Toggle sidebar

Teille yksinhuoltajavanhemmille joilla on uusi kumppani, kysymys!

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Mietteliäs...
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Vastaa
M

Mietteliäs...

Vieras
Kuulostaa varmaan todella kornilta ja typerältä kysymykseltä, mutta kysyn silti. Elikä siis kysymykselläni yritän tavoittaa sellaisia yksinhuoltajaäitejä/isiä, jotka ovat uuden kumppanin löytäneet ja elelevät. Oliko jotenkin "hankala" löytää sellaista kumppania, jolle yksinhuoltajuus/lapset on ok? Tarkoitan vain, että kun monesti itse olen törmännyt tyyppeihin joilla "ei lapsia" tuntuu olevan suoranainen kriteeri.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Mietteliäs...;22103851:
Kuulostaa varmaan todella kornilta ja typerältä kysymykseltä, mutta kysyn silti. Elikä siis kysymykselläni yritän tavoittaa sellaisia yksinhuoltajaäitejä/isiä, jotka ovat uuden kumppanin löytäneet ja elelevät. Oliko jotenkin "hankala" löytää sellaista kumppania, jolle yksinhuoltajuus/lapset on ok? Tarkoitan vain, että kun monesti itse olen törmännyt tyyppeihin joilla "ei lapsia" tuntuu olevan suoranainen kriteeri.
Click to expand...

Mulla heti ensimmäinen kumppani hyväksyi lapsen ja pitää häntä kuin omaansa... Harmi vaan ettei tää suhde taida muuten toimia enää..
 
Minä löysin, en kyllä edes etsinyt... Tässä tapauksessa mies oli se aktiivi. =)
Hänellä itsellään kaksi lasta, joita tapaa jokatoinen vloppu. Tulevaisuudessa ehkä ovat tiiviimminkin meidän arjessa mukana.
Osui kyllä matkan varrella myös muutama mies, jotka sanoivat suoraan, etteivät halua suhdetta lapsieni takia. Tosin, en minäkään silloin halunnut suhdetta ;)
 
Itse löysin toisen yh:n tai oikeestaan etä isän... Oli helppoa ja molemmat tiesivät kuviot jo entuudestaan. Tosin sekin suhde kaatuis sitten omaan mahdottomuuteensa ja mustasukkaisten ex puolisoiden aiheuttamaan sirkukseen...
 
Hmm.. Ei kai kaikilla nyt mikään entinen kumppani pyöri jaloissa. Eikä mun mielestä ole kyllä mikään ongelma hankkia yhteisiä lapsia uuden kumppanin kanssa, vaikka kumppanilla olisikin lapsia edellisestä liitosta. Mun mielestä jos ottaa sellaisen kumppanin, joka on yksinhuoltaja, niin sitten on hyväksyttävä ne lapsetkin. Ottaessaanhan sitä tietää tuon toisen yksinhuoltajuuden. Ei kai sitä paitsi kaikki ole hakemassa miehestä ensisijaisesti isää lapsilleen tai naisesta äitiä lapsilleen, mutta totta kai kun ne lapset tavallaan "kuuluvat kauppaan", niin kumppanin pitää olla sillä lailla sovelias.
 
Nykyisen mieheni kanssa oltiin tunnettu ennen seurustelua monta vuotta, joten tiesi kuvion jo valmiiksi, eikä ollut mikään ongelma.
Muutama viritelmä/lyhyt seurustelusuhde oli ennen nykyistä miestäni; yhdelle lapsi oli ongelma, kahdelle muulle ei. En itse ole kokenut lapsen olevan mikään ongelma miesmarkkinoilla.
 
Lähtökohta (sen jälkeen,että tykkään siitä) on että mies tykkäsi ja tuli toimeen mun lapsen kanssa.eikä se kyll vaikeempaa ollu vakiintua,kuin ennen lastakaan..siitä se ajatus sitten lähti :)
 
Aina se loppuu ennemmin tai myöhemmin jos naisella on lapsia ennestään, ei mies halua toisten lapsia elätettäväksi tietenkin jos miehellä itsellään on lappsia tai mies on muutenkin vapaa mielinen niin sitten se onnistuu, ns. swinger klubilta luulisi löytyvän yh-äidille kumppani, ja menettelee toki 1 yön jutuissa hyvin.
 
Alkuperäinen kirjoittaja dth:
Aina se loppuu ennemmin tai myöhemmin jos naisella on lapsia ennestään, ei mies halua toisten lapsia elätettäväksi tietenkin jos miehellä itsellään on lappsia tai mies on muutenkin vapaa mielinen niin sitten se onnistuu, ns. swinger klubilta luulisi löytyvän yh-äidille kumppani, ja menettelee toki 1 yön jutuissa hyvin.
Click to expand...

:laugh: Miten niin swinger-klubilta? Ymmärtääkseni niistä ei yleensä mitään seurustelukumppania etsitä?
 
Ei, vaan nimenomaan päinvastoin.

