Teenkö väärin?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "Miisu"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
M

"Miisu"

Vieras
Mulla olis mahdollisuus lähteä kaverin ja hänen 2.vuotiaan tyttönsä kanssa etelään viikoksi talvilomalla. Itselläni on 3.5-vuotias poika ja 2-vuotias tyttö. Ajattelin, että ottaisin tytön mukaani ja mieheni pitäisi tuon viikon myös lomaa, viettäen aikaa poikamme kanssa. He lähtisivät ehkä mökille isovanhempien luo tai viettäisivät viikon kotosalla, päiväkotiin ei siis menisi poikakaan tuolloin.

Mutta syyllisyys painaa, onko väärin ottaa toinen lapsista kivalle lomalle, jännittävään lentokoneeseen ja uima-altaiden lämpöön kun toinen ei pääsisi? En myöskään ole ollut pojastani vielä öitä erossa muulloin kuin kuopuksen synnytyssairaala-ajan, joten sitäkin mietin onko ikävä (minulla TAI pojalla) raastava tuon viikon ajan...

Mielipiteitä?
 
Mie en oikein usko, että 3,5-vuotias vielä osa hahmottaa jännittävää lentokonetta ja uima-altaiden lämpöä ja etelänmatkan hienoutta ajatuksissaan, varsinkaan jos ei ole koskaan etelänlämmössä ollut.
Samaten tuo 2v ei todennäköisesti osaa vielä niin kehua, ylistää ja selittää matkan hienoutta, että siitä poikisi joku iso kateusdraama sisarusten välille - varsinkaan, kun poikakin pääsee isänsä kanssa irti arkirutiineista ja ties mitä kivaa hekin keksivät omalla ”lomallaan”.

Eli mie ainakin menisin matkaan ihan silleen hyvällä mielin... ja seuraavalle reissulle ottaisin sit mukaan isomman lapsen, joka sit todennäköisesti osaa jo nauttiakin vähän erilailla kaikesta uudesta ja jännästä, kun ikääkin on vähän karttunut lisää :)
 
En taitas pystyä tuohn, vaikka ei se nyt niiiin väärin olekaan. Tai sitten ainakin lupaisin vastaavan loman sille kotiin jäävälle lapselle, ilman pikkusiskoa.
 
Kiitos vastauksista.

Olemme lähdössä varmaan vuoden päästä kesällä yhteiselle etelänreissulle koko perhe eli poikakin pääsee reissuun aikanaan.. Asiasta ollaan juteltu vähän pojan kanssa ja hän on innoissaan mahdollisuudesta päästä iskän kanssa moottorikelkkailemaan mökille, kalenterista laskettiin montako yötä oltaisiin erossa ja kerroin että äiti ja sisko menisi sen ja sen (ovat siis perhetuttuja kaverini ja lapsensa) kanssa lentokoneella toiseen maahan siksi aikaa jne jne

Täytyy miettiä, vielä on hetki aikaa pohtia... Mies ehdotti että lähtisin yksin, hän on itse syksyllä lähdössä viikon kalareissuun ilman lapsia, mutta kun reissu kuitenkin tehdään lapsen ehdoilla joka kaverilla on mukana niin voisin ihan hyvin tyttösen ottaa mukaan...
 
Ottaisin mukaan molemmat tai lähtisin yksin. En voisi jättää toista kotiin siksi ajaksi kun toinen pääsee reissuun (ulkomaan matka on kuitenkin IHAN ERI ASIA kuin moottorikelkkailu mummulassa ja 3,5v ei pysty millään tätä etukäteen ymmärtämään).
 
Mulla on neljä lasta, ja ala-asteikäisenä yks pääsi mummin kanssa etelään. Ei siitä sen kummempia riitoja tullut. Ja yläasteella toinen kävi kaveriperheen kanssa Espanjassa. Aina ei vaan kaikki pääse. Kahden nuoremman kanssa olen myös ollut kolmisin ulkomailla.
 
Ottaisin mukaan molemmat tai lähtisin yksin. En voisi jättää toista kotiin siksi ajaksi kun toinen pääsee reissuun (ulkomaan matka on kuitenkin IHAN ERI ASIA kuin moottorikelkkailu mummulassa ja 3,5v ei pysty millään tätä etukäteen ymmärtämään).

Niin, ei pysty, mutta myöskään se 2v ei osaa sitä sillätavalla hehkuttaa ja kehua, että se 3,5-vuotinen varmaankaan pahoittaisi kovasti mielensä koska hällä on kuitenkin ollut omat jännät juttunsa.
Ja sit kun se seuraava ulkomaanreissu tulee koko perheelle (kuten tuolta luin, että on siis tulossa / suunnitteilla), niin tämä nyt tehty reissu on jo lasten ajatuksissa niin historiaa, että ei siitä enää kukaan osaa mitään kaunaa alkaa kantamaan.
 
Ei ole kyseessä moottorikelkkailusta mummulassa vaan viikon lomasta isovanhempien mökillä lapissa. Esim mieheni lähtee sata kertaa mieluummin lappiin viikoksi aktiivilomalle kun taas minä lähden mieluummin etelään rantalomalle, eli me ihmiset nautimme niin eri asioista. Tosin, lasten ollessa pieniä emme vielä satavarmasti voi tietää kumpi nauttii mistäkin ja siksi olisikin reilua tarjota molemmille samoja mahdollisuuksia.

Kinkkinen tilanne. Mieheni tekee paljon töitä ja nyt vielä remonttia taloomme joten viikon ajan iskän jakamaton huomio on myös niin harinainen juttu, että toisaalta mietin onko tyttöämme kohtaan väärin jäädä tästä paitsi.

Asioista saa vaikeita kun niistä tekee vaikeita :)
 
Meillä tyttö on päässyt 3v:stä alkaen etelään ja kun teki sen ekan matkan 3v:nä se oli hänestä ihan mahtavaa! Kyllä se odotti kovasti lentokoneeseen menoa ja lentokoneen näkemistä. Ui kovasti ja innokkaasti oli menossa joka paikkaa etelässä. Joten teet VÄÄRIN, että otat pienemmän mukaan ja jätät isomman pois mikä osaa arvostaa matkaa enemmän!!!
 
Meillä ainakin päästiin lapsuudessa jokainen kerran äidin mukana etelään, kukin vuorollaan. Isä jäi ainakin yhdellä kerralla kotiin siksi viikoksi muiden kanssa.
 

Similar threads

M
Viestiä
1
Luettu
251
H

Yhteistyössä