Te ketä olette saaneet ns. PELKOSEKTION...

[kaisuli]

...niin miten teihin suhtauduttu synnärillä, siis hoitohenkilökunta? Itellä on ihan mieletön synnytyspelko, oli jo ennen esikoista ja hänen synntyksen jälkeen se vaan tuplaantui. Nyt on käyty pelkopolit ja kriisipolit läpi ja nyt näyttäis siltä, että sektio ei olisi pois suljettu mahdollisuus. Mieletön helpotus. Yksi käynti oisi kriisipolilla vielä edessä sekä myös synnytystavanarviointi, jossa sitten päätetään saanko sen sektion vai en...

eli onko täällä muita ketä on esikoisen synnyttänyt alakautta ja toisen sitten sektiolla pelon takia?

 

[Sektiopelko]

Mitä sä siinä siis pelkäät?

 

[vieras]

Mä en ymmärrä, mitä pelättävää siinä on? Tai siis ymmärrän toki että synnytys pelottaa ja jännittää jne., mutta että ihan niin paljon että olet valmis menemään riskaabeliin leikkaukseen, josta toipuminen on paljon kivuliaampaa kuin alatiesynnytyksestä....

 

[ap]

Mitä sä siinä siis pelkäät?

no pelkään synnyttämistä. pelkäsin jo ennen esikoista mutta siihen ei reagoitu neuvolassa mitenkään vaikka otin asian useasti esille. eikä tuo esikoisen synnytys ollut mitenkään helppo, joten pelko vaan tuplaantui.

 

[sektiopelko]

Mitä sä siinä siis pelkäät?

no pelkään synnyttämistä. pelkäsin jo ennen esikoista mutta siihen ei reagoitu neuvolassa mitenkään vaikka otin asian useasti esille. eikä tuo esikoisen synnytys ollut mitenkään helppo, joten pelko vaan tuplaantui.

Eli kipua? Siitä et ikävä kyllä pääse sektiossa. En tarkoita pahaala, vaan varoitan vaan.

 

[tyksiin]

Mä olen saamassa sektion pelon takia. Se virallinen lupa tosin annetaan vasta synnytystapa-arviossa. Sitä ei vaan anneta aikaisemmin ainakaan täällä päin. Mua jännittää se synnytystapa-arvion lääkärikäynti. Vaikka psykologi on puoltanut päätöstäni, niin se varsinainen päätöstilanne jännittää. Kun Tyksissä on aina opiskelijoita paikalla jne. Olen aika vahva ihminen, mutta jos siinä tulee itku jne.

Te muut, jotka ette kärsi synnytyspelosta, niin ehkä tämä ei ole oikea ketju. Sitä ei voi ymmärtää ennen kuin sen kokee.

 

[kääk]

Mä en ymmärrä, mitä pelättävää siinä on? Tai siis ymmärrän toki että synnytys pelottaa ja jännittää jne., mutta että ihan niin paljon että olet valmis menemään riskaabeliin leikkaukseen, josta toipuminen on paljon kivuliaampaa kuin alatiesynnytyksestä....

Peesi.

Tekisin mitä vaan vieläkin, jotta voisin korjata traumaattisen sektioni ja pystyisin ajatella seuraavaa lasta. Niin kamalalta se kuitenkin tuntui, etten uskalla!
Pelkään kuollakseni sitä kipua jonka se aiheutti pitkäksi aikaa!

 

[tyksiin]

Mä en pelkää kipua yhtään vaan ihan jotain muuta. Ei se mun mielestä kuulu tähän, ap kysyi ihan muuta.

 

[kääk]

Mä olen saamassa sektion pelon takia. Se virallinen lupa tosin annetaan vasta synnytystapa-arviossa. Sitä ei vaan anneta aikaisemmin ainakaan täällä päin. Mua jännittää se synnytystapa-arvion lääkärikäynti. Vaikka psykologi on puoltanut päätöstäni, niin se varsinainen päätöstilanne jännittää. Kun Tyksissä on aina opiskelijoita paikalla jne. Olen aika vahva ihminen, mutta jos siinä tulee itku jne.

Te muut, jotka ette kärsi synnytyspelosta, niin ehkä tämä ei ole oikea ketju. Sitä ei voi ymmärtää ennen kuin sen kokee.

