te jotka hehkutatte äitiyden mukana tuomaa onnea

[MÄ]

kertokaa mulle miten tästä pitäisi olla onnellinen,jatkuvaa stressiä ja turhautumista koko ajan yritettävä olla kahdessa paikassa. mua vaan niin ärsyttää puolituntia taas huutoa kuunnelleena onnellisuus on hyvin kaukana=(

-yritin tehdä ruokaa ja kakara päätti että haluaa puuroa, minä siihen että ei, sitä oli aamupalalla,olisit syönyt silloin,nyt syömme kohta jauhelihakeittoa. siitä alkoi julmettu huuto.

mun olisi pitänyt lohduttaa häntä ym. mutta ruoka piti tehdä jotta sitä voisi syödäkkin joskus.
'
joka hiton päivä tätä. mä oon niin turhautunut..etten tiedä mitä tehdä!!!

-paskA,ONNI ON KAUKANA OLLUT JO KAUAN

 

[kylmä nakki]

:hug:

 

[triplamama]

hmmm, no ei se joka päivä yhtä juhlaa ole, mutta organisoimalla ja suunnittelemalla saa arjen sujumaan jouhevasti. voimia.

 

[topsehiini]

:hug:
onni on pieniä asioita
lapsen hymy,halaus,suukko
ainakin minä jaksan ton täystuhon kanssa pienillä asioilla eteen päin.

 

[Åsa]

hmmm, no ei se joka päivä yhtä juhlaa ole, mutta organisoimalla ja suunnittelemalla saa arjen sujumaan jouhevasti. voimia.

peesi. Toiset päivät on ihania ja helppoja, toiset perceestä. Ja arjessa auttaa jaksamaan, kun pääsee välillä yksin jonnekin (omaa aikaa)! Esim. shoppailureissu hyvän ystävän kanssa piristää kummasti!
:hug:

 

[samperi]

Kärsivällisyydellä,kiireettömyydellä ja pienistä asioista nauttimalla pääsee pitkälle.

 

[Tianna]

onni on pieniä asioita

Entäs, kun murheet on isoja asioita?

 

[lady of the lake]

Pääasiassa nautin lapsista ja päivistä heidän kanssaan.Tuollaisia päiviä tosiaan sattuu joskus peräjälkeen useampi ja silloin homma on yhtä hampaiden kiristelyä ja kyllä minäkin ääntä korottelen päivittäin useamman kerran milloin mistäkin syystä.Meillä myös villiviikarit tappelevat keskenään ja milloin mistäkin on jotakin välien selvittelyä.Siltikin kaikki tämä ja ne hyvät hetket on niitä ihania asioita, joista nautin.Otan välillä omaa aikaa ja lähden kaverin luona käymään tai kävelylle tms. tai kauppoja kiertelemään YKSIN ja sen jälkeen jaksaa taas paremmin tai nukun poikien kanssa yhdessä päiväunet jne. En minäkään jaksaisi jos ei tuota omaa aikaa välillä olisi!Jaksuja sinne :hug:

 

[vieras]

Et ole ajatellut mennä töihin ja laittaa lapsen hoitoon? kaikille ei sovikaan mikään pitkäaikainen kotiäitiys.

 

[black-velvet]

Juu, ymmärrän ap:tä...kyllä siitä on onni kaukana, kun huuto alkaa...mullakin ollut jonkun aikaa iltaa töissä, ja simppailu alkaa kolmen voimin heti, kun oven aukaisee...mut sitten toisaalta - ei niitä vaihtaisi poiskaan. Oma aika on must. Jaksuja täältäkin! :hug:

 

[äiti täälläkin]

Et ole ajatellut mennä töihin ja laittaa lapsen hoitoon? kaikille ei sovikaan mikään pitkäaikainen kotiäitiys.

Tätä mieltä minäkin.

 

[Candy Cane]

:wave: täällä kohtalotoveri aapeelle.

Mä olen tullut siihen lopputulokseen, että kohta menee ipana tarhaan ja mä menen töihin, koska ei enää hermo kestä. Kaikkia ei vain ole luotu kotiäideiksi.
(turha sitten kenenkään alkaa urputtamaan "itse ole lapsen halunnut" -stooria)

 

[niin]

sellastahan se on kotiäitiys..hampaiden itvistelyä ja pitkää pinnaa.onneksi se joskus loppuu ja pääsee töihin huilaamaan.

 

[Juures Suikale]

Mie olen kyllä sammaa mieltä, että kaikkia ei ole luotu kotiäideiksi - ja sitten taas toisinpäin, että jotkut on kotiäitinä täysin elementissään. Hienoa, että meitä on monenlaisia!

Ap:lle voimia ja mahdollisuutta hengähdystaukoon toivottelen. Sie tuntuisit oikeesti olevan pienen tauon tarpeessa!

 

[Hilkka]

Sillon on vaikea iloita kun on raskasta, mutta kyllä se onni vielä nurkan takana häämöttää. Äitiys on raskasta työtä, hattua nostan meille äideille. Jaksamista!

 

[Hilkka]

Sillon on vaikea iloita kun on raskasta, mutta kyllä se onni vielä nurkan takana häämöttää. Äitiys on raskasta työtä, hattua nostan meille äideille. Jaksamista!

 

[Gluteus maximus]

Minä olen sitä mieltä, että kaikki eivät ole luotuja kotiäideiksi. Eikä tarvitse ollakaan. Lapsi hoitoon ja itse työelämään, aikuisten ihmisten pariin niin varmasti alkaa elämä taas maistua.

 

[vieras]

Kyllä kaikki arvokkain tässä elämässä on yleensä kovalla työllä ansaittua.

Ei se sellaista ruusunpunaista hörhöonnea olekaan, mutta vahvoja tunteita ja suurta iloa pienistä hymyistä, uusista opituista asioista jne. Onnea läheisyydestä.

 

[quattromam]

Siis just oon miettiny samaa et missä vaiheessa se äitiyden onni niinku alkaa??
Ensin raskausaika,vaivoja ja kipuja.Sit synnytys,LISÄÄ kipua ja tuskaa.Sit yösyötöt ja kitinät ja vaipparallia moneksi vuodeksi.Sit jo pukkaa ekaa uhmaa,perässä juoksemista,väsymystä,ei jaksais,oma aika vähissä,ei aikaa parisuhteelle ja vyötärökin on jo kadonnu jonnekkin.Sit koulu murheet kiusaamiset ym.No sit jo murkkuikä ja se valvominen ja murehtiminen,ärsyttävä länkytys ja minä tiedän tämän-asenne,osaanko asettaa rajat,mitähän tuostakin lapsesta tulee-mutinat ym.Siis tää listahan ois loputon!Ja äitinä olemisesta on kysymys....Huhhuijaa,joskus hirvittää vaan,äitiyden ihanuus,ei semmosta oo,myytti!
Mut silti mulla niitä neljä on enkä yhtään pois antais enkä päivääkään vaihtais pois,kunhan vaan tuumasin näin karkeasti et mitä se äitiys "oikeasti" on....
Yks vanha mummo sanoi mulle kerran lapsista,et ensin ne polkee syliä ja sit sydäntä.Ja paikkansa pitää.... =)

 

[MultiMamma]

Juu ei se tosiaan mitään autuutta ole koko ajan,ei läheskään. Sitä vaan ne huonot asiat unohtuu silloin kun laps on hyvällä tuulella,suukottaa suu auki ja halii isosti päälle =) :heart: