Te keillä kaksi tai useampi koira, miten suhtauduttu uuteen tulokkaaseen?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "Vieras"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
V

"Vieras"

Vieras
Oliko rektio tiedossa? Miten koirasi aijemmin suhtautunut muihin koiriin?

Aihe kiinnostaa, sillä meillä ollu nyt uusi pentu viikon ja vanhempi uros (3v) on kuin aina olisi ollut pentu talossa. Todella pitkä pinna pennun kanssa. Vaikka pentu repii korvista, poskista, selästä, repii tassuja jne niin sietää kaiken. Ainoastaan kerran ärähtänyt kun munista hampailla kerkes nappaamaan ja senhän ymmärtää :D

Nukkuvat vierekkäin ja pystyvät syömään/juomaan samasta kupista.

Ja tänään kun naapurin koira hyökkäsi pihaltaan pennun luo näytti meidän koira vieraalle taivaan merkit ja antoi hatkat eli puolusti pentua.
Tarkoittaako tuo nyt että vanhempi uros on hyväksynyt tulokkaan perheeseen ja puolustaa sitä siksi?
Rotujen puolesta on vahva vahtivietti omiaan kohtaan aina valppaana ja tarkkana lapsia seuraa mitä ne tekee ja minne menee. Myös silloin kuin näyttää ettei seuraa.


Miten muilla on mennyt kun uusi pentu tullut taloon ja miten asia edennyt? :)
 
Meillä on 6-vuotias lapinporokoira-uros, 3-vuotias tanskalais-ruotsalanen pihakoira-narttu ja 7kk ikäinen suomenpystykorva-narttu. Uros otti ekan kaverinsa vastaan heti täysin luontevasti, ovat ylimmät ystävät olleet alusta asti. Uros on lauman pomo ja pihakoira kunnioittaa urosta vilpittömästi. Pihakoira on muutenkin varsin mutkaton luonne ja kaikkien koirien kanssa tuttavallinen ja avoin.
Pystispentu on luonteikkaampi ja siksi uros pisti sille parina ekana päivänä käyttäytymisrajat. Eli, jos pennulla meni överiksi, uros urahti sen nopeasti ruotuun. Nykyisin ovat varsin loistava reuhkaamis-parivaljakko. Pihakoira rauhallisempana pysyttelee välillä sivussa, kun vanhin ja nuorin vetää rallia ja painia.
 
[QUOTE="Vieras";28752369]Tiibetinmastiffi, kaukkari, saksanpaimenkoira. Hyvin erikoinen mix. Aivan mahtava koira! :)[/QUOTE]

Vastaavia sekoituksia ovat apula, keltainen pörssi ja muut elukanmyyntisivustot pullollaan..
 
  • Tykkää
Reactions: kana ja feger
Meillä porokoira pelkäsi pentua ensin. En tiedä mikä siinä oli, luultavasti CsV:n haju hirvitti koiraani. Seuraavana päivänä pesin pennun ja siitä lähtien olivat ihan ylimmät ystävykset.

Jännityksellä jään seuraamaan, mikä on reaktio tähän tulevaan pentuun, pentujen haju ei ainakaan kauheasti hirvittänyt, kun tulin pentujentuoksuiset vaatteet päälläni kotiin, tosin, en lähminytkään tällä kertaa CsVeja olenkaan. Ainakin tuo porokoira hyväksyy ihan minkä tsekinpaimenkoiran hyvänsä kaveriksi, vaikka niitä olisi yli 10 kerralla näköpiirissä :D Muun rotuisten kanssa en uskaltaisi laskea irti.
 
Pari päivää meillä parivuotias koira murisi pennulle, kävi jopa päälle kun pentu meni vanhemman luita hakemaan. Olimme koko ajan valppaana. Sen parin päivän jälkeen ei enää mitään, hyväksyi laumaansa. Alkoi myös puolustamaan ja suojelemaan pentua muilta koirilta. Nukkuivat vierekkäin, jne.

Nyttemmin pentu (ei enää tosin pentu) on laumajärjestyksessä ylempänä kuin pari vuotta vanhempi koiramme. Jossain vaiheessa (olisko ollu nuoremman ollessa 2, vanhemman 4) oli tappeluita ja kyräilyä, ilmeisesti laumajärjestystä haettiin. Nyt putsaavat toisiltaan silmät ja korvat joka ilta, mutta tuo nuorempi tosikko tuijottaa joskus tuimasti vanhempaa, jos se vaikka ottaa jonkun nuorelle mieleisen lelun. Tällöin vanhempi koira yleensä tipauttaa lelun ja konflikti on ohi. Myöskin jos kuvioon astuu lisää koiria (esim. samassa taloudessa on hetken aikaa vieraitakin koiria), menee lauma taas ihan sekaisin ja tuo nuorempi on melkoinen hermoheikko ja kohdistaa kaikki aggressionsa AINA omaan toiseen, vanhempaan koiraamme. Tuolloin vieläkin tulee joskus tappeluita.

Eli jonkin verran ongelmia tuli nuoremman tullessa teini-ikään/aikuistuessa, mutta nekin tasoittuneet.
 
Ei mitään ongelmia. Eivät ole ihan mitään sydänystäviä, mutta pitävät toistensa seurasta, leikkivät jne. Pitää seurata koirien omaa reagointia, ilman turhia hömpötyksiä esitellä koirat ja antaa niiden hoitaa tutustiminen itse. Erittäin tärkeää on huomioida paljon "vanhaa" koiraa, ettei se tunne oloaan/asemaansa uhatuksi.
 

Yhteistyössä