Hyvää oli se, että kulut ennakoitavissa. Tarkoitan esim. sähkölasku ei vaihdellut, jätehuolto aina sama. Hyvää oli myös se, että jonkin paikan rikkoutuessa, esim meillä vesihana, saattoi muka avuttomana soittaa isännöitsijälle. Helppo on myös myydä pois, kun ei varsinaisesti vastuuta jäänyt meille mistään kuin kahdeksi vuodeksi.
Huonoa se, että taloyhtiösta ei kukaan asukkaista ottanut vastuuta. Kokouksiin ei tullut kuin muutama naama. Huonoa oli myös se, että naapureina oli välillä aika värikästäkin sakkia ja toisaalta myös huonokuntoisia vanhuksia, joiden elämää ja elämäntapaa piti sietää.
Hyvää vauvan kanssa oli se, että ennen omakotitaloon siirtymistä sai koetella oman perheen tapoja lapsiperheenä. Me huomattiin, että tarvitaan iso keittiö, sillä siellä vietetään perheenä aikaa. Myös monikäyttöisemmät eteis- ja kodinhoitotilat oli lapsiperheessä ihan erilaisessa tarpeessa kuin vielä ennen yhtään lasta.
Kissakokemusta ei ole, mutta koiran kanssa meillä on sujunut molemmat, sekä rivarielo että nyt okt-asuminen. En huomaa mitään merkittävää eroa, tosin meillä on pienehkö ja ei-haukkuva koira.