Joo siis ei meilläkään olla vielä hoitopaikkaa keksitty. Mummolaan 350km:aa matkaa ja anoppia en siedä täällä katsella... Niin oma ongelmansa siinäkin. Mie alan stressaamaan sitä sit ens vuoden puolella..Nyt on vielä muut stressit ilmassa (joulu, miehen kertausharjoitukset jne). Ja meillähän on kotona kans eskarilainen.. Ja hyvin "eloisa" sellainen... Meillä oli vähän aikaa sitten kylässä erityislapsi ja toinen adhd poika (yötä siis) ja hyvin pärjäsin. Tosin mie pahoin pelkään, että toinen niistä muistaa lopun ikäänsä kiroilleensa ruokapöydässä meillä.... (avauduin hänelle aikas vihaisesti...).. Mut siis.. Mie kyllä väitän pärjääväni kinkkisemmänkin kaverin kanssa.
Mutta siis synnytykseen mukaankin lähtisin viivana. Ois oikein hienoa saada olla niin upeaa tilannetta todistamassa ja auttamassa jonkun ihmisen kanssa. Olen opiskeluaikana kerran ollut toisen, tuntemattoman, synnytyksessä..mut se on ihan eri asia..
kolmanteen en edes halua miestä mukaan. haluan ihan rauhassa imeä sitä ilokaasua ja vaan olla. ku mies on ollu mukana ni onhan se parhaansa tehny, mut mua ärsyttää vaan kaikki mitä se tekee.
onhan se mukavaa, että mies ollu mukana, mutta nyt riittää. onneks on jo kolmas, ettei ole sosiaalinen pakko ottaa miestä mukaan.