Monesti ihmettelen näitä perheitä, jotka asuvat kalliissa asuinnoissa.
Mietin heidän elämäntilannetta ja miten tuollaisen asuntoon päätyy.
Galluppia teille, jotka asutte kalliissa asunnossa > 500 000e:
Kertokaa, miten olette päätyneet kalliiseen asuntoon ja millainen teillä on edellisten asuntojen historia ja niistä saamat voitot? Miksi päätitte laittaa paljon rahaa kiinni asuntoon ja onko se mielestänne kannattanut? Millaista elämä olisi, jos asuisitte vaikka puolta halvemmassa asunnossa?
Miten olette rahoittaneet nykyisen asunnon? Paljonko on omaa rahaa ja paljon lainaa?
Paljonko tiellä on perheen vuositulot ja mitä muuta varallisuutta on?
Asumme nykyään melko kalliissa omakotitalossa.
Ensiasunnon ostimme 18+-vuotiaana käytännössä kokonaan velaksi.
Remontoimme sen (huonokuntoisen kaksion) ja käytimme "asunnon arvonnousua" takuuna, kun vaihdoimme isompaan jo reilua vuotta myöhemmin.
Ensimmäinen asunto siis lähti vuokralle. Vuokra kattoi yhtiövastikkeen, lainan korot ja jonkinmoisen lyhennyksenkin.
Aloitimme uuden rempan - jälleen omin voimin niin työn kuin suunnittelujenkin osalta. Tällä kertaa kolmiossa. Silloin meni melkein kolme vuotta ennen kuin olimme mielestämme "valmiit".
(Siinä välissä oli syntynyt 2 vanhinta lasta)
Asunto myytiin ja "persoonallinen ja huolellinen" remonttijälki aiheutti sen, että saimme asunnosta enemmän kuin mitä jouduimme maksamaan neliöiltään melkein kaksinkertaisesta rivitalonpäädystä (4 h ja keittiö + takkahuone sekä pihalla verstaaksi soveltuva iso kahden-kolmen auton autotalli).
Osa "ylijäämästä" laitettiin "rempparahavarastoksi", koska kuvittelimme jäävämme paikkaan pitkäksikin aikaa (kolmas lapsi tulossa ja takana vuosia, jolloin melkein kaikki illat ja viikonloput oltiin käytetty rempaten).
Osa meni reiluksi käsirahaksi samassa rivitaloyhtiössä sijaitsevaan huoneen ja keittiön asuntoon.
Remppasimme ensin jälkimmäisen. Yhä omin voimin päivätöiden, lastenhoidon yms. muun normaalielämän ohella. Ja yhä hommasta nautti.
Remontin valmistuttua kämppä lähti vuokralle.
Vuokra kattoi kuukausittaiset lainakulut sekä yhtiönvastikkeen.
Varsinaista "käyttörahaa" siitä ei tullut, mutta se ei ollut siinä vaiheessa tarkoituskaan...
Ja sitten sen "oman kämpän kimppuun".
Tekemistä riitti, mutta tekemään oltiin jo totuttu ja siitä osattiin jopa nauttia.
Syntyi kaksi lasta lisää ja yht'äkkiä se rivitalonpätkä ei enää tuntunutkaan niin isolle kuin alussa.
Etsimme vuokralaiset (jotka siinä vaiheessa olivat valmiita maksamaan enemmän kuin lainanhoitokulut ja yhtiövastikkeen yhteensä) ja ostimme vanhan maalaistalon, jossa oli melkein 600 neliötä.
Jne.
Jne.
Eli päivätöiden ohella tehtyjen investointien ja ennen kaikkea LOPPUMATTOMAN OMAN TYÖN avulla olemme tähän ikään (40-50v) mennessä saaneet itsellemme tilanteen, jossa meillä ei ole vain velaton (ja parin sisutuslehden mukaan, myös "luxuroys) 300+ neliön omakotitalo suurehkon kaupungin hyvässä lähiössä.
Lapsia on kotona 11:sta enää 3, mutta luulen, että nautimme tästä asunnosta vielä sittenkin, kun nuo lähtevät maailmalle.
(Nuorimmat ovat 6 ja 7 eli se tuskin tapahtuu lähivuosina.)
Parhaillaan remppaamme lomillamme taloa Italiassa.
Enää ei ole ansaiteminen tai "eläkevakuutus" mielessä vaan mietin ihania iltoja patiolla lasten, miniöiden, vävyjen ja lastenlasten kanssa.