A
A
anika harmaana
Vieras
Olen palannut työhön vanhempien lasten kohdalla lasten ollessa noin vuoden ikäisiä. En ole asiaa katunut, joskaan en myöskään erityisesti kiitellyt itseäni hyvästä valinnasta. Päätös tehtiin silloisen tilanteen mukaan, eikä ollut oikeastaan edes vaikea. ´
Myös nuorimmainen oli vuoden, kun palasin työhön. En ole tätäkään katunut, mutta hän onkin vasta kaksi.
Myös nuorimmainen oli vuoden, kun palasin työhön. En ole tätäkään katunut, mutta hän onkin vasta kaksi.
M
minä
Vieras
Mulla molemmat olivat 1v kun menivät tarhaan. Ei oo kaduttanut yhtään. Parempi niiden siellä kuin kotona.
Lapsi oli 1v10kk kun aloitin työt, isä jäi lapsen kanssa hoitovapaalle vielä kolmeksi kuukaudeksi ja sen jälkeen lapsi meni perhepäivähoitajalle.
Ei ole kaduttanut, lapsi viihtyi hoidossa hyvin ja itsekin jaksoi paremmin iltaisin touhuta kun oli ollut päivät aikuisten seurassa.
En toki mitenkään inhonnut kotona olemistakaan, tykkäsin kyllä kovasti siitäkin, mutta taloudellisen tilanteen takia minun piti mennä töihin ja silloin oli järkevin ratkaisu, että isä jäi kotiin.
Ei ole kaduttanut, lapsi viihtyi hoidossa hyvin ja itsekin jaksoi paremmin iltaisin touhuta kun oli ollut päivät aikuisten seurassa.
En toki mitenkään inhonnut kotona olemistakaan, tykkäsin kyllä kovasti siitäkin, mutta taloudellisen tilanteen takia minun piti mennä töihin ja silloin oli järkevin ratkaisu, että isä jäi kotiin.
poika oli vähän päälle 9 kk ku menin töihin eikä kaduttanut yhtään.. Niin ja mummi hoiti kotona sen aikaa
no mä palasin koulunpenkille kun molemmat oli vielä alle 3v, tosin esikoinen täytti seuraavassa kuussa kuin milloin aloitti päiväkodin, eikä tullu katumusta. pikemminkin varmuus oikeasta ratkaisusta vavhistui, varsinkin kun koko ensimmäinen päiväkotivuosi meni melko ruusunpunaisissa tunnelmissa.
Kuopus oli n. 1v 9kk kun lapset aloitti päiväkodissa, nyt kuopus on jo aloittamassa koulua. Katunut olen ainoastaan sitä miksi ihmeessä kituutin sinne asti, monelta pahalta oltais vältytty jos olisin palannut töihin aiemmin.
M
Mää
Vieras
Meidän esikko oli 10 kk, kun isänsä jäi kotiin ja minä menin töihin. Ratkaisu oli hyvä: lähenivät isänsä kanssa ja (täytyy myöntää) lapsesta tuli paljon tyytyväisempi. en tiedä, johtuiko iästä vai mistä, mutta minun kanssa kitisi koko vauvaikänsä ja isänsä kanssa hänestä sukeutui oikea hymytyttö.
Kuopuksen kanssa meidän piti tehdä samoin, mutta viime hetkessä miehen pomo perui luvan jäädä kotiin (tai vihjaili, ettei ole takaisintulemista...)Kuopus sai onneksi paikan samasta päikästä kuin siskonsa (oli tasan vuoden tuolloin). Sisko toi turvaa, mutta olisin toivonut, että olisi saanut olla vielä kotona ainakin puoli vuotta. Kuopus on tosin aina ollut hyvin reipas ja iloinen tapaus.
Mulla on työ, jossa paljon lomia ja lyhyitä päiviä, joten sikäli varmasti helpompi lapsille, kun hoitopäivä ei juuri kuutta tuntia ylitä.
Kuopuksen kanssa meidän piti tehdä samoin, mutta viime hetkessä miehen pomo perui luvan jäädä kotiin (tai vihjaili, ettei ole takaisintulemista...)Kuopus sai onneksi paikan samasta päikästä kuin siskonsa (oli tasan vuoden tuolloin). Sisko toi turvaa, mutta olisin toivonut, että olisi saanut olla vielä kotona ainakin puoli vuotta. Kuopus on tosin aina ollut hyvin reipas ja iloinen tapaus.
