Teenkö väärin jos tässä tilanteessa suostun miehen vaatimukseen, mutta samalla haen eroa?

["vieras"]

Ei tullut sitten mieleen A) ottaa uutta pilleria liuskasta tai B) käyttää jälkiehkäisyä?

Mä olen kyllä sen miesparan puolella tuossa, koska tää nyt on melkoisen kohtuutonta jos ehkäisy pettää, eikä saisi sanoa mielipidettään siitä haluaako lisää lapsia vai ei. Vielä jos niitä on kolme alle kouluikäistä ennestään, on todennäköistä että vaimo ei ole töissä vaan mies elättää yksin koko katraan.

Että siinä niitä kusipäisiä miehiä. Vai oisiko sittenkin melko paskamainen vaimo hänellä?

 

["Lissu"]

[QUOTE="vieras";27063719]Mä olen kyllä sen miesparan puolella tuossa, koska tää nyt on melkoisen kohtuutonta jos ehkäisy pettää, eikä saisi sanoa mielipidettään siitä haluaako lisää lapsia vai ei.katraan.
[/QUOTE]

Sallit tämän siis lapsen isälle, mutta et äidille?

Mun mielestä tuo on miehen puolelta vain vastuun pakoilua. Ymmärrän kyllä jos ei halua lisää lapsia ja sanoo sen ääneen, mutta tuo jättämisuhkailu ja aborttiin painostaminen on raukkamaista.

 

["vieras"]

[QUOTE="Lissu";27063755]Sallit tämän siis lapsen isälle, mutta et äidille?

Mun mielestä tuo on miehen puolelta vain vastuun pakoilua. Ymmärrän kyllä jos ei halua lisää lapsia ja sanoo sen ääneen, mutta tuo jättämisuhkailu ja aborttiin painostaminen on raukkamaista.[/QUOTE]

Äitikö sitten voi tehdä saman eli erottaa lapset isästään ihan vain siksi että isälle riittäisi nämä kolme jo olemassaolevaa lasta?

Miten tää onkin tällaista nokkapokkaa. Onneksi en ole mies.

Vähän epäilyttää sekin tekikö tämä(kin) nainen tuon raskautumisen tahallaan, ja sitte on ihmeissään kun mies ei tykkää. Tuttavapiiristä löytyy näitäkin järjen jättiläisiä.

 

["vieras"]

Mies ei jaksa nykyisten lastenkaan kanssa. Hän saattaa kokea, että jos tilanne muuttuu vielä raskaammaksi, niin se on jo sietämätön. Vaimon kuvauksesta päätellen mies on nykyisellään aika lopussa ja jaksaa hoitaa vain työnsä. Miestä pelottaa tuleva ja siksi hän ei halua sitä.

 

[v*tun munankantotelineet!]

Niin, on se miehelle raskasta ottaa ja lähteä lätkimään ja jättää vaimo lapsilauman kanssa selviämään miten lystää!

 

[kusipään vaimo]

Puheeni saattavat kyllä vaikuttaa nyt hieman ristiriitaisilta, mutta niin ovat tunteenikin nyt. Kolme lastamme ovat kovat toivottuja ja yhdessä suunniteltuja. Mies on etääntynyt meistä lähinnä kuopuksen syntymän jälkeen sekä uuden työn myötä jonka aloitti samoihin aikoihin. Kuitenkin kuvittelin että välillämme on rakkautta ja että tämä on vain vähän vaikeampi vaihe. Yhteisiä vuosia meillä on takana kymmenkunta.

Ja ei, en suunnitellut tätä. Mutta kun olin asiaa hetken sulatellut toivoin kyllä että mies sanoisi että selviämme tästä ja että rakastaa tätä lasta siinä missä muitakin. Abortti tuntuu todella... en oikein pysty sitä edes ajattelemaan. Tuntuu myös vaikealta ajatukselta jatkaa elämää miehen kanssa joka olisi ensin asettanut moisen ehdon yhdessäololle...

 

["coppola"]

Vaikuttaa siltä, ettet halua tehdä aborttia. Sitten et tee, se päätös on siinä. Selviät kyllä. Onko mahdollista muuttaa lähemmäs tukiverkostoa? Tai hakea kunnalta/ kaupungilta jotakin apua? Isommat lapset voit laittaa hoitoon, se on täysin ok. Ajat kortin heti, kun kunnolla jaksat. Päivä kerrallaan menet, ei tarvii ajatella monen vuoden päähän vielä. Kaikkiin ongelmiin on olemassa ratkaisuja.

 

["vieras"]

Anna nyt miehelle hetki aikaa sulatella asiaa ja sulattele itsekin asiaa rauhassa vielä. Mielestäni se vaihtoehto, että teet abortin ja otat eron, ei voi olla oikea ainakaan, jos teet abortin vastentahtoisesti. Kun puhut asiasta miehen kanssa, niin yrittäkää alkaa puhuminen puhtaalta pöydältä. Jos aloitatte keskustelun puhumalla miehen uhkavaatimuksesta, niin pääse yhtään eteenpäin, sillä se saa kummankin linnoittautumaan omaan suojapoteroonsa.

 

[up&go]

Kyllähän se niin on, että jos pilleri unohtuu tai muuta voi tulla raskaaksi heti. Munasoluhan siellä kypsänä odottelee ja kun pillereissä tulee tauko lähtee liikkeelle, yleensä ei hedelmöity matkalla ja sitten tulee menkat. Näin ainakin olen sen ymmärtänyt. Mutta tuskimpa tässä oli pointti nyt se miten raskaus on alkanut.

Suosittelen että puhut miehen kanssa ja kerrot miten pahalta tuo tuntui. Se oli varmasti alkujärkytystä ja voi vaihtaa mielipiteensä jos tajuaa, että muuten perhe hajoaa.
Puhukaa asiasta ja älä tee päätöstä ennen kuin olet varma minkä ratkaisun itse kestät. Se on kuule helpompaa mennä se pari vuosi tuskasena "ylimääräisen" lapsen kanssa kuin miettiä omantunnontuskissaan vuosikymmeniä

 

[jeiuty]

Tuntuu myös vaikealta ajatukselta jatkaa elämää miehen kanssa joka olisi ensin asettanut moisen ehdon yhdessäololle...

Samalla tavallahan sinä asetat avioliiton jatkumisen ehdoksi uuden vauvan, miehesi ei ole yhtään sen kusipäämpi tässä kuin sinäkään. Lisäksi olet valmis viemään lapsilta isän samassa rytäkässä.

Josko nyt ihan juttelisitte rauhassa ja kertoisit miehelle miltä susta tuntuu ja kuuntelisit hänenkin ajatuksiaan.

Tsemppiä joka tapauksessa.