Te, jotka pelkäätte entisiä miehiänne!

[Viipale]

Olen kiinnostunut ilmiöstä. Mietin, mikä yhdistää teitä naisia, jotka olette tulleet valinneeksi puolisoiksenne väkivaltaisen, ehkäpä narsistisen, epävakaan, epäsosiaalisen tai muuten persoonallisuushäiriöisen miestyypin.

Onko teillä minkälainen lapsuus? Turvaton/turvallinen? Isäsuhteenne?Kiehtooko teitä voimakkaat mielipiteet ja machotyyppisyys miehessä? Tunnetteko olevanne naisellisia, jos mies päättää kaikesta, "huolehtii", on perinteisessä merkityksessä perheen pää?

Itse olen langennut vaikeasti persoonallisuushäiriöisen sekä päihdeongelmaisen miehen ikeeseen, josta tosin olen onnistunut irrottautumaan. Voin myöntää olleeni hyvin naiivi, auktoriteettiuskoinn, tunsin eläväni kuningattarena ja naisena kun mies oli niin "voimakas". Kaikki oli ihanaa kunnes ....

En saanutkaan opiskella, kehittää itseäni, tavata ystäviäni, kuunnella lempimusiikkiani, kertoa julkisesti omia mielipiteitäni. Mieheni mielipiteistä muodostui omiani. Totuuksia. lastenkasvatuksessa nielin kyyneleitä ja pakotin lapsia tekemään luonnonvastaisia asioita, koska olin päättänyt olla hyvä vaimo ja kasvattaa lapset "oikein", kuten mies sanoo. Onhan mies perheen pää.

Puistattaa!! En oikeastaan halua kirjoittaa enempää, miettiä mitä olisi voinut tapahtua.

Te, jotka joudutte kokemaan samaa tai olette eronneet mutta joudutte pelkäämään entistä miestänne... mikä piirre meitä naisia yhdistää tässä asiassa? Kaipaammeko jännitystä ja haasteita vai olemmeko vaan helvetin typeriä?

Olisi mielenkiintoista kuulla asiallisia mielipiteitä.

 

[Viipale]

Nostan tavoistani poiketen yhden ainoan kerran. Aihe on ehkäpä hiukan raskassoutuinen näin perjantai-iltana, mutta... Kiinnostaisi kovasti vastaukset.

 

[jenni87]

Kaikki piirteet ei kyllä siinä puolisossa näy heti... osa saattaa paljastua tai alkaa paljastumaan vuosienkin päästä. Siihen välttämättä mitään sen kummallisempaa tarvita.

 

[Helekutti]

Voisin kuvitella että ainut yhdistävä tekijä on se että olemme oikeasti rakastaneet näitä miehiä. Se on oikeastaan ainut selitys sille että voi ottaa niinkin paljon paskaa niskaansa ja kantamaan sen kaiken. Heikko itsetunto, ehei, en usko. Vaan se että rakastat ja annat kaiken anteeksi kerta toisensa jälkeen ja lopulta vielä kaipaat sitä... Rakkautta

 

[sanna]

asian vierestä, olen jo jonkin aikaa miettinyt et oletko viipale joku tääl aiemmin hengaillut mamma, oletko siis vaihtanut nikkiä? vai oletko ihan uusi mamma? mä enemmän luen kuin kirjoitan mut tota sannaa mä käytän - arvatkaa miksi????

 

[Viipale]

Kaikki piirteet ei kyllä siinä puolisossa näy heti... osa saattaa paljastua tai alkaa paljastumaan vuosienkin päästä. Siihen välttämättä mitään sen kummallisempaa tarvita.

Ei tietenkään näy heti. Jos näkyisi, ei kukaan terve nainen sellaiseen suhteeseen lähtisikään!

Kysyinkin siis, että minkätyyppinen nainen "imee" luokseen persoonallisuushäiriöisiä miehiä? Väkivaltaisia, arvaamattomia, narsisteja? Yllättävää oli, että suurin osa ystävistäni sanoi eromme jälkeen, että "ihanaa kun jätit sen, se on aina ollut aivan kauhea ja pelottava meidän mielestä". Tämä tuli yllätyksenä. Mitä me tietyt alisteisiin suhteisiin suostuvat naiset emme näe? Muut näkivät koko ajan, ja minä vaan olin korviani myöten rakastunut.

 

[Viipale]

asian vierestä, olen jo jonkin aikaa miettinyt et oletko viipale joku tääl aiemmin hengaillut mamma, oletko siis vaihtanut nikkiä? vai oletko ihan uusi mamma? mä enemmän luen kuin kirjoitan mut tota sannaa mä käytän - arvatkaa miksi????

Ööööö, käytät Sanna-nikkiä ehkäpä siksi, ettei kukaan arvaisi sinun olevan Pirkko?

Olen palstaillut reilut neljä vuotta.