Kärsin. Sektio pelottaa niin kovin, että haluan vain varottaa, että siinä ei kyllä pääse vähemmällä, ellei hyvä tuuri käy. Hyvä tuuri käy todennäköisemmin alatiesynnytyksessä.

 

[ap]

Mä en ymmärrä, mitä pelättävää siinä on? Tai siis ymmärrän toki että synnytys pelottaa ja jännittää jne., mutta että ihan niin paljon että olet valmis menemään riskaabeliin leikkaukseen, josta toipuminen on paljon kivuliaampaa kuin alatiesynnytyksestä....

kyllä se vaikea synnytys jättää ikävät muistot jotka on varjostanu koko tämän raskauden ajan. ja se mitä toipumiseen tulee, niin varmasti olisin toipunut sektiostakin nopeammin kuin toivuin ekasta synnytyksestä.

 

[as if]

Mä en ymmärrä, mitä pelättävää siinä on? Tai siis ymmärrän toki että synnytys pelottaa ja jännittää jne., mutta että ihan niin paljon että olet valmis menemään riskaabeliin leikkaukseen, josta toipuminen on paljon kivuliaampaa kuin alatiesynnytyksestä....

Mä kyllä ymmärrän, mun neljännen lapsen synnytys ja syntymä oli sen verran kamala kokemus että myös koitin itselleni pelkosektiota viidennellä kerralla saada, "pelkopolilla" musta tuntui ettei kukaan ottanut mua tosissaan ja alakautta jouduin synnyttämään. Kaikki meni onneksi hyvin ja synnyttämään mennessä mulle osui aivan mahtavat kätilöt mutta koko viidettä raskausaikaa varjosti mieletön pelko synnytyksestä.
Tsemppiä ap:lle, toivottavasti saat sen sektion :hug: :heart:

 

[kääk]

Mä en pelkää kipua yhtään vaan ihan jotain muuta. Ei se mun mielestä kuulu tähän, ap kysyi ihan muuta.

Kai saa varottaa JOS sitä kipua siinä pelkää?
En mitään pahaa tarkoittanu.

 

[ei ihan aiheesta]

ei nyt ihan aiheeseen, mutta pakko kommentoida tuolle, joka sanoo, että alatiesynnytyksestä toipuu nopeammin, niin ei se välttämättä mene niinkään.
Itselläni sektio ja alatie takana, ja sektion toipuminen vei muutaman päivän, alatiesynnytyksen aiheuttamia oireita on vieläkin (synnytyksestä 4vuotta).

 

[kääk]

Mä en ymmärrä, mitä pelättävää siinä on? Tai siis ymmärrän toki että synnytys pelottaa ja jännittää jne., mutta että ihan niin paljon että olet valmis menemään riskaabeliin leikkaukseen, josta toipuminen on paljon kivuliaampaa kuin alatiesynnytyksestä....

Mä kyllä ymmärrän, mun neljännen lapsen synnytys ja syntymä oli sen verran kamala kokemus että myös koitin itselleni pelkosektiota viidennellä kerralla saada, "pelkopolilla" musta tuntui ettei kukaan ottanut mua tosissaan ja alakautta jouduin synnyttämään. Kaikki meni onneksi hyvin ja synnyttämään mennessä mulle osui aivan mahtavat kätilöt mutta koko viidettä raskausaikaa varjosti mieletön pelko synnytyksestä.
Tsemppiä ap:lle, toivottavasti saat sen sektion :hug: :heart:

No sulla olis todennäköisesti pahemmat traumat jos olisit joutunu sektioon. Joten onneksi pääsit synnyttämään alateitse!
Oon vähän kade

 

[sektiopelko]

ei nyt ihan aiheeseen, mutta pakko kommentoida tuolle, joka sanoo, että alatiesynnytyksestä toipuu nopeammin, niin ei se välttämättä mene niinkään.
Itselläni sektio ja alatie takana, ja sektion toipuminen vei muutaman päivän, alatiesynnytyksen aiheuttamia oireita on vieläkin (synnytyksestä 4vuotta).

Ei välttämättä, mutta paljon todennäköisemmin! Kai sä nyt sen tiedät?

