten te kestätte?
varsinkin jos mies on tosiaan poissa paikkakunnaltakin
miten jaksatte yksin hoitaa kaiken? miten oppii jaksamaan sen ikävän?
entäs onko teillä mustasukkaisuutta?
 
Mies käy kotona vain nukkumassa.
Olen alusta asti hoitanut kaiken yksin, joten en osaa ajatella että toisinkin voisi olla.
Mustasukkaisuuteen ei ole syytä, koska mies ei kuitenkaan tee reissuhommia tms.
 
Pakko kestää, jos ei halua lopettaa suhdetta, sehän se vasta ikävää ois :)
Me oltiin monta vuotta kaukosuhteessa ja nähtiin 3vk-3kk välein, mutta kummasti se vaan kesti. Yhteisistä hetkistä saa voimaa niihin, kun pitää taas lähteä.
 
Mustasukkaisuuteen en todellakaan nää mitään syytä. Mies on poissa ma-to. Olen vielä yksin vaavin laskettu aika kahden viikon päästä. Joskus tuntuu että helpompaa yksin kun saa tehdä asiat niinku ite haluaa eikä kukaan valita vieressä :kieh: :D
 

Ei ole vaihtoehtoja ku kestää. Samalla paikkakunnalla aijotaan kyllä viettää aikaa mahdollisimman paljon, mutta pakko välillä olla täälläkin. Enkä tiedä onko reissaaminen lapsille kovin hyväksi...

Yksin hoito nyt ei ongelma ole ollut. Ikävä on pahin, mutta pakko se vaan on jaksaa. Onneksi nykyään on kännykät :whistle:

Ei mustasukkaisia olla ollenkaan.

Oletko sä se sama joka kyseli et eikö oo ihan sama erota jos mies on poissa kotoo viikot?
 
Mies on välillä poissa 5 vrk ja välillä enempikin. Välillä lähikaupungissa ja välillä toisella puolella Suomea. Harvoin pääsee kotona käväseen, vaikka olisi lähempänäkin joten ihan sama missä kaupungissa on. Tämä on ollut tiedossa jo ensitreffeiltä ja tähän on tottunut. Ne miehen työreissut mahdollistaa mun kotiäitinä olon (pelkällä peruspalkalla olisi hankala elättää meitä), joten ei auta valittaa. Ja en mä muutenkaan niin kamalia ikävöi. Enkä jaksa olla mustasukkanen. Toiseen on vain luotettava, hulluksihan sitä muuten tulisi.
 
Minun mies tekee reissutöitä,on tehnyt koko meidän yhdessä olo ajan(7v.)Hän lähtee su iltana myöhään ajamaan töihin toiselle paikkakunnalle(paikakunnat vaihtuu,tällä hetkellä 280km päässä) ja tulee torstai iltana kotiin.

Meillä on kolme alle kouluikäistä lasta ja yksin hoidan heidät+kodin (ei ole mummoja tai muitakaan auttamassa) ja ihan hyvin yleensä jaksan vaikka onhan tässä aika paljon hommaa.Ja mustasukkaisuutta on ikävä kyllä johtuen siitä että mieheni käy kerran joka työviikon aikana baarissa kaljoittelemassa......
 
rouva räpylä, en ole aikasemmin tästä kysellyt :)

meille tämä ihan uusi vaihe elämässä. kolme lasta on ja iso talolaina, ja lisää tarvitaan remppaa varten joten pakko tehdä noita rahakkaampia reissutöitä.

toista viikkoa on nyt poissa, viikonloput käy kotona. ja mä vaan rähjäsin sille! vissiin kaikki viikon stressi purkautu. käykö muille noin?
ja miten mä oon mustasukkanen! mietin kun hotellissa yöpyvät ja ja ja....

onko tämä nyt vaan totuttelemisvaihetta?
 