 

[Helekutti]

Mä en edes usko että nää miehet lähtis suhteeseen kaikkien naisten kanssa vaan se vaatii sellaisen tietynlaisen rasavillin, karkeankin naistyypin. Tiedostavatko sen että herkempi nainen lähtisi lätkimään nopeasti, masentuisi tai muuten vain sekoaisi?

 

[TUNDRA-arjen sankari-]

En pelkää entistä avokkiani, suhteeseen ei liittynyt fyysistä väkivaltaa. Henkistä alistamista kyllä senkin edestä.

En osaa sanoa, että olisin määräilevästä miehestä pitänyt noin vaan. Ennemminkin kävi niin, että ne ikävät piirteet tulivat esiin pikkuhiljaa huomaamatta.Pienistä puroista kasvaa vuolas virta.

 

[Viipale]

Mä en edes usko että nää miehet lähtis suhteeseen kaikkien naisten kanssa vaan se vaatii sellaisen tietynlaisen rasavillin, karkeankin naistyypin. Tiedostavatko sen että herkempi nainen lähtisi lätkimään nopeasti, masentuisi tai muuten vain sekoaisi?

Miten sitten meistä rasavilleistä, raisuista nuorista naisista kasvaa alistettuja, harmaita, hiljaisia, mitäänsanomattomia, itkuisia, itsetuhoisia ja kaikkensa antaneita näiden miesten kanssa? Miksi emme näe sitä itse kun kaikki muut näkevät?

 

[Kuules nyt]

On miehiä, jotka muuttuvat elukoiksi paineiden, stressin ja valvomisen myötä. Mun miehestä kaikki puhu meidän seurustelun aikana, miten ns. hyvä se on. Hyvältä se vaikutti minustakin. Mutta sitten kun toinen lapsemme syntyi, muuttui meillä KOKO ELÄMÄ.


Ja ei, minä en ole mikään narsistimagneetti, reppana, ukkojen hyysäri tai ylikiltti nainen. Minua on vain jymäytetty raskaimman kautta. Minun miehessäni ei nimittäin ollut mitään pelottavaa tai väkivaltaan viittaavaakaan.

 

[Viipale]

Ja ei, minä en ole mikään narsistimagneetti, reppana, ukkojen hyysäri tai ylikiltti nainen. Minua on vain jymäytetty raskaimman kautta..

Mitä tarkoitat jymäyttämisellä?

 

[läskiviipale]

Ja ei, minä en ole mikään narsistimagneetti, reppana, ukkojen hyysäri tai ylikiltti nainen. Minua on vain jymäytetty raskaimman kautta..

Mitä tarkoitat jymäyttämisellä?

Mitäs se sulle kuuluu? Hoitelet vain omat asiasi, niin hyvin menee.

 

[harmis]

Mä en edes usko että nää miehet lähtis suhteeseen kaikkien naisten kanssa vaan se vaatii sellaisen tietynlaisen rasavillin, karkeankin naistyypin. Tiedostavatko sen että herkempi nainen lähtisi lätkimään nopeasti, masentuisi tai muuten vain sekoaisi?

Mä kyllä uskon, et itsetunnossa on jotain onegelmaa. Itse seurustelin miehen kanssa joka oli väkovaltainen ja tarvitsin siitä todisteen vain yhden kerran ja lähdin. Mua ei niin kohdella. Kyllä se rohkeutta vaati, lähteä. Kaveri on suhteessa jossa mies pettää ihan jatkuvasti, nainen on raskaana niin mies muuttaa toisen naisen luo ja useasti, silti ottaa aina takaisin ja tekee jopa lisää lapsia ja itkee miten pahalta tuntuu. Mä en katselis sellaista hetkeäkään. Ja turha sanoa et helppo sanoa, mut niin se on, ei mun luonteella. Mua ei vaan kohdella miten sattuu. Ja se nainen itsehän mahdollistaa kaiken tuon, antamalla sen jatkua aina vaan.

 

[sanna]

asian vierestä, olen jo jonkin aikaa miettinyt et oletko viipale joku tääl aiemmin hengaillut mamma, oletko siis vaihtanut nikkiä? vai oletko ihan uusi mamma? mä enemmän luen kuin kirjoitan mut tota sannaa mä käytän - arvatkaa miksi????

Ööööö, käytät Sanna-nikkiä ehkäpä siksi, ettei kukaan arvaisi sinun olevan Pirkko?

Olen palstaillut reilut neljä vuotta.

juu pirkko tellervo! mut siis oletko vaihtanut nikkiä?

 

[Viipale]

Mitäs se sulle kuuluu? Hoitelet vain omat asiasi, niin hyvin menee.

[/quote]

Olenko kenties loukannut sinua jotenkin?

 

[Viipale]

juu pirkko tellervo! mut siis oletko vaihtanut nikkiä?

Tietenkin. Mutta tämä ketju ei käsittele sitä aihetta. Enkä aio sitä kommentoida nyt tämän enempää kun en tahtoisi rönsyttää mielenkiintoista keskustelua avaamastani aiheesta.

 

[Harmis]

Mitäs se sulle kuuluu? Hoitelet vain omat asiasi, niin hyvin menee.