 

[tyksiin]

Esikoisen synnytys kesti päiviä, olin synnytyssalissa 26 tuntia ja päätyi kiireelliseen sektioon. Neuvolasta en saanut apua synnytyksen jälkeen, vaikka synnytys oli minulle traumaattinen. Vasta nyt, kun odotan toista, vaadin päästä pelkopolille jo alkuraskaudessa. Kävin synnytyspelkoon erikoistuneen psykologin vastaanotolla kerran viikossa, ja hän sanoi että minulla on post-traumaattinen stressihäiriö johtuen ensimmäisestä synnytyksestä. Hän suosittelee papereissa sektiota.

Tosi mielelläni synnyttäisin alakautta. Se ei vaan ole mahdollista nyt; en pysty siihen. Ei ole pakko ymmärtää tai hyväksyä, en ymmärrä täysin itsekään.

 

[sama tilanne]

.. täällä.. Kaikki oljenkorret jo kokeiltu, käyty psyk. puhumassa useasti, terapiaryhmä läpi sekä useita, useita kertoja pelkopolin kätilön kanssa puhumassa, ja pelko ei hellitä, pahentunut koko ajan vain.
Tunnen huonommuutta pelkoni takia, haluaisin olla yhtä "hyvä" kuin muut ja olla pelkäämättä, mutta ei auta...

 

[as if]

Mä en ymmärrä, mitä pelättävää siinä on? Tai siis ymmärrän toki että synnytys pelottaa ja jännittää jne., mutta että ihan niin paljon että olet valmis menemään riskaabeliin leikkaukseen, josta toipuminen on paljon kivuliaampaa kuin alatiesynnytyksestä....

Mä kyllä ymmärrän, mun neljännen lapsen synnytys ja syntymä oli sen verran kamala kokemus että myös koitin itselleni pelkosektiota viidennellä kerralla saada, "pelkopolilla" musta tuntui ettei kukaan ottanut mua tosissaan ja alakautta jouduin synnyttämään. Kaikki meni onneksi hyvin ja synnyttämään mennessä mulle osui aivan mahtavat kätilöt mutta koko viidettä raskausaikaa varjosti mieletön pelko synnytyksestä.
Tsemppiä ap:lle, toivottavasti saat sen sektion :hug: :heart:

No sulla olis todennäköisesti pahemmat traumat jos olisit joutunu sektioon. Joten onneksi pääsit synnyttämään alateitse!
Oon vähän kade

Niin, eihän sitä tiedä. Viidennestä synnytyksestä ei mitään traumoja jäänyt ja sen jälkeen pystyn ajattelemaan sitä neljättäkin ehkä vähän positiivisemmin.

 

[tyksiin]

Mä en ymmärrä, mitä pelättävää siinä on? Tai siis ymmärrän toki että synnytys pelottaa ja jännittää jne., mutta että ihan niin paljon että olet valmis menemään riskaabeliin leikkaukseen, josta toipuminen on paljon kivuliaampaa kuin alatiesynnytyksestä....

Mä kyllä ymmärrän, mun neljännen lapsen synnytys ja syntymä oli sen verran kamala kokemus että myös koitin itselleni pelkosektiota viidennellä kerralla saada, "pelkopolilla" musta tuntui ettei kukaan ottanut mua tosissaan ja alakautta jouduin synnyttämään. Kaikki meni onneksi hyvin ja synnyttämään mennessä mulle osui aivan mahtavat kätilöt mutta koko viidettä raskausaikaa varjosti mieletön pelko synnytyksestä.
Tsemppiä ap:lle, toivottavasti saat sen sektion :hug: :heart:

No sulla olis todennäköisesti pahemmat traumat jos olisit joutunu sektioon. Joten onneksi pääsit synnyttämään alateitse!
Oon vähän kade

Kyllä pelkopolilla otetaan ihan tosissaan oikeasti pelkäävä potilas. Lääkäri sanoi hyvin, että kyllä psykoloogi näkee jos jollain on oikea pelko. Mulle ei edes ehdotettu alakautta synnytystä.

En käyttäisi sanaa trauma, ellei tosissaan ole traumaa. Trauman kyllä tunnistaa, eikä sen kanssa niin vaan synnytellä enää.

