Te, jotka ette koskaan halunneet lapsia, mutta tilanne muuttui

["vieras"]

Tulin raskaaksi 18-vuotiaana. En vielä tuossa iässä edes ajatellut lapsia, raskaus ei ollut suunniteltu. Aika äkkiä siihen vauvanalkuun siellä vatsassa rakastui. En tiedä mikä siinä oli, se oli todella outoa. En ikinä ole ollut lapsirakas tai tunteellinen ihminen. Jokin minussa kuitenkin muuttui. Ei se aina helppoa ollut, saada lapsi 18-vuotiaana kun koskaan ei ollut vielä lapsia edes ajatellut.

Aika ihanaa, että minulla tuo lapsi kuitenkin on. Nyt me esimerkiksi lähdetään kohta kaupungille syömään ja shoppailemaan Ajoittain on jopa mullekin tullut pieni vauvakuume, mikä on ihmeellistä, mutta luultavasti johtuu iästä ja kun mulla on vain yksi lapsi. Varsinkin kun näkee vauvoja tai taaperoita.

 

[Uppaaja]

Up, sillä olen jokseenkin samanlaisessa tilanteessa. Ikää on vähemmän, mutta mies on itseäni vanhempi ja haluaisi jo lapsia...

 

[Vaimo-Rakas]

Luonto taisi kohdallani hoitaa sen puolen. Pidin itseäni erittäin suurella todennäköisyydellä sellaisena joka ei ikinä halua lapsia. En erityisesti edes pidä lapsista yleisesti ottaen ellei minulla ole jokin tietty tunneside heihin. (kummilapset jne)
Näin tulevaisuuteni joko parisuhteessa kaksin tai sinkkuna. Lapsia en edes miettinyt, kaivannut tai halunnut.
Sitten tapasin mieheni, rakastuin ja yks kaks se lasten saaminen kuuluikin kirkkaasti haaveisiin. Mieheni oli myös aina halunnut isäksi ja kun hän ehkäisyn pois jättämistä ehdotti, se oli maailman luonnollisin asia ikinä.
Nyt, kahden lapsen äitinä, lapsemme ovat paras saavutukseni ikinä, kaunein asia maan päällä mielestäni on koko meidän perhe. <3

 

["vieras"]

Mulla ihan sama homma, en koskaan kaivannut lasta elämääni mutta sitten tulin ehkäisyn läpi raskaaksi ja nyt minulla on maailman ihanin ipana.

 

["vieras"]

joskus on todella kurjia hetkiä ja myönnän ajatteeni sitä virheenä hommata lapsia. Itse ajattelin pitkään ettei musta ole äidiksi,mutta monet uskottelivat toisin ja niin,olin sitten oikeassa. Vaikeaa jakaa elämä toisen sinusta riippuvaisen henkilön kanssa. Onhan meillä ydinperhe,mutta silti tunnen olevani aivan rikkonainen tähän yhtälöön. Toki rakastan lapsiani ja olen onnellinen heistä,mutta en vain osaa olla "läsnä"kuten muut äidit.