Te, joilla monta lasta

[Lpasteton]

Perheet, joissa äiti on saanut esim. 5 tai enemmän lapsia. Eniten ehkä hurjistuttaa lapsimäärät, jotka alkaa olla lähemmän 10:tä. En siis tuomitse mitenkään valintoja tai millään pahalla tätä kysy, mielenkiinnosta vaan että miten pärjäätte? Miten aika riittää niin monelle lapselle, miten rahat riittää ja entä muu elämä? Onko elämässänne aikaa esimerkiksi uran luomiselle tai opiskelulle vai ovatko ne jääneet lapsiluvun jalkoihin? Ja miten jaksatte synnyttää yhä uudelleen, eikö kehokin kärsi? Itseä hurjistuttaa jo esikoisen syntymä itsessään ja senkin suhteen mietin puhki kaikki urasuunnitelmat ja muut tavoitteet, jotka eivät liity lapsiin vaan ihan muuhun elämän rakentamiseen.

Onko teille aina ollut selvää, että suurperhe tulee?

 

["vieras"]

Meillä on 9 lasta. Ei olla minkään sortin uskovaisia. Lapsista nuorin on 4kk ja vanhin 19v. Meillä on miehen kanssa molemmilla omat yritykset olleet jo likimain 20 vuotta. Itse voin tehdä työtä kotona lasten ohella ja mies tekee 9-16 päiviä arkisin, rahat riittää mm 1-2 ulkomaan matkaan vuodessa. Aikaa riittää jokaisella lapselle koska lapset ovat eri ikäisiä ja heillä on erilaiset tarpeet, eli ei ole viittä vauvaa joista pitäisi yhtäaikaa huolehtia. Olen raskautunut helposti, raskauden ja synnytykset ovat olleet helppoa. Koputan puuta kun sanon että vauvavuodetkin ovat olleet helppoa ja lapset ylipäätään helppoja ja terveitä. Ennen esikoista ajattelin että yksi lapsi riittää ja mieskin oli sitä mieltä, mutta kun esikoisen kanssa kaikki meni mukavasti niin halusi lisää lapsia. Enkä pistä pahakseni jos lapsia tulee vieläkin. Lapset ovat olleet onnellisia ja tyytyväisiä elämäänsä ja näkeehän sen tuosta aikuisesta esikoisestakin ettei suurperhe ole haitaksi ollut.

 

["vieras"]

No meillä on 5 lasta. Mies käy töissä , minä teen töitä kotona n. 2 tuntia päivässä. Ihania, terveitä ja tyytyväisiä lapsia. Myös raskaudet ja synnytykset menneet hyvin. Me emme tingi lasten harrastuksista tms. mutta emme paljoa matkustele. Meillä on iso talo kaupungissa ja kesäksi muutamme aina maalle. Aika riittä kaikille lapsille, kun en käy töissä. Minun urani on olla äiti.

Meille tämä sopii, tuntuu että olemme kaikki onnellisia ja nautimme elämästä. Emme joudu tinkimään mistään meille tärkeästä. Lapsemme nauttivat toistensa seurasta. Olemme aina halunneet suuren perheen mieheni kanssa.

 

[5n äiti]

meillä siis viisi lasta ja aika riittää heille kohtuudella, mutta en ole töissä (maisteri olen). en usko, että tämä paletti pyörisi jos olisin 8h päivässä töissä, ainakaan nyt kun kotona on pikkulapsia, ehkä sitten kun nuorimmat ovat koulussa. raskaudet olleet helppoja ja olen nyt fyysisesti paremmassa kunnossa kuin kaksikymppisenä.

 

[neljän pojan mamma]

Meillä on 5 lasta,kaikki poikia. nuorin 10kk ja vanhin 8v. Olen kotiäitinä ollut ekan syntymästä asti. Suurperhe ei ole ollut suunnitelmissa,mutta niin vain kävi enkä kadu. Yhden lapsemme olemme haudanneet,esikoisemme joka kuoli kohtuun rv 41. Raskaudun helpolla ja silläpä ensiviikolla menen sterilisaatioon. Meidän lisääntyminen piisaa näihin terveisiin pojan viikareihin. Ulkomaanmatkailu ei ole kiinnostanut,mutta laivalla käydään ja mökkeilemässä. Asutaan ok-talossa,aika keskustassa,sopivan kokoisella paikkakunnalla,jossa koulut ja tarhat on lähellä kotia. Jahka nuorinkin on isompi niin ehdin hyvin vielä alkaa työelämän tai koulun ja keskittyä sitten itseeni enemmän. (amatsun siis olen käynyt)