mun mies toisella paikkakunnalla töissä ja kork. yhden yö viikossa on siellä, muuten ajaa illaksi kotiin.
Aika myöhäseen illat venyy ja varsinki viikolla koko talous on mun harteilla.
Mutta hyvin minä jaksan, ihan selkee päiväjärjestys ja rutiinit niin arki sujuu. ulkoillaan paljon ja kavereita asuu useampi lähettyvillä, voi halutessa päiväkahvitella. =)
se etu mulla kuiteski on, et mies tulee yöks kotiin, voi illalla kävästä vaikka pikasesti pikku lenkin ihan yksistään. pysyy mieli virkeänä ja itekki kunnossa! =)
ei mulla mitään mustasukkasuutta oo. tiiän et tekee täysillä töitä ja on väsyny viikon jälkeen. tuntuu et mullakait se arki paljon helpompaa on.
 
On paljon töissä silloin kun kotimaassa ja ulkomailla noin 2viikkoa kuussa.
Sitä jaksaa kun on pakko.
Nyt kun olen kotona on vielä aika helppoa mutta mietin jo sitä miten saa arjen rullaamaan sitten kun tse palaan töihin .Huh hei.
Mustasukkaisuutta ei ole, ei ole aihetta.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Pauliina:
ja miten mä oon mustasukkanen! mietin kun hotellissa yöpyvät ja ja ja....

onko tämä nyt vaan totuttelemisvaihetta?

Kyllä se siitä aika pian tasoittuu ja pystyt taas keskittyyn omiin juttuihin hyvin, vaikka hän onkin pois.

Hotelliyöpyminen on aika hassu syy mustasukkaisuuteen, jos hänellä ei muuten oo tapana hinkua vieraisiin. Tilaisuus ja paikka löytyy mistä vain jos haluaa. Mutta jos mies on uskollinen, niin sitten on, vaikka kummallekin polvelle tulis baarissa alaston blondi istumaan;)
 
Minä olen kyllä muuten tottunut jo kauan sitten tuohon että mies on poissa ma-to paitsi tuosta mustasukkaisuudesta en ole eroon päässyt(vieläkään).Yritän kyllä luottaa mieheeni mutta päässä pyörii vaikka mitkä ajatukset ja joskus on vuosi sitten joku akka laittoi viestin miehelleni että vieläkö tulet tänne paikkakunnalle baariin....Mies väitti kiven kovaa että ei ole ollut minkään akan kanssa yhtään mitään että on kyllä jutellut joidenkin kanssa ja jostain kaivanut mieheni numeron..Tässäpä yksi syy miksi reissutyö on P.erseestä.Mahdollistaa tosin sen että hoidan lapset kotona joka ei olisi mahdollista välttämättä muuten kun on talolainat ym..
 
Kyllä mä miehelle välillä kiukuttelen reissutöistä, vaikka sen vallan hyvin käsitän että töissä on käytävä. Ainakin jos on ollut raskas viikko. Ei senkään työ helppoa ole ja usein leireillä ei saa edes nukkua inhimillistä määrää, mutta sitä kun ei aina jaksa ottaa huomioon...Mutta en mä sitä niin vakavana pidä, vaikka vähän kiukuttelisinkin eikä tietääkseni mieskään...

Mustasukkasuuden kalvaa ennen kaikkea itseään, mutta minkäs tekee jos mustasukkanen on...Ei kannata miettiä liikaa. Niin se munkin mies yöpyy välillä hotelleissa ja uskosin, että käy joskus kaljallakin...En itseasiassa edes niin tarkkaan kysele missä milloinkin iltansa viettää ja ei se varmaan "muista" sellasia aina mainita. Uskon kuitenkin ja ainakin toivon, että muistaa olevansa naimisissa...Jos pettää niin pettää muuallakin, kun työreissussa.
 