Olenko kenties loukannut sinua jotenkin?

[/quote]

Tais osua arkaan paikkaan. Kaikki ei pysty käsittelemään elämässään tapahtuneita asioita ja tiedostamaan itseään ja käytöstään.

 

[Tallu -]

Mä yleistän, ja väitän, että nainen valitsee paljolti isänsä kaltaisen miehen.

 

[Viipale]

Tais osua arkaan paikkaan. Kaikki ei pysty käsittelemään elämässään tapahtuneita asioita ja tiedostamaan itseään ja käytöstään.

[/quote]

Kurja juttu. Yritin hyvin diplomaattisesti ottaa asian esille, ja kertoa omia kokemuksiani aiheesta jotta en antaisi kritisoivaa vaikutelmaa itsestäni, koska sitä en tee. Tämän sävyistä kommentointia ei näköjään ole mitenkään mahdollista välttää perjantai-iltana keskustelupalstalla.

 

[Kovajänis]

Mies jonka kanssa seurustelin (oli mun ensimmäinen joka tavalla), oli väkivaltainen mies. Väkivaltaisuus ei kuitenkaan ollut jatkuvaa, vaan oli niitä hyviä hetkiä jolloin olin hänen kainalossaan ja piti mua hyvänä ja tunsin rakkauden. Se kai sitä piti elossa, koko suhdetta (?!)

Mutta mitäpä näistä, hän ollut kuolleena jo reilun kuukauden.

 

[sanna]

juu pirkko tellervo! mut siis oletko vaihtanut nikkiä?

Tietenkin. Mutta tämä ketju ei käsittele sitä aihetta. Enkä aio sitä kommentoida nyt tämän enempää kun en tahtoisi rönsyttää mielenkiintoista keskustelua avaamastani aiheesta.

anteeksi, et tulin kysyneeksi. en mä millään pahalla rönsyillyt. hyvää yötä!

 

[Viipale]

Mä yleistän, ja väitän, että nainen valitsee paljolti isänsä kaltaisen miehen.

Tuo on kanssa mielenkiintoinen teoria. Kuitenkaan itse en sovi siihen muottiin; valitsin niin täydellisen vastakohdan niin ulkonäön kuin luonteenkin osalta kuinvain on mahdollista. En toki tietoisesti. Kapinaako?

 

[Viipale]

anteeksi, et tulin kysyneeksi. en mä millään pahalla rönsyillyt. hyvää yötä![/quote]


Höps pöps ja pylly pois tyynltä Hyvät yöt sinullekin Pirkko.

 

[nättitähti]

mulla ollut ihana lapsuus. isä leikki munkans aina,ja vaikka sain siskon en jääny yhtään vähemmälle huomiolle. lapsesta asti olin paljon mun isovanhemmilla maalla,siä oli paljon eläimiä. sain myös hevosia. vaarini olin kietonut pikkusormen ympärille. en ole tapellut isänikanssa ikinä. ehkä jotain pientä,mutta en ole koskaan kuullu isäni huutavan. meillä ei kotona myöskään käytetty viinaa. muutamankerran muistan et on ollu juovuksissa,toisella kerralla sain sata markkaa siskonkans..

mun entinen mies,tyttöni isä oli aluksi kiltti ja ihana. tunsin sen vanhan ystäväni kautta ala-asteikäisestä asti. tavattiin baarissa. eka vuosi meni hyvin,sitten se yks aamu hermostu ja heitti mut seinään ja paino sängylle. henkistä väkivaltaa oli paljon ja fyysistä jonkunverran. varsinaisesti turpaan en ole saanut,mutta lyöntejä kyllä. muistan että on painanu tyynyä naamalle. oli tosi mustasukkainen. kerran se myös rikkoi kodin irtaimiston,lapsen sänkyä myöden. mä laitoin kyllä vastaan,ehkä siksi en saanu turpaan,mutta toisaalta siitä olis voinu hermostua ja vaikka tappaa. joskus ilma syytä kun käveltiin kotiin se riepoi mua keskellä katua niin että vaatteet hajosi. myös laivalla sai raivokohtauksen niin että paita rikkui. sillon siä oli sen kaverit paikalla ja ne puolustivat mua. mulla kesti tosi pitkään päästä eroon siitä,se ei suostunu lähteen. onneksi olin kaukaa viisas joskus ja asunto oli vain mun nimissä joten mies oli helpompi saada ulos. avaimet vaan oli vaikee saada pois. se vainos mua muutaman kuukauden eron jälkeen. välillä soitti vihaisia puheluita ja välillä itki. tyttöä ei eronjälkeen halunnut tavata yli puoleenvuoteen. elatusmaksut meni ulosottoon ym.

tää oli mun miesystävistä ainoa tälläinen,meidän suhde kesti yhteensä 4 vuotta. aikaismmin on ollut kaksi kahdenvuoden suhdetta. nykyään oon avioliitossa turvallisen miehenkanssa. ainakaan viä ei oo ilmenny yhtään samoja piirteitä.