Meillä mies käy töissä ja olen nauttinut siitä,että olen saanut hoitaa lapsia kotona. Lapset voi hyvin ja vaikka aikaa parisuhteelle ei olekkaan kun muutaman kerran vuodessa (yksi yö kerrallaan) niin ennemmin silti olen suurperheen äiti kun lapseton tai 1-2 lapsen vanhempi. Itse ajattelen nii,että ehditään vielä nauttiin elämästä ja parisuhteesta kun lapset kasvaa isommiksi,mutta nyt on vielä se aika kun keskitytään enemmän lasten hyvinvointiin ja kasvatukseen.

 

[suurperh]

Meillä on lapsia yli 5, alle 10 kuitenkin. Me pärjäämme oikein hyvin. Lapsille riittää jokaiselle huomiota, pidän paljon lapsia sylissä ja juttelen isompien kanssa, hieron ja silittelen, luen satuja ja hoivaan. Meidän lapset ovat hyvin pärjääviä, fiksuja, sosiaalisia, toiset huomioon ottavia. Me molemmat vanhemmat olemme opiskelleet ja nyt olleet pitkään työelämässä. Rahat riittävät tavanomaiseen elämään, tosin ulkomaanmatkoja emme ole harrastaneet, kotimaassa on matkailtu kuitenkin. Lapsille ostetaan vaatteita uusina ja käytettyinä, leluja on ja viihde-elektroniikkaakin, hyvää ruokaa on pöydässä, asutaan omakotitalossa, pihassa on kaksi autoa. Meillä on harrastuksia, luottamustoimia, lapsilla on harrastuksia. Jatko-opinnoista olen luopunut tässä vaiheessa, kun aikaa on rajallisesti ja rahakin rajoittaa. Olen varmasti paremmassa kunnossa fyysisesti ja jaksavampi kuin moni yhden tai kahden lapsen äiti tai lapsetonkin, eikä tämä ole vain oma mielikuva, vaan olen kuullut tästä kyllästymiseen asti. Omassa lapsuudenperheessäni oli monta lasta ja minulle on ollut aika selvää, että haluan monta lasta.

Perheet, joissa äiti on saanut esim. 5 tai enemmän lapsia. Eniten ehkä hurjistuttaa lapsimäärät, jotka alkaa olla lähemmän 10:tä. En siis tuomitse mitenkään valintoja tai millään pahalla tätä kysy, mielenkiinnosta vaan että miten pärjäätte? Miten aika riittää niin monelle lapselle, miten rahat riittää ja entä muu elämä? Onko elämässänne aikaa esimerkiksi uran luomiselle tai opiskelulle vai ovatko ne jääneet lapsiluvun jalkoihin? Ja miten jaksatte synnyttää yhä uudelleen, eikö kehokin kärsi? Itseä hurjistuttaa jo esikoisen syntymä itsessään ja senkin suhteen mietin puhki kaikki urasuunnitelmat ja muut tavoitteet, jotka eivät liity lapsiin vaan ihan muuhun elämän rakentamiseen.

Onko teille aina ollut selvää, että suurperhe tulee?

 

["viiden äiti"]

Hallittua kaaosta. Paljon naurua, toisinaan kyyneleitä. Pienet kädet aina auttamassa.Meteliä, juoksua ja mustelmia. Halauksia. Neuvomista ja ohjeistamista. Märkiä rukkasia, loputon pyykkirumba. Talo täynnä tanssia, laulua, leikkiä ja naurua. Rakkautta.

Niistä on meidän päivä tehty <3

 

[yhden äiti]

Tavallaan lohdullista huomata, että suuren perheen hankkineet vaikuttavat yleensä olevan niitä, joilla raskaudet ovat olleet helppoja ja lapset suunnilleen terveitä ja jopa helppoja.

Yhden äitinä ihmetyttää miten jotkut jaksavat ja hirvittää jo se toisen hankkiminen, mutta näitä lukiessa taas muistaa, että tosiaan kaikilla ei ole yhtä paljon hankaluuksia kuin meillä on ollut sekä raskaudessa että vauvan kanssa. Joskus tuntee itsensä niin heikoksi, kun on jo yhden kanssa ollut kovilla.