 

[ei ihan aiheesta]

ei nyt ihan aiheeseen, mutta pakko kommentoida tuolle, joka sanoo, että alatiesynnytyksestä toipuu nopeammin, niin ei se välttämättä mene niinkään.
Itselläni sektio ja alatie takana, ja sektion toipuminen vei muutaman päivän, alatiesynnytyksen aiheuttamia oireita on vieläkin (synnytyksestä 4vuotta).

Ei välttämättä, mutta paljon todennäköisemmin! Kai sä nyt sen tiedät?

Kuules, aika harva on kokenut molemmat, joten harva pystyy vertaamaan. Oletko sinä kokenut molemmat?
Se että sektiossa sairaalassa olo aika on pidempi, ei tarkoita että toipuminen olisi hitaampaa.

 

[vieras]

Mun esikoinen syntyi imukupilla ja kakkonenkin jäi hartioistaan jumiin (iso vauva, kätilöt repivät ja kaivoivat ulos niin että vauvalta murtui solisluu), silti jos kolmatta vielä pääsen joskus synnyttämään, ehdottomasti alakautta toivon sen tapahtuvan. Yksi kätilö sanoi hyvin, että synnytys on aina kivulias, siitä ei pääse mihinkään. Alatiesynnytyksessä kipu on siinä synnytyshetekllä ja loppuu kun vauva saadaan ulos. Sektiossa kipu tulee vasta jälkikäteen, ja voi kestää pitkäänkin.

Sektio on kuitenkin leikkaus. Katselin kerran youtubesta sektiovideota, jossa hyvin yksityiskohtaisesti näytettiin mitä siinä tapahtuu. Ei kiitos minun kropalleni!

 

[sama]

ei nyt ihan aiheeseen, mutta pakko kommentoida tuolle, joka sanoo, että alatiesynnytyksestä toipuu nopeammin, niin ei se välttämättä mene niinkään.
Itselläni sektio ja alatie takana, ja sektion toipuminen vei muutaman päivän, alatiesynnytyksen aiheuttamia oireita on vieläkin (synnytyksestä 4vuotta).

Ei välttämättä, mutta paljon todennäköisemmin! Kai sä nyt sen tiedät?

Kuules, aika harva on kokenut molemmat, joten harva pystyy vertaamaan. Oletko sinä kokenut molemmat?
Se että sektiossa sairaalassa olo aika on pidempi, ei tarkoita että toipuminen olisi hitaampaa.

Sehän on ihan yleinen tieto!
Lääkäritkin varottelee siitä ihan yksimielisesti. Ja tiedän viisi äitiä jotka ovat sektiolla ja aöateitse synnyttäneet ja kaikki ovat sitä mieltä että sektio oli kivuliaampi ja hitaampi parantua.

En edes tiennyt että sitä toipumisaikaa voi kyseenalaistaa. Toki poikkauksia on aina

 

[tyksiin]

.. täällä.. Kaikki oljenkorret jo kokeiltu, käyty psyk. puhumassa useasti, terapiaryhmä läpi sekä useita, useita kertoja pelkopolin kätilön kanssa puhumassa, ja pelko ei hellitä, pahentunut koko ajan vain.
Tunnen huonommuutta pelkoni takia, haluaisin olla yhtä "hyvä" kuin muut ja olla pelkäämättä, mutta ei auta...

Koita tehdä jotain sun asenteelle. Sä et ole yhtään ketään huonompi ihminen vaikket pysty synnyttämään alakautta. Vauva on tärkein. Sä olet raskaana ja sun tehtävä on hoitaa tää homma. Hoidat sen vauvan ulos, ja siihen tarvcitse sektion. TIedät kyllä itse ellet pysty synnyttämään. Kukaan ei voi pakottaa alakautta synnyttämään. MUTTA muista, että heidän täytyy suostutella siihen ja kerrata moneen kertaan sektion riskit. Kuuntelet vain ja sanot että tarvitset sektion. Kyllä sä pärjäät. Ei olisi päässyt pelkopolin kautta ryhmiin ja psykologille, elleivät he ottaisi pelkoasi todesta. Heidän kuuluu yrittää saada pelko pois, mutta jos se ei onnistu, antavat sektion.

