Teenköhän mä tästä asiasta vain vaikean...vai onko se sitä?

[äitikkä]

Meillä on kuusi lasta, nyt hoidan lapsia kotona, mutta vakityö on olemassa. Olemme lapsirakkaita ja haluaisimme vielä kerran koittaa, jos meille vielä lapsi suodaan.

Nyt mietin tuota ajoitusta... tiedän kyllä, että lapsia saadaan, ei tehdä silloin kun huvittaa. Meillä lapset ovat kuitenkin saaneet alkunsa melko helposti, joten tuudittaudun siihen uskoon, että vielä kerran asiat menisi niinkuin ennenkin

Olen palaamassa takaisin töihin ensi keväänä ja mietin, että jos aloittaisimme yrityksen vain nyt heti ja olisin takaisin työssäni vain hetken. Toisaalta mietin, että jos kuitenkin tekisi pari vuotta tiiviisti töitä ja aloittaisi yrittämisen vasta sitten.

On tämä vaikeaa... miksiköhän mä mietin ja vatvon tätä asiaa nyt niin äärettömän paljon... Työni kannalta en oikein tiedä kumpi olisi parempi. Minulla on omat asiakkaat ja jotenkin ajattelisin, että osa heistä varmasti vetää herneet nenään (suurin osa vanhoja asiakkaita), jos palaan hoitovapaalta ja jään pian taas äitiyslomalle. Toisaalta, onko tilanne yhtään parempi, jos asia tapahtuu parin vuoden päästä?

Onko teillä muilla tämä ajoitusasia yhtä vaikea ?

 

[Vieras]

Juu. Tiedän tunteen. Niin kuin ois risteyksessä eikä tiedä mihin suuntaan lähtis. Pitemmän päälle se päättämättömyys alkaa ahdistaa.

Tutkaile sydäntäsi ja voimavarojasi. Muiden mielipiteillä ei oikeastaan ole väliä. Vain sillä mitä itse haluatte ja kannattaa ajatella asiaa koko perheen hyvinvoinnin kannalta.

Me päätettiin tehdä neljäs, joka nyt tuloillaan. Parilla vuodella minun töihinpaluu viivästyy, muttei enää haittaa. Töitä kerkiän tekemään kyllä sitten vanhuuteen asti!

Sisälläni tunnen ja tiedän, että neljä lasta on minulle juuri se oikea määrä. Tähän asti aina lapsilukumäärä tuntunut epämääräiseltä. Neljä on minun kohdallani täydellinen luku Ja toivotaan hirmuisesti, että kaikki menisi hyvin ja hienosti.

 

[Vieras]

Juu. Tiedän tunteen. Niin kuin ois risteyksessä eikä tiedä mihin suuntaan lähtis. Pitemmän päälle se päättämättömyys alkaa ahdistaa.

Tutkaile sydäntäsi ja voimavarojasi. Muiden mielipiteillä ei oikeastaan ole väliä. Vain sillä mitä itse haluatte ja kannattaa ajatella asiaa koko perheen hyvinvoinnin kannalta.

Me päätettiin tehdä neljäs, joka nyt tuloillaan. Parilla vuodella minun töihinpaluu viivästyy, muttei enää haittaa. Töitä kerkiän tekemään kyllä sitten vanhuuteen asti!

Sisälläni tunnen ja tiedän, että neljä lasta on minulle juuri se oikea määrä. Tähän asti aina lapsilukumäärä tuntunut epämääräiseltä. Neljä on minun kohdallani täydellinen luku Ja toivotaan hirmuisesti, että kaikki menisi hyvin ja hienosti.

 

[Rigel]

Täälläkin tunne on tuttu. Luulen että se liittyy haluun suunnitella ja organisoida elämää ennalta, ja tuo halu on ainakin minulla vahva. Toiset ihmiset tuntuvat helpommin luottavan siihen, että elämä kannattelee! Silloin voi enemmän tehdä sellaisia asioita, jotka tuntuvat "kivalta", tai asioita ei-niin-traditionaalisessa-järjestyksessä.

Toivottavasti löydätte ratkaisun!

 

[äitikkä]

Juu. Tiedän tunteen. Niin kuin ois risteyksessä eikä tiedä mihin suuntaan lähtis. Pitemmän päälle se päättämättömyys alkaa ahdistaa.

Tutkaile sydäntäsi ja voimavarojasi. Muiden mielipiteillä ei oikeastaan ole väliä. Vain sillä mitä itse haluatte ja kannattaa ajatella asiaa koko perheen hyvinvoinnin kannalta.

Me päätettiin tehdä neljäs, joka nyt tuloillaan. Parilla vuodella minun töihinpaluu viivästyy, muttei enää haittaa. Töitä kerkiän tekemään kyllä sitten vanhuuteen asti!

Sisälläni tunnen ja tiedän, että neljä lasta on minulle juuri se oikea määrä. Tähän asti aina lapsilukumäärä tuntunut epämääräiseltä. Neljä on minun kohdallani täydellinen luku Ja toivotaan hirmuisesti, että kaikki menisi hyvin ja hienosti.

Voi että, kiitos sanoistasi! Ihanaa kuulla, että joku muukin pohtii näitä samoja asioita! Tuo tienristeyksessä oleminen on kyllä ihan totta!

Kaikkea hyvää sinulle !

 

[äitikkä]

Täälläkin tunne on tuttu. Luulen että se liittyy haluun suunnitella ja organisoida elämää ennalta, ja tuo halu on ainakin minulla vahva. Toiset ihmiset tuntuvat helpommin luottavan siihen, että elämä kannattelee! Silloin voi enemmän tehdä sellaisia asioita, jotka tuntuvat "kivalta", tai asioita ei-niin-traditionaalisessa-järjestyksessä.

Toivottavasti löydätte ratkaisun!

Tämä on kyllä totta, myönnän! Olen kova suunnittelemaan ja organisoimaan asioita... Elämä menee omaa reittiään, mutta suunnitelmallisuus on kyllä minun juttuni !