V
"vieras"
Vieras
Kiitos sympatioista! Onhan tää aika... kurjaa useinAsiat rempallaan ja aina lopulta kauhea syyllisyyden tunne mulla niinkuin kaikki olis lopulta mun vika. En vain ole tottunut tällaiseen, enkä totu, että jos jotain vihdoin ja viimein suostutaan tekemään niin sekin tehdään miten sattuu ja tyytyä vain pitäisi.
Mun vanhemmat oli käteviä käsistään ja kotitaloa hoidettiin aina mitä piti. Pelkään jo että tulee isomman rempan vuoro kohta jos ei edes pikkuvikoja pysty korjailemaan.
En tosiaan jaksais tällaista, tykkäisin tehdä miehen kanssa yhdessä kaikenlaista, remppaa sun muuta mutta ei tässä suhteessa siitä tule mitään kun toinen on mieluummin sohvaperuna vaikka talo lahoais ympäriltä. Kaikki, vaatekaapeista lähtien kuuluu jotenkin mun vastuulle. Kunhan vaan talossa on mahdollisimman monta uutta tietokonetta ja iso taulutv, niin se riittää. Vaikka vaatteille ei ole paikkaa, ne voi vaikka olla lattialla.
Sain viimein hommattua kirpputorilta meille vaatekaapin johon saan lasten vaatteet.
Enköhän mä tuon sian joskus jätä kun tarpeeksi tästä itse voimaannun!
Mun mielestä kuulostaa siltä et miehesi sopisi paremmin asumaan vuokralle kuin omistusasuntoon.