Mä joudun aina lähtemään pois puistosta, perhekahvilasta, kylästä jne kun joku alkaa puhumaan synnytyksestään. Menen ihan fyysisesti huonoksi ja on vaikea hengittää. En viitsi edes kavereille kertoa, että vaadin pelkosektiota. On se noloa enkä halua selitellä. Liian vaikea puhua siitä. Tiedän kuitenkin että sen tarvitsen ja aion sen saada. Kuten olen saamassakin.

 

[ap]

Esikoisen synnytys kesti päiviä, olin synnytyssalissa 26 tuntia ja päätyi kiireelliseen sektioon. Neuvolasta en saanut apua synnytyksen jälkeen, vaikka synnytys oli minulle traumaattinen. Vasta nyt, kun odotan toista, vaadin päästä pelkopolille jo alkuraskaudessa. Kävin synnytyspelkoon erikoistuneen psykologin vastaanotolla kerran viikossa, ja hän sanoi että minulla on post-traumaattinen stressihäiriö johtuen ensimmäisestä synnytyksestä. Hän suosittelee papereissa sektiota.

Tosi mielelläni synnyttäisin alakautta. Se ei vaan ole mahdollista nyt; en pysty siihen. Ei ole pakko ymmärtää tai hyväksyä, en ymmärrä täysin itsekään.

Voi, kerranki joku tajuaa mitä mä tarkotan! Mulla eka synnytys päätyi sydänäänten laskun vuoksi imukuppiulosvetoon ja joka rajuihin repeämiin jotka vielä puolen vuodenki päästä tuntuivat hirvittävinä hermosärkyinä. Muutenki tilanne oli tosi kaoottinen. Synnytyksen jälkeen mulle on tullut ihan hirveä kammo kaikke toimenpiteitä kohtaan tuolla alakerrassa, onneks neuvolassa on otettu tämä hienosti nyt huomioon ja olen säästynyt niiltä ronkinnoilta. Mä en pelkää sitä kipua, vaikka eihän sekään mukavaa ollut mutta kaiken kaikkiaan tuo synnytys jätti mulle traumat jotka ovat oikeasti varjostaneet koko tätä raskautta joka tuli vielä ihan yllätyksenä, ehkäisystä huolimatta. otin myös heti ekassa neuvolakäynnissä puheeksi tämän valtavan pelon ja sainkin ajan pelkopolille tyksiin ja josta laitettiin psykologin juttusille kriisipolille lähete. Kyllä sitä itekin synnyttäis mielellään alakautta, mutta musta ei vaan ole siihen enää. Pelkkä ajattelu laukasee mussa ihan mielettömän stressin, eli oikeasti alkaa pää hajoamaan...

 

[tyksiin]

Mun esikoinen syntyi imukupilla ja kakkonenkin jäi hartioistaan jumiin (iso vauva, kätilöt repivät ja kaivoivat ulos niin että vauvalta murtui solisluu), silti jos kolmatta vielä pääsen joskus synnyttämään, ehdottomasti alakautta toivon sen tapahtuvan. Yksi kätilö sanoi hyvin, että synnytys on aina kivulias, siitä ei pääse mihinkään. Alatiesynnytyksessä kipu on siinä synnytyshetekllä ja loppuu kun vauva saadaan ulos. Sektiossa kipu tulee vasta jälkikäteen, ja voi kestää pitkäänkin.

Sektio on kuitenkin leikkaus. Katselin kerran youtubesta sektiovideota, jossa hyvin yksityiskohtaisesti näytettiin mitä siinä tapahtuu. Ei kiitos minun kropalleni!

Ai ei kiitos! No sehän on kiva. Minä jouduin pitkän synnytyksen päätteeksi kiireelliseen sektioon. Ei siinä pahemmin mielipiteitä kyselty. Sen jälkeen kaikki menikin päin helvettiä. Nyt on sellaiset traumat, etten pysty kestämään yhtäkään supistusta. Kipua en pelkää edelleenkään. Vauva on kuitenkin ulos saatava, ja aion sen hoitaa sektiolla. Olen sitten teidän mielestä ihanb millainen vain.