Mulla on työ, jossa paljon lomia ja lyhyitä päiviä, joten sikäli varmasti helpompi lapsille, kun hoitopäivä ei juuri kuutta tuntia ylitä.
S
Saraldo
Vieras
Tyttö oli 1,5-vuotias enkä ole katunut. Seinät kaatui molempien päälle, oli kaikkien kannalta hyvä että mä lähdin töihin ja tyttö hoitoon.
N
näin meillä
Vieras
eka 11kk, ei kaduttanut, toka 1v, ei kaduttanut, kolmas 7kk, kadutti, neljäs 2v ja vielä kotona.
K
kyllä
Vieras
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Joo, kyllä olen jälkikäteen miettinyt, olisimmeko pärjänneet kuitenkin miehen opintotuella ja minun kotihoidontuella.
Ainakin säästöt olisivat kuluneet, ja oma koti olisi ehkä haaveissa vain? tai sitten olisimme onnellisempia jossain eri paikassa (halvemmassa kuin nyt kaupungissa)
En oikeastaan kadu, koska tein mitä silloin ajattelin että on meille hyväksi: itse tienattu leipä. Mutta miettinyt olen, että olisimmeko voineet tehdä toisin.
K
kyllä
Vieras
Alkuperäinen kirjoittaja kyllä:
ja siis menin äitiysloman jälkeen töihin, eli esikoinen ihan pieni vauva, ja joutui pph:lle. mummo tai isä eivät hoitaneet, joka on minusta ihan sama asia kuin että äiti hoitaa. yhtä paljon huomiota ja rakkautta.
eli minäkään en miettisi, jos lähiomainen olis hoitanut.
Mulla ei edes ollut työpaikkaa mihin palata vaan menin työkkärin kautta työharjoitteluun ja sen jälkeen aloitin opiskelut. Likka oli 1v8kk, kun meni hoitoon. Ei mua ole kaduttanut missään vaiheessa.
H
hn
Vieras
Molemmista palasin heti äitiysloman päätyttyä töihin ja ei kaduttanut. Tosin lapset saivat olla kotona siitä huolimatta, eli ei tarvinnut päivähoitoa. 
M
mari
Vieras
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Mulla poika oli 1v10kk, kun aloitti päiväkodissa. Itse en olis vielä halunnut töihin palata. Ekat puol vuotta oli aika kamalaa, mutta rupes sit pikkuhiljaa helpottamaan kun näin miten hyvin poika tarhassa viihtyy. Teen edelleen lyhennettyä työaikaa, 4 päivää viikossa töissä. Laps nyt 2v8kk ja näin aion jatkaa ainakin niin kauan kunnes täyttää 4vuotta.
V
vieras
Vieras
K
Kata-76
Vieras
Molemmat lapset 7 kk kun menin töihin (isä jäi kotiin 3kk, sen jälkeen pidettiin kesälomia yms., välillä mummot hoitamassa), hoitoon kodin ulkopuolelle (=tarhaan) lapset ovat menneet kun olivat 1 v 3kk. Ei ole kaduttanut missään vaiheessa.
N
Noup
Vieras
?
******
Vieras
Olen palannut molemmista lapsista vuoden tai vähän yli vuoden tauon jälkeen töihin. Ei ole kaduttanut yhtään. Esikoisesta lapsi jäi kotiin vielä isän kanssa 2-vuotiaaksi asti ja tokakin aloitti lyhyemmällä päivällä aikoinaan hoidossa.
Meillä minä olen perheen ykköselättäjä, joten muita vaihtoehtoja ei edes ole eikä kaivataan - pidän kovasti työstäni, palkka on hyvä, lasten hoitopäivät kohtalaisen pituiset ja työssäkäynnistä "huolimatta" ehdin ja jaksan olla paljon lasten kanssa. Lapsilla on melkein 3kk vuodesta lomaa, vapaapäiviä siellä täällä jne.. Ei tarvitse yhtään huolehtia rahasta, joten sekin stressi vähemmän.
Meillä minä olen perheen ykköselättäjä, joten muita vaihtoehtoja ei edes ole eikä kaivataan - pidän kovasti työstäni, palkka on hyvä, lasten hoitopäivät kohtalaisen pituiset ja työssäkäynnistä "huolimatta" ehdin ja jaksan olla paljon lasten kanssa. Lapsilla on melkein 3kk vuodesta lomaa, vapaapäiviä siellä täällä jne.. Ei tarvitse yhtään huolehtia rahasta, joten sekin stressi vähemmän.