Toggle sidebar

Tein havainnon synnärillä...Nykyajan mammat eivät osaa käytöstapoja.

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja vieras
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Vastaa
V

vieras

Vieras
Aamupalalle tultaessa ei sanota siellä jonottaville "Huomenta".
Jos itse erehdyt sanomaan, sinua mulkaistaan kuin tarjousnakkia ja mumistaan aamutakin kaulukseen jotain epämääräistä.

Kukaan ei puhu ruokaa otettaessa mitään. Vaivaantunut hiljaisuus täyttää salin. Jos itse erehdyt kommentoimaan ruokaa tmv jotenkin, saat osaksesi taas tuon jäätävän mulkaisun, kuin olisit vähintäänkin avaruudesta pudonnut.

Säästeleekö nää nykyajan mammat sanoja vai mikä heitä / teitä riivaa? En tarkoita, että pitäisi osoitteita vaihdella, mutta eikö edes alkeellisimpia käytöstapoja nykyään osata? :o

Ei mulla muuta. Kiitos ja hei!
 
en saanu mitään kavereita synnäriltä.

Tosin olinki niin väsyny etten jaksanu kellekkään mitään jutella...
Viimesenä iltana taisin huonekaverin kanssa kunnolla jutella
 
Mulla oli onneksi osastolla huonekaverit, joiden kanssa tuli juttuun ja joiden kanssa jopa treffattiin myöhemmin. Olis se ollut aika kurjaa olla vaan omissa oloissaan, puhumatta kenenkään kanssa, koko sairaalassaoloajan. Mä en myöskään ymmärrä tuota small talkin puutetta ja sitä, ettei edes huomenta voida sanoa. Yleensä on kohteliasta puhella jotain, jos samassa ruokapöydässä istutaan. Tyksissä kaikki syö oman vuoteen vieressä, joten tänne kelpais kaikkien myrtsien tulla synnyttämään :D .
 
Mä olen ollut kyllä synnytyksien jälkeen mahd. epäsosiaalinen. Vaikka luulin että toisen kohdalla kaikki on jo niin tuttua, että pystyn jo sosiaalisuuteenkin synnytyksen jälkeen, niin ei.. siellä mä jälleen kalpeena haahuilin pitkin sairaalan käytäviä ja toivoin ettei mua ees kukaan huomaa.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Mä:
en saanu mitään kavereita synnäriltä.

Tosin olinki niin väsyny etten jaksanu kellekkään mitään jutella...
Viimesenä iltana taisin huonekaverin kanssa kunnolla jutella
Click to expand...

En minäkään sieltä päiväkahviseuraa ollut etsimässä. Peräänkuulutan käytöstapoja.
 
varmaan ollu samanlaisia ihmisiä kuin minäkin... en juurikaan osaa mitään kenellekkään sanoa... murahtelen vain.. ja lisäks synnärillä mulla oli karmea olo, ärsytti kun muut siellä iloisina ja terveinä sipsutteli ympäriinsä ja kertoili kuinka helppo synnytys oli |O
mulla oli 5 huonekaveria sen viikon aikana mitä siellä olin ja en puhunut kenenllekkään mitään...
 
Alkuperäinen kirjoittaja Alaston lohikäärme:
Missä sä oot synnyttänyt?
Kyllä satks:ssa ainakin juttu lensi silloin kun mä siellä olin.
Click to expand...

Mulle taas tuli heti mieleen että pakko olla satks:sta aloitus.
Mä en muista että olisin saanut juurikaan vastauksia aamupalalla yms.
Saas nähdä miten keväällä käy =)
 
Juu ihan saman olen huomannut TAYSissa :D Ainoat jotka siellä juttelee jotain on ne isät jotka siellä onnen huumassaan kertoo uudesta tulokkaastaan :D Toisella kertaa en päässy tutuiks edes huonekavereiden kanssa, toisella tultiin tosi hyvin juttuun.
 
Meillä onneks syltiin ihan omassa huoneessa eikä missään salissa, ruokaakaan ei tarvinnut jonotella. Eikä mua liiemmin siellä kiinnostanut alkaa mitään diipadaapaa selvittää muitten mammojen kanssa. Asiaa toki puhuttiin huonekavereitten kanssa, mutta sitäkin vähemmässä määrin. Synnytyksestä toipumassa ja vauvanhoitoa opettelemassa siellä oltiin, small-talkin voi hoitaa muulloinkin.
 
Mä olen ollut Kysillä, tokalla kerralla tuli enemmän käytyä syömässä huoneen ulkopuolella. Osa oli ihan kivoja, mut huonekaverin kans tultiin tosi hyvin juttuun, puhuttiin ummet ja lammet =) Ollaan kerran nähty, ja nähdään pian uudelleen :heart:
 
Minä olin melko kipeenä synnytyksen jälkeen enkä ollu sosiaalinen. Yleensä olen se joka aina aloittaa keskustelun, ja minusta hiljaisuus on tosi epämukavaa joten lörpötän. Mutta synnärillä en jaksanu. Kerran tapasin neuvolassa yhden äidin joka kertoi mulle, että olin ollu synnärillä samaan aikaan, ja jutellu hänen kanssaan jne. Mutta en edes tunnistanut sitä. Niin paljon huomioin toisia. Kyllä mä olisin huomenta sanonu, en ole niin kolea, mutta en alkanu ystävystymään niin kuin jotkut.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Tiimarinvihko:
Mä olen ollut kyllä synnytyksien jälkeen mahd. epäsosiaalinen. Vaikka luulin että toisen kohdalla kaikki on jo niin tuttua, että pystyn jo sosiaalisuuteenkin synnytyksen jälkeen, niin ei.. siellä mä jälleen kalpeena haahuilin pitkin sairaalan käytäviä ja toivoin ettei mua ees kukaan huomaa.
Click to expand...

En minäkään mikään sosiaalisuuden perikuva ole ja siellä haahuilin kuin haamu ja jonotin tukka solmussa nolona jonkun venäläisen (? ) naisen takana ruokaa sairaalan rumissa patalappuaamutossuissa tämän daamin seisoessa edelläni omat sirot pistokkaat jalassa varpaankynnet viimeisteltyinä punaisella lakalla.

Kipeä olin itsekin, helvetin kipeä. Silti jaksoin huomenta sanoa.
 
Ärsyttää, kun usein puhutaan "nykyajan mammoista"...Ennen oli käytöstapoja sentään synnärillä..sitäkö tässä haetaan? Minulla on kyllä ihan erilainen kokemus "nykyajan mammoista" , synnärillä on tervehditty ja juteltu. mutta missä ihmisiä onkaan, niin mahtuu monenlaisia mukaan, työpaikoille, mihin vaan.
 

Yhteistyössä

Ylös Bottom
Back
Vastaa