olen, lapsuudessa olin tosi yksin,istuin vaatehuoneen nurkassa ja pelkäsin ja odotin äitiäni kotiin, 2,5kk hoitoon kun äiti meni 04.30 töihin ja 4 vuotiaana itse tarhaan ,äiti yksinhuoltaja, eronnut väkivaltaisesta alkoholisti isästäni kun oli alle 2v.äidistä olin reipas ja omatoiminen, enkä aiheuttanut harmeja HALOO,OLIN PIENI!ekana päivänä menin kouluun YKSIN!koska olin reipas!10 vuotiaana hoidin enoni lapsia, 1v ja 5v koko kesän, sain kyllä palkkaa, mutta 1v ei kävellyt ja kannoin hänet hiekkalaatikolle 3 kerroksesta joka päivä ja tein ruoat joka päivä.murrosiässä kun äiti keksi alkaa olemaan vanhempi, olin ymmälläni, ai nyt vasta!en enää noudattanut mitään sääntöjä.lopputulos, muutin 15 vuotiaana kotoa, kun äidistä epäkorrekti käytökseniei sopinut hänen elämäänsä, 19 vuotiaana tulin äidiksi mikä pelasti minut(isä narkkari,alkoholisti), minkä suljin mielestäni. tapasin narsisitin, joka nöyryytti monta vuotta pientä tytärtäni, jonka omanarvontunto mureni, saimme myös yhteisen tyttären, pakotti aborttiin kolme kuukautta tyttärensä syntymästä, kaksoset,, en olisi selvinnyt 24 vuotiaana 4 lapsen yh:na, joten menin.tulos, seisoin junaradalla hyppäämässä varmuuden vuoksi jokeen jos menisin puihin. poliisi haki pois riskeeraen henkensä. kävin 1,5 v terapiassa, ja nyt uuden "terveen "suhteen" korjattua paljon olen siitä jollakin tavalla jaloilla. tosi paljon odottamatonta ikävää on tapahtunut sen jälkeen josta ei samalla kertaa