O
:O
Vieras
Näkokulma Suomessa lisääntyneestä rasismista: Nyt riittää
6.5.2011 12:42 | Kommentit
A A Matti Mielonen
Kirjoittaja on ulkomaantoimittaja.
Matti Mielonen
Helsingin Sanomat
Taas pahoinpideltiin Helsingissä linja-auton kuljettaja, keskellä keskiviikkoa, hyvin toimeentulevan ja korkeasti koulutetun maan pääkaupungin keskustassa.
En ollut uskoa, kun kuulin hyökkäyksen todennäköisimmäksi syyksi, että kuljettaja on taustaltaan maahanmuuttaja.
Tai pakkohan minun oli.
Kuljettaja oli siis töissä, ansaitsemassa leipäänsä ja verorahoja. Silti, kun hän oli astumassa työpaikkansa suhteelliseen turvallisuuteen, häntä potkaistiin.
Potkaisija on minun laillani kasvanut yhdessä maailman parhaista maista, jollaiseksi yhdysvaltalainen aikakausilehti Suomen valitsi.
Näitä tarinoita suvaitsemattomuuden ja suoranaisen vihan nakertamasta Suomesta on tullut viime aikoina aivan liikaa.
Aivan kuin joku olisi avannut rottia täynnä olevan häkin luukun ja päästänyt jyrsijät valloilleen.
Ne ovat levinneet laajalle ja tartuttaneet lapsetkin.
"Me ei leikitä neekereiden kanssa", sanoi leikkikentällä oleva kantasuomalaisen näköinen tyttö suomalaiselle lapselle, jonka ihonväri on vähän ruskeampi kuin vanhaan kantaväestöön kuuluvilla.
Ja se tapahtui keskellä päivää muodikkaalla vantaalaisella asuinalueella, jossa parkkipaikoilla kiiltelee uusia autoja ja jonka laitamien ostoskeskukset tarjoavat kaikkea aineellista hyvää.
Luulin, että siellä ihmiset tulevat toimeen hyvin ja ovat tyytyväisiä elämäänsä.
Kuulin myös, miten ilmeisesti somalialaista syntyperää oleva pienten lasten porukka vapisi pelosta Helsingissä raitiovaunussa, kun kantasuomalaisen näköinen mies uhkaili lapsia.
Kun puoliksi ulkomaalainen mies pahoinpideltiin keväällä Helsingissä, häntä auttaneet nuorisojärjestön työntekijät kuulivat poliisilta: tällaiset viharikokset ovat lisääntyneet nyt, kun on vaalit.
Piti ihan tarkistaa, että viharikokset kasvoivat marraskuussa julkaistun poliisin selvityksen mukaan lähes viidenneksen jo vuonna 2009, jolloin niitä ilmoitettiin yli tuhat.
Vastikään HS kertoi, miten ihonväri tuntuu estävän pääsyn ravintolaan.
Eikä vain ihonväri vaan myös väärä kieli riittää herättämään suoranaista vihaa.
Kun suomenkielisen tuttavan ihan tavallisen näköinen poika puhui metroasemalla puhelimessa ystävänsä kanssa ruotsia, se riitti aseman penkillä istuneelle miehelle. Mies uhkaili nuorukaista, seurasi aivan kannoilla ja löi.
"En muuta syytä keksi kuin sen, että puhuin ruotsia", poika sanoi. Urheileva nuorukainen pääsi karkuun.
Tällä kerralla.
Joka kerta, kun rasistiset rotat nakertavat sitä suomalaista sivistystä ja tasa-arvoa, johon olen viidenkymmenen vuoden aikana sinisilmäisesti uskonut, haluaisin nousta vastaan. Mutta näitä tapauksia tuntuu olevan yhtäkkiä liikaa.
Ja olen ihan tavallinen keski-ikäinen mies, isä, en ainakaan mikään nyrkinheiluttaja.
Enkä poliitikko.
Tuttava ihmetteli, miksi eduskunta tai hallitus tai viranomaiset eivät juuri tee mitään eivätkä tuomitse. Sisäministeriö on sanonut kampanjoivansa rasistisia hyökkäyksiä vastaan. Anteeksi, jollen ole huomannut.
Rasististen hyökkäysten kohteena ovat ihan tavalliset ihmiset eikä maahanmuuttopolitiikka, ja hyökkäykset pitää pystyä tuomitsemaan heti.
Oudosti tämä suvaitsematon ilkeily tuntuu lisääntyneen sitä mukaa, kun perussuomalaisten kannatus on räjähtänyt, vaikka minun ymmärtääkseni juuri heidän joukostaan on noussut kansanedustajia, jotka ovat ihan tavallisen ihmisen asialla.
Ymmärrättekö, ihmisen.
Joten ilahduin aidosti, kun raskaan sarjan nyrkkeilijä Robert Helenius tiivisti kahteen sanaan torstain Ilta-Sanomissa, miltä hänestä tuntuu päätyä esikuvaksi nettipalstalla, joka etsii valkoisen rodun toivoja eri urheilulajeissa.
"Ei vittu", Helenius sanoi.
Ihan kuin minun suustani, mutta vähän siivommin.
