Teenkö jotain väärin?

["äiti"]

Olin hiljaa, eilisen illan ja tämän aamun. Ei vaan huvittanut puhua, oon väsynyt noiden lasten kans välillä, kolme lasta joista yksi erityislapsi. Mieheni kysyi aamulla että miksi mökötän. Sanoin että ehkäpä vähän väsyttää välillä. Siihen sain vastauksen niinpäjustiin ja selän kääntämisen.. Aina sama juttu. Ja miksi minulta saisi jaksaminen loppua kun muidenkin tässä pitää jaksaa.. En jaksa enää edes yrittää selittää, ihan turhaa. Se vaan antais paljon lisää voimia kun saisi sen jälkeen vaikka halauksen ja jotain kun on sanonut miksi on hiljaa.. Mutta kai mä sitten pääsen niin helpolla kun olen vaan kotona, en tiedä. Tuntuu niin turhalta ihmiseltä josta ei oo mitään hyötyä.

 

["polly"]

Mun mies tekisi tilanteessa luultavasti tasan saman. Ainakin meillä auttaa (toisinaan) jos tekee miehelle selväksi sen, että ei oo siitä johtuvaa paha olo, ja että se voi auttaa halaamalla. Tosi kurja tilanne tuo, että kun sitä toisen tukea tarvis niin se luetaan väärin ja katsotaan riidan haastamiseksi

 

["äiti"]

Joo ei se kivalta tunnu..tuntuu että toinen ei ymmärrä yhtään että täsasä kotonakin voi olla tosi raskasta välillä. Itse hermostuu parissa tunnissa erityislapsen kanssa, ja minä kuitenkin oon kotona kaiket päivät..

 

["minä"]

Oliko miehesikin hiljaa vai yrittikö puhua. Jos yritti puhua, niin minusta olisi kyllä hyvätapaista jotenkin vastata, vaikka väsyttää. Sitten voi vaikka sanoa, että "sori, olen nyt niin väsynyt, etten oikein ole juttutuulella". Kyllä sitä muuten herkästi toinen ottaa itseensä.

 

["äiti"]

[QUOTE="minä";26016577]Oliko miehesikin hiljaa vai yrittikö puhua. Jos yritti puhua, niin minusta olisi kyllä hyvätapaista jotenkin vastata, vaikka väsyttää. Sitten voi vaikka sanoa, että "sori, olen nyt niin väsynyt, etten oikein ole juttutuulella". Kyllä sitä muuten herkästi toinen ottaa itseensä.[/QUOTE]

Ei yrittänyt. Tänään sitten kysyi aamulla että mitä mökötän.

 

[Anatolia]

Mun mieheen ei tehoaisi mökötys, mykkäkoulu. Eikä minuun.

Puhe (ei ruikutus, ei rääkyminen, vaan ihan kaunis puhe) sen sijaan aikaansaa toivotunlaisen lopputuloksen erittäin usein tässä huushollissa.

Mökötys ja mykkäkoulu aikaansaisi nimenomaan "aha, whatever"-reaktion. Sellainen ei meidän mielestämme ole aikuisten tapa käyttäytyä ja selvittää ristiriitoja: olla hissukseen ja hakea sillä tavalla huomiota.

Miten sun mies reagoi siihen, kun ihan vaan puhut?

 

[isoäiti mölykylästä]

[QUOTE="minä";26016577]Oliko miehesikin hiljaa vai yrittikö puhua. Jos yritti puhua, niin minusta olisi kyllä hyvätapaista jotenkin vastata, vaikka väsyttää. Sitten voi vaikka sanoa, että "sori, olen nyt niin väsynyt, etten oikein ole juttutuulella". Kyllä sitä muuten herkästi toinen ottaa itseensä.[/QUOTE]peesi. meillä isännällä on tollaisia puhumattomuus jaksoja, ja se on tosi raskasta sille toiselle, jos yrität puhua, niin toinen vain urahtelee. ja varsinkin kun tietää, ettei ole tehnyt mitään. ja jos kysyy. niin ei saa mitään vastausta mikä on. tai sit ärähtää, että on väsynyt tai jotain,.

 

[Pinki]

Ymmärrän sinua, ap, täysin. Itsellänikin kolme lasta joista kaksi erityislapsia. Oletko ajatellut erityislapsellesi kuntouttavaa päivähoitoa? Antaisi sinullekkin pienen hengähdystauon päivaan ja jos jaksaisit paremmin? :hug:
Mun exä (lasten isä) oli samantyyppinen kuin miehesi. Ei paljoa välittänyt, vaikka olin kuolemanväsynyt lasten kanssa.

Eihän hän voinut tehdä mitään kotona tai lasten kanssa kun hän käy TÖISSÄ.
Onneksi eron jälkeen rupesi lapsille isäksi

 

["äiti"]

Siis minun mies on kyllä lasten kanssa, on ihana ihminen ja onhan niitä töitäkin tehtävä että saa rahaa. Ja en mitenkään murahdellut. Olin vain hiljaa. Nukahdin jopa istuvilleni sohvalle illalla.. Sillä aikaa mies meni suihkuun ja nukkumaan, sanomatta sanaakaan. No mitäpä sitä tietysti istumaan sohvalla kun nukuin. No mutta kaipa tää tästä.

 

[Pinki]

[QUOTE="äiti";26016641]Siis minun mies on kyllä lasten kanssa, on ihana ihminen ja onhan niitä töitäkin tehtävä että saa rahaa. Ja en mitenkään murahdellut. Olin vain hiljaa. Nukahdin jopa istuvilleni sohvalle illalla.. Sillä aikaa mies meni suihkuun ja nukkumaan, sanomatta sanaakaan. No mitäpä sitä tietysti istumaan sohvalla kun nukuin. No mutta kaipa tää tästä.[/QUOTE]Hmh. Keskustelunpaikka, sanoisin. Ei syyttelyä eikä muutakaan, vaan istutte pöydän ääreen ja keskustelette asiasta.

Koita jaksaa :hug:

 

["äiti"]

Kiitos pinki.