Te, joilla on jo teini-ikäisiä lapsia...

["äh"]

Meillä on 13-v. poika ja 12-v. tyttö, seiskalla ja kutosella. Molemmat ovat muuttuneet paljon, siis sitähän tuo murrosikä tekee. Poika on kasvanut jo minua pidemmäksi. En ymmärrä, miksi näillä on kauhea keskinäinen kilpailu menossa lähes koko ajan. Molemmat ovat hyvin urheilullisia ja fiksuja, koulussa keskiarvot ovat n. 9,0. Molemmilla on paljon kavereita, joita meilläkin käy. Miten näiden kahden välejä voisi parantaa? Ja miten voisin ymmärtää nuoriani paremmin? Olen vasta 35, mutta tuntuu kuin olisin eri planeetalta ainakin pojan kanssa. Jos yritän puhua varsinkin jostain sellaisesta asiasta pojalle, jossa hän ei mielestäni ole käyttäytynyt hyvin, niin se on "avautumista" ja hän kieltää minua avautumasta, kun ei jaksa kuunnella. Enkä ymmärrä, miksi aikaisemmin kohtelias poika heittää nyt sellaista "läppää" vaikka siskolleen tai ystävälleen, joka ei ole kovin mukavaa kuultavaa, lähinnä hänen itsensä ylentämistä toisen kustannuksella? Kavereitten kanssa poika on nauravainen itsensä, mutta kotona äksyilee.

 

[meillä]

Samanikäiset lapset kuin sinulla. Sisarukset taistelevat aina ja se on ihan normaalia. Varsinkin teinit,kun hormonit jylläävät.
Oma suhteeni lapsiin on hyvä ja teinit toimii sääntöjen mukaan,joten me heitetään myös yhdessä läppää eikä tarvitse tapella.

 

[ap.]

Ymmärrän minäkin huumoria, mutta minusta kaikki nuorten läpäksi tarkoitettu puhe ei uppoa. Varsinkin poikien pitää minusta sietää aika paljon läppää, jääkiekkojoukkueessa ja koulussa. Poikien maailma tuntuu vieraalta. Onneksi näiden isä ymmärtää paremmin, onhan ollut poika itsekin. Olisin toivonut, että tämä loma ja yhdessäolo olisi auttanut ja lähentänyt välejä, mutta päinvastoin! No ainakin aika auttaa tähän, että tulisivat paremmin toimeen keskenään. Toivottavasti!

 

[teinien äiti]

Meillä on kaksi teinityttöä, joilla kaksi vuotta ikäeroa. Molemmat siis yläkoulussa. Heillä on todella läheiset välit ja minusta on ihana huomata, että jos minulla ja toisella tytöllä tulee jotain kinaa (tosi harvoin kylläkin), niin tytöt voivat keskenään jakaa tuntojaan. Varmasti siellä keskusteluissa äiti saa kuulla kunniansa välillä, mutta se heille sallittakoon. Käyttäytyvät tosi fiksusti meidän vanhempien ja pienempien sisarusten seurassa. Kavereiden käydessä olen huomannut jonkin verran sellaista "ilkeän" kuuloista puhumista, sitäkin ehkä enemmän niiden kaverien suusta, mutta olen ajatellut sen kuuluvan ikään.

 

[TiiBii]

Eiköhän se ole ihan normaalia kotipiiristä "irtautumista".