6.5.2011 12:42 | Kommentit
A A Matti Mielonen
Kirjoittaja on ulkomaantoimittaja.
Matti Mielonen
Helsingin Sanomat
Taas pahoinpideltiin Helsingissä linja-auton kuljettaja, keskellä keskiviikkoa, hyvin toimeentulevan ja korkeasti koulutetun maan pääkaupungin keskustassa.
En ollut uskoa, kun kuulin hyökkäyksen todennäköisimmäksi syyksi, että kuljettaja on taustaltaan maahanmuuttaja.
Tai pakkohan minun oli.
Kuljettaja oli siis töissä, ansaitsemassa leipäänsä ja verorahoja. Silti, kun hän oli astumassa työpaikkansa suhteelliseen turvallisuuteen, häntä potkaistiin.
Potkaisija on minun laillani kasvanut yhdessä maailman parhaista maista, jollaiseksi yhdysvaltalainen aikakausilehti Suomen valitsi.
Näitä tarinoita suvaitsemattomuuden ja suoranaisen vihan nakertamasta Suomesta on tullut viime aikoina aivan liikaa.
Aivan kuin joku olisi avannut rottia täynnä olevan häkin luukun ja päästänyt jyrsijät valloilleen.
Ne ovat levinneet laajalle ja tartuttaneet lapsetkin.
"Me ei leikitä neekereiden kanssa", sanoi leikkikentällä oleva kantasuomalaisen näköinen tyttö suomalaiselle lapselle, jonka ihonväri on vähän ruskeampi kuin vanhaan kantaväestöön kuuluvilla.
Ja se tapahtui keskellä päivää muodikkaalla vantaalaisella asuinalueella, jossa parkkipaikoilla kiiltelee uusia autoja ja jonka laitamien ostoskeskukset tarjoavat kaikkea aineellista hyvää.
Luulin, että siellä ihmiset tulevat toimeen hyvin ja ovat tyytyväisiä elämäänsä.
Kuulin myös, miten ilmeisesti somalialaista syntyperää oleva pienten lasten porukka vapisi pelosta Helsingissä raitiovaunussa, kun kantasuomalaisen näköinen mies uhkaili lapsia.
Kun puoliksi ulkomaalainen mies pahoinpideltiin keväällä Helsingissä, häntä auttaneet nuorisojärjestön työntekijät kuulivat poliisilta: tällaiset viharikokset ovat lisääntyneet nyt, kun on vaalit.
Piti ihan tarkistaa, että viharikokset kasvoivat marraskuussa julkaistun poliisin selvityksen mukaan lähes viidenneksen jo vuonna 2009, jolloin niitä ilmoitettiin yli tuhat.
Vastikään HS kertoi, miten ihonväri tuntuu estävän pääsyn ravintolaan.
Eikä vain ihonväri vaan myös väärä kieli riittää herättämään suoranaista vihaa.
Kun suomenkielisen tuttavan ihan tavallisen näköinen poika puhui metroasemalla puhelimessa ystävänsä kanssa ruotsia, se riitti aseman penkillä istuneelle miehelle. Mies uhkaili nuorukaista, seurasi aivan kannoilla ja löi.
"En muuta syytä keksi kuin sen, että puhuin ruotsia", poika sanoi. Urheileva nuorukainen pääsi karkuun.
Tällä kerralla.
Joka kerta, kun rasistiset rotat nakertavat sitä suomalaista sivistystä ja tasa-arvoa, johon olen viidenkymmenen vuoden aikana sinisilmäisesti uskonut, haluaisin nousta vastaan. Mutta näitä tapauksia tuntuu olevan yhtäkkiä liikaa.
Ja olen ihan tavallinen keski-ikäinen mies, isä, en ainakaan mikään nyrkinheiluttaja.
Enkä poliitikko.
Tuttava ihmetteli, miksi eduskunta tai hallitus tai viranomaiset eivät juuri tee mitään eivätkä tuomitse. Sisäministeriö on sanonut kampanjoivansa rasistisia hyökkäyksiä vastaan. Anteeksi, jollen ole huomannut.
Rasististen hyökkäysten kohteena ovat ihan tavalliset ihmiset eikä maahanmuuttopolitiikka, ja hyökkäykset pitää pystyä tuomitsemaan heti.
Oudosti tämä suvaitsematon ilkeily tuntuu lisääntyneen sitä mukaa, kun perussuomalaisten kannatus on räjähtänyt, vaikka minun ymmärtääkseni juuri heidän joukostaan on noussut kansanedustajia, jotka ovat ihan tavallisen ihmisen asialla.
Ymmärrättekö, ihmisen.
Joten ilahduin aidosti, kun raskaan sarjan nyrkkeilijä Robert Helenius tiivisti kahteen sanaan torstain Ilta-Sanomissa, miltä hänestä tuntuu päätyä esikuvaksi nettipalstalla, joka etsii valkoisen rodun toivoja eri urheilulajeissa.
"Ei vittu", Helenius sanoi.
Ihan kuin minun suustani, mutta vähän siivommin.
En jaksa lukea jotain palstahöpötystä noin pitkää kirjoitusta. tai jonkun mielipidettä asiasta.
