teille jolla on vauvan lisäksi koiranPENTU

[Määmi]

mieli maassa. Oon aina ollu kuritusta vastaan niin lasten kun koirien suhteen.
Eilen puhuin tärkeää puhelua ja 3 kk koiranpentu tuli sitten hyökkimään päälleni kun istuin sohvalla puhumassa, puri niin kovaa että veri valui käsistä.. no nousin ylös vaihtaakseni huonetta, pentu hyppii perässä lahkeessa ja puree pohjetta. Otti niin kipeää että refleksin omaisesti työnsin pennun pois, käsi oli sitten aika korkealla ja se ikään kuin tapautti (en tiedä mite taipuu) pentua pepun kohdalle. Säikähdin heti. TIlanne näytti siltä niinkuin oisin tapauttanut sitä pyllylle. Pentu itse luuli että silitän, meinaa useasti taputtelen sitä. En siis tehnyt sitä kovaa, koska kerkesin hillitä vauhdin vaikka kyseessä oli refleksi. Otti niin kipeää kun se puraisi!
No nyt mun mieli on tosi maassa, vaikka koirahan ei tilannetta tajunnut. En halua ikinä satuttaa koiraa! Olen nyt sitten itkenyt eilisen illan ja aamun... Mies sanoi että lopeta nyt aikuinen ihminen että ei se ole niin vakavaa..
tunnen itseni tosi huonoksi koiranomistajaksi.. mitä mun pitäs oikeen tehdä.. voinkohan tosiaan vaan antaa asian olla? antaa ittelle mielenrauhan..

 

[Hopss]

Onko teille selkeää johdonmukaista tapaa opettaa koiraa olemaan näykkimättä? Se tapa pitää kitkeä nyt pois, myöhemmin vaikeampaa. Mutta, jos selkeää tapaa ei ole, silloin tulee hermostuessa, väsyneenä yms tehtyä virheitä ja sorrottua liian suureen ja turhaan voiman käyttöön.

Meillä ei koira enää ollut ihan pieni pentu, kun vauva syntyi. Esikoisen syntyessä koira oli 10kk vanha. Mutta kyllä vauvan väsyttämänä tuli tehtyä virheitä ja vääriä ratkaisuja. Silloin vain piti miettiä mikä olisi ollut oikeampi tapa toimia ja seuraavalla kerralla toimia oikein.

 

[minuakin itkettää]

Voi, kerro et tää on provo.

Kukaan täyspäinen ei anna pennun purra noin. Sen mitä pentu saa tehdä pienenä luulee se saavansa tehdä aikuisena. Odottelen siis lööppejä- koira raateli taaperon.

 

[määmi]

Mutta kun miten opettaa olla purematta kun se ei TOTTELE! Karjasen ei, se innostuu ja rupeaa haukkumaan. Kun vaihdan huonetta se tulee perässä ja puree pohjetta. Kun suljen oven ja menen muualle, takas tullessa sama alkaa taas.... Mitä ihmettä tässä pitäs tehdä? tähän tosiaan väsyy ja kiperissä tilanteissa voi sattua vahinkoja..
sitten tulee tällänen huono omatunto..
en todellakaan halua satuttaa koiraa, se pepulle taputus oli täys vahinko, en ajatellut kun olin puhelimessa ja sattui niin kovaa..

 

["minä"]

Oletko kokeillut kiljaisua koiran purressa? Siis tosi korkeaa sopraanokirkaisua. Niinkuin pentukin kiljaisisi kun sitä sattuu. meillä auttoi tämä aikanaan pennun puremiseen. Lopetti heti. Anna koiralle sitten joku puruluu tms. mitä saa luvan kanssa purra. Tuo EI-sanan käyttö on pennulle aika turhaa jos sen merkitystä ei ole koiralle opetettu. Koirahan ei ymmärrä mitä sanat tarkoittaa ennenkuin niiden merkitys opetetaan.
Tuire Kaimion Pennusta kunnon koira on aika hyvä kirja, mut voi olla hiukka hankala vauvan ja pennun kans lueskella.
Ja pentuhan haluaa huomioo, sama se onko se negatiivista vai positiivista huomioo, kunhan on jotakin. Myös täysi huomioimattomuus voi auttaa, kun se on toiminut väärin.

 

[Hopss]

Meillä pentu oppi olemaan näykkimättä, kun näykkimisestä seurasi aina huomiotta jättäminen. Eli jos olin lattialla ja koira alkoi näykkiä, siirryin sohvalle, siten ettei koira yltänyt. En katsonut, puhunut tai muuten huomioinut koiraa. Vasta kun se rauhoittui palasin leikkimään sen kanssa.
Lelulla leikkiessä ,näykkäisystä loppui leikki ja lelu meni korkealle. Jatkettiin kun koira rauhoittui.
Meillä on paimentavaa rotua, joten pyrki pohkeista näykkimällä paimentamaan lenkillä ja ulkona. Joka kerta kun koira alkoi näykkiä pysähdyin, nostin koiran syliin ja seisoin paikoillani kunnes koira rauhoittui syliin (ei rimpuillut pois). Laskin takaisin maahan ja kehuin. Sylissä olon aikana en puhunut, katsonut koiraan yms. Meillä tuo syli toimi, koira inhosi pysähtelyä ja 'pakko'rauhoittumista.

Tuire Kaimion kirjaa suosittelisin minäkin