Tää on siis suora kopio mailista, jonka lähetin:
Tässä mahdollisimman lyhyesti kertomus meidän neuvolan tädistä. Paljon varmaan unohtui, mutta aika kultaa tunnetsti muistot.
Ensimmäinen raskausajan neuvolakäynti:
Esittelen itseni kättäpäivää tullessa. Vasta lähtiessä ja iästä puhuttaessa selviää, että ***** on pitänyt minua ihan eri henkilönä ja täyttänyt kaikki tietoni väärälle potilaalle. Ei siis edes nimeä kuunnellut vastaan ottaessaan. Käynti uusitaan parin viikon kuluttua, jolloin paikalla on opiskelija seuraamassa. Minulta ei kysytä sopiiko opisklijan läsnäolo. ***** tuijottaa lasittuneesti tietokoneen ruutua, selaa siitä mekaanisesti kaikki täytettävät kohdat läpi antaen tilaa vain kyllä/ei-tyyppiselle vastaamiselle. Neuvolakortiin merkittiin väärin sekä kuukautiskierron pituus että varhaisultrassa vahvistettu laskettu aika. Minkään näköistä yleistä keskustelua ei käyty ja minulle jäi olo, että minut haluttiin vain mahdollisimman nopeasti ulos.
Raskausajan ensimmäinen lääkärintarkastus, paikalla myös terveydenhoitaja:
Yritän kysellä lääkäriltä kysymyksiä raskausajan ruokavaliosta ja muista mieltäni askarruttavista kysymyksistä - ***** odottaa jo ovella ja toteaa joka kysymyksen jälkeen "Noniin, hyvää päivän jatkoa", viitaten, että minun olisi aika poistua.
Raskauden puolivälissä työpaikallani esiintyi parvorokkoa:
Kyselin asiasta neuvolassa jolloin sain vastauksen "Ei se mitään parvoa ole, flunssaa vaan" vaikkei *****lla mitään tietoa asiasta ollut. Minulta ei myöskään testattu parvorokon vasta-aineita. Muutamaa viikkoa myöhemmin otin asian tiimoilta uudestaan yhteyttä. Tällöin puhelimessa oli joku muu (?) hoitaja, siainen. Tämä hoitaja ei ollut koko rokosta kuullutkaan ja rupesi minun kuunnellessani puhelimessa selaamaan tietosanakirjaa! Tästä kirjasta hän sitten luki minulle lyhyen selostuksen rokosta, josta olin juuri huomattavasti kattavammin itse kertonut hänelle. Hänen mukaan rokko myös olisi täysin vaaraton sikiölle, mikä ei todellakaan pidä paikkaansa. Parvorokko voi pahimmillaan aiheuttaa sikiön anemian ja kuoleman. Vastentahtoisesti tämä hoitaja jätti puolestani lääkärille soittopyynnön. Lääkäri soitti minulle heti ja toimi hyvin moitteettomasti ja kiitettävästi, ja pääsin heti verikokeisiin.
Raskauden loppupuolella, äitiysomani aikana, ***** rupesi soittelemaan perääni ja siirtelemään aikojani. Tämä ei minua oikeestaan haitannut, mutta ihmetytti. Kerran ***** lipasutti, että varattavat ajat ovat aina 30min. Minä en kertaakaan ole ollut vastaanotolla kymmentä minuuttia pidempään. Huomasin asiaa seuratessani, että ***** tällä menetelmällä 'tiivisti' aikataulua. Vapaaksi jäävillä aijoilla ei ilmeisesti kuitenkaan tehnyt kovinkaan tehokkaasti töitä, koska lähti usein minun kanssa samaa matkaa kaupungille.
Loppuraskauden aikana ***** myös antoi minulle masennuskyselyn, jossa sain lähes täydet pisteet. Tämän ***** kuitenkin sivutti täysin sanomalla jotain tyyliin "Mutta eihän tämä nyt niin paikkaansapitävä ole, sinullahan on ollu nyt vähän rankkaa vaan" vaikka minä todellakin olisin kaivannut vähintäänkin keskustelua-apua.