No meilläkin mies aina alusta asti kulkenut töissä. En osaa kyllä osaa olla kamalan mustasukkainen. Eipä se siellä missään käy, ei kai sillä kiinnosta? Kun jo 8 vuotta ollu samassa kaupungissa töissä, eikä kertaakaan oo siellä baarissa käyny. Me kuitenki seurusteltu vasta vajaat kolme vuotta. Mistäpä sille yhtäkkiä tulis siellä hinku käydäkkää? Ja jos on 8-20 töissä, niin jääkö siinä kauheasti aikaa, kai se joskus nukkuaki haluaa..
Välillä tietty tulee kränää sit ku se on kotona. Mä kuitenkin odotan, että se ottaa osaa kotiaskareisiin ollessaan kotona. Kun sen mielestä se käy töissä, ja mä vaan oon kotona. Minä sitten aina pakotan sen jollain tapaa jotain tekemään, onhan se kuitenkin mies talossa.. Helppo se vielä on, kun mä olen kotona lapsen kanssa, pelottaa vain että kun palaan töihin, niin edelleen mä teen kaiken yksin. Mutta senhän vain aika näyttää..
Harmittaa vain, kun mies tosiaan on norjassa töissä, eikä me koko suhteen aikana oo IKINÄ työviikon aikana soiteltu toisillemme. Viestejä kyllä vaihdellaan, mut olis se ihanaa soitella myös. Varsinkin nyt kun poikaki jo kovasti haluais "jutella" puhelimessa :D On vaan niin kallista vastaanottaa puhelua norjassa.

Alkuperäinen kirjoittaja Nalletar:
Ne miehen työreissut mahdollistaa mun kotiäitinä olon (pelkällä peruspalkalla olisi hankala elättää meitä), joten ei auta valittaa.

Mitäs sä muuten tällä tarkoitat. Miten se mahdollistaa sun kotiäitinä olon? Saako mies siellä parempaa palkkaa, vai?
 
Ei sitä aina kestä.. Kotihommiin kyllä tottuu, ja sen arkirutiinin saa pyörimään ilman ongelmaa, mutta välillä tulee heikkoja hetkiä, ikävä on sietämätön, ja mustasukkaisuus nousee pintaan...
Mutta, lopulta se rakkaus voittaa, ainaki meillä. Itkut itketään ja asiat puhutaan. Ei syyttelyä eikä huutoa, vaan ihan tuntojen kertomista. Ja nimenomaan sitten kasvokkain, ei puhelimessa..
 
Myräkkä: Joo. Mies on upseeri. Jos tekisi normaali työaikaa niin saisi vain peruspalkan ilman mitään lisiä. Kun tekee reissutyötä välillä eli käytännössä on esim. leireillä niin saa siitä ihan ok lisät. Silloin sen työaika on 24h vuorokaudessa. Koulutuksista saa kanssa jotain päivärahoja, jne. Elikä niiden lisien ansiosta mä voin olla kotiäitinä.
 
Meillä on mies alunalkaenkin ollut paljon reissuhommissa. Nyt on ollut muutaman vuoden eripaikkakunnallakin töissä, mutta koska siihen on tottunut, niin ei viikossa tai toisessakaan ehdi erityisemmin ikävä tulla.

Ja se miten jaksan hoitaa kaiken itse on ihan siitä kiinni olenko kunnossa vai en. Eli niitäkin jaksoja on ollut, jolloin en hyvin ole jaksanut kaikkea. Kait siihen vaikuttaa sekin, etten koskaan ole ollut erityisen tarkka, että kaikki pitäisi mennä juuri niinkuin haluan ja olla tiptop.

Kait me ei olla mustasukkaisia luonteeltamme. Ehkä sitä luottaa toiseen tai ylipäätään on sellainen asenne, että jos toinen löytää paremman puolison, niin silloin en ole ollut hänen arvoisensa. En mä voi ketään pakottaa kanssani olemaan, eikä hänkään minun. Vapaehtoisesti toistemme kanssa ollaan.
 

Yhteistyössä