Mä olen tavannut elämäni aikana vain 2 miestä jotka eivät voisi kuvitella rinnalleen yh:ta...ja nyt toinen heistä seurustelee yh:n kanssa :D

Mä en tajua missä ne miehet on joille lapsi olisi este koska mä en ihan totta ole sellaisia noita kahta (tai oikeastaan yhtä) lukuunottamatta tavannut. Sellaisia ei ole siis tuttavapiirissä, eikä tietääkseni edes tutuntutuissa :)
 
Ennen muinoin oli parempi ottaa jo lapsia saanut nainen puolisoksi, jos kipeästi kaipasi jälkikasvua. Tiesi, että ko. nainen pystyy lisääntymään. Nykyään ei moisella suurta merkitystä, kun kerran lääketiede voi auttaa.
 
Kun mä olin aikanaan yh, niin ikinä en törmännyt sellasiin ennakkoluuloihin yh-äideistä kuin mitä täällä palstalla on. Yhdellekkään miehelle kenen kanssa seurustelin (tai jotka olis halunnut jotain vakavampaa), mun lapsi ei ollut ongelma, vaikka itse olis lapsettomia olleetkin. Yhden tapauksen äidille se tosin oli ongelma :D... Mun nykyisellä sitten tosin oli itselläänkin lapsi, mutta pitää tuota mun esikoista ihan samassa arvossa kuin meidän yhteistä, ja omaansakkin. Eikä mun mies puolisille kavereillekkaan ole ongelma seurustella naisen kanssa jolla on lapsia. Ainoastaan yksi mun naiskaveri on sanonut ettei ikinä vois olla miehen kanssa jolla on jo lapsia.
 
Oon yh, ja oon tapaillu eron jälkeen paria kolmea miestä. Kenellekkään ei ollu mun lapsi ongelma, yks halus kipeästi jokapäivä ulkoilla lapseni kanssa puistossa. Oli ihan yli innokas. Mut loppujen lopuks mä en tykänny kenestäkään tarpeeksi, oon aika huono ihastumaan kunnolla.
 
Mun nykyinen avomieheni tiesi kyllä ennenkuin tuli edes iskemään, että mulla on lapsi.
Mies on itse lapseton ja on kyllä hyväksynyt lapseni paremmin kuin hyvin. Asutaan yhdessä kaikki kolme, lapsen isä on vain vähän kuvioissa mukana. Kaikki on mennyt tosi hyvin. Ollaan puhuttu myös toisesta laspesta ja pohtineet sitä muuttuisiko tämän "vain minun" lapseni tilanne, jos yhteisen lapsen saisimme. Mieheni mukaan ei muuttuisi. Koskaanhan sitä ei voi etukäteen tietää, mutta mieheni on sen verran fiksu tapaus, että kaikki menisi varmasti hyvin.
Lapseni on miehelle läheinen, heillä on omia yhteisiä juttuja ja viihtyvät selvästi toistensa seurassa.

Lapseni on nyt 4 ja puoli-vuotias. Nykyinen mieheni on ollut kuvioissa vuoden ja on käytännöllisesti katsoen asunut kanssamme koko ajan, eli tilanne alkaa olla jo vakiintunut.

Ei kaikkia miehiä haittaa seurustella yh-äidin kanssa.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Nooh:
Oon yh, ja oon tapaillu eron jälkeen paria kolmea miestä. Kenellekkään ei ollu mun lapsi ongelma, yks halus kipeästi jokapäivä ulkoilla lapseni kanssa puistossa. Oli ihan yli innokas. Mut loppujen lopuks mä en tykänny kenestäkään tarpeeksi, oon aika huono ihastumaan kunnolla.
Click to expand...

Mullakin on ollut tällainen tapaus. Alkoi silleen puolisalaa kutsumaan itseään lapselleni isäksi ja pyysi josko hän saisi isä olla...kihlat toki solmittaisiin, kuin myös avioliitto ja perhettä suurennettaisiin. Mutta mä olin sitä mieltä että kiitos, mutta ei kiitos :)
 
No en kyllä edes kahvilla kävisi sellaisen kanssa, jolle mun lapset on joku ongelma. Sehän olis tosi tyhmää tapailla sellaista ihmistä. :O Sekä minulta että mieheltä. Mulla nyt on noi lapset ja sillä siisti, jos ne on ongelma, niin kannattaa varmaan tapailla yksin eläviä ihmisiä.
 
Monet olivat vaan sen yhden illan/yön, monet olisivat olleet pidempääkin mut mä lemppasin :ashamed: Mutta nykyinen oli heti "innoissaan" lapsestani joka silloin vajaa 4v, hänellä ei ollut lapsia. Mutta hänen kaverinsa eivät ole koskaan hyväksyneet minua juuri yh:n takia. Surullisia ihmisiä, heitä emme miehen kanssa tähän kaipaakkaan :D
 
Minä en edes etsinyt. Se vaan tupsahti meidän elämään, ihan yhtäkkiä! Miehellä on ennestään kolme (aikuista) lasta, joten minun ipanani sopi siihen ihan hyvin jatkoksi. On tosin sanonut että jos lapsi olisi ollut kovin pieni, ei olisi alkanut millekään. Toinen ehto oli että lisää ei tehdä, se sopi mulle oikein hyvin.
 
Löytyi ihan etsimättäkin, tein selväksi heti alussa että jos lapseni (2 kpl) eivät mahdu mukaan kuvioon, niin en mahdu sitten minäkään...ja näinpä ollaan pärjätty jo yli 7 vuotta <3
 

Yhteistyössä

Ylös Bottom
Back
Vastaa