Minua myös huolestutti synnytys, koska olen kaksi kertaa murtanut häntäluuni ja olen kuullut tämän voivan olla ongelma synnyttäessä. Käsitykseni mukaan tällaisessa tapauksessa häntäluun joustavuus tulisi tarkistaa synytystapa-arviossa. ***** en kuitenkaan saanut asiasta mitään tietoa enkä edes lähetettä arvioon. Lopulta pääsin kuitenkin tarkistettavaksi perätilan vuoksi.
Tupakan polton lopettamisessa sain kuitenkin runsaasti tukea, kuten myös aviomieheni. Joka neuvolakäynnillä ***** kerttoi minulle saarnaavaan sävyyn tupakoinnin, sekä aktiivisen- että passiivisen-, haitoista ja antoi runsaasti esitteitä kotiin vietäväksi. Harmi vaan, etten koskaan ole tupakkaa polttanut ja yritin jo ensimmäisestä käynnistä lähtien tehdä tätä selväksi. Sama koskee aviomiestäni. Viimeisellä käynnillä ennen poikamme syntymää, ***** totesi vihdoin, vielä kuitenkin kysyvään sävyyn, "sinähän et vissiin polttanutkaan tupakkaa?".
Poikamme syntyi kiireellisellä sektiolla kätilöopiston sairaalassa Helsingissä, Porvoon sairaalan synnytysosaston ollessa "kesätauolla". Sektiosta johtuen poikamme paino putosi huommattavan paljon synnytyksen jälkeisinä päivinä ja jouduimme varaamaan ajan punnitukseen neuvolaan pojan ollessa viiden päivän ikäinen. Olin imetysvaikeuksista johtuen tarjonnut vauvalle maitoa myös pullosta, jotta saataisiin paino nousemaan. Tämän kuullessaan ***** lähes tulistui ja kielsi minua antamasta pulloa, koska "silloinhan se ei ikinä opi rinnalle!".
Viikko sektiosta ***** oli määrä poistaa leikkaushaavastani hakaset. Hänellä ei ollut tarvittavia pihtejä, joten minun oli sellaistet Lundinkadun terveysasemalta haettva. Saatuamme vihdoin hakaset poistettua, kyselin haavan huomattavasta punoituksesta ja turvotuksesta. ***** mukaan haava oli täysin normaali. Neljä päivää myöhemmin haava avattiin päivystystapauksena Porvoon sairaalan naistentautien polikliniikalla ja siitä tyhjennettiin kolme ruokalusikallista mätää. Haava oli jo repeämäisillään. Lisäksi sain pitkän antibiootti-kuurin.
Pojallamme todettiin kahden viikon iässä rakenteellinen refluksia. Neuvolassa tätä kutsuttiin "normaaliksi pulautteluksi", lääkäriltä saimme asianmukaisen lääkityksen. Lääkkestä kertoessani ***** epäili, etten sitä saisi pojalleni antaa.
Poikamme paino nousi kaksi ensimmäistä kuukautta mallikkaasti, mutta kolmen kuukauden neuvolassa käyrät olivat lähteneet laskuun. Poikamme oli myös todella itkuinen, pahimmillaan poika itki aamuviidestä ilta seitsemään. ***** oli sitä mieltä, että käyrien notkahdus oli normaalia ja itkuisuus koliikkia. Kävimme kuitenkin yksityisellä lääkärillä ja saimme kiireellisen lähetteen lastentautien poikliniikalle. Lopulta itkun syyksi selvisi psykosomaattiset oireet ja nälkä. Neuvolan vastustuksesta huolimatta aloimme antamaan pojallemme kiinteää ruokaa ja pojan itku lakkasi kuin seinään.
Koko raskauden aikana en koskaan kokenut saavani tukea tai että minua kuunneltaisiin. Neuvolakäynnit tuntuivat liukuhihna-toiminnalta eikä huoliani otettu tosissaan.
Meillä, sekä minulla että nyt pojallamme, on myös ollut huomattavia vaikeuksia päästä neuvolaan. Hyvin usein aika on ***** toimesta merkitty väärin joko neuvolakorttiin tai tietokoneelle. Pahimmillan olemme pojan kanssa odottaneet vuoroamme lähes tunnin ja vasta asiasta kysyttäessä on selvinnyt, että ***** ei ole tietokoneelle meille edes aikaa merkinnyt.
Musta tuo on tosi asiallisesti kirjoitettu
