S
"surullinen"
Vieras
Mun mies on huonopalkkaisessa työssä. Hänellä on ammatti, mutta ei ole ammattiaan vastaavassa työssä eikä sille alalle enää haluakaan. Hän haluaisi parempiin töihin.
Mä olen tsempannut ja ehdottanut että oppisopimus voisi olla hyvä koska mies ei halua enää koulunpenkille. Siitähän saa palkkaa ja lopulta sen ammatinkin, jolla tulevaisuudessa pärjätä paremmin. Ehdotin logistiikka-alaa, koska lukemani mukaan sillä alalla riittää töitä. Mies käänti tuosta alasta niin, että hänen pitäisi opiskella ala minkä minä haluan. Kyse ei ole siitä, ehdotin vain että ottaisi selvää mitä tuohon alaan kuuluu, kun tyrmäsi sen saman tien tietämättä siitä.
Mies sitten syytteli että vittuilen hänelle. Mulle tuli sitten olo että tuki ei kelpaa ja sanoin että en puutu sitten enää ollenkaan. Nyt hän hän on sitten uhri jonka pitää pärjätä yksin kun en auta.
Mä en enää tiedä mitä tehdä. Mulla on tekemistä itsenikin kanssa kun ensi keväänä olen hakemassa uudelleenkoulutukseen kun en vanhaa ammattia kykene enää tekemään. Mun on hyväksyttävä sairauteni ja elettävä kipujen kanssa tässä samalla. Käyn ammatinvalinnanohjauksessa säännöllisesti etsimässä itselle uutta uraa. Miehen silmissä mun elämäni on helppoa.
Mä vaan alan olla jo aika väsynyt tähän kun teen mitä vaan niin aina on väärin.
Mä olen tsempannut ja ehdottanut että oppisopimus voisi olla hyvä koska mies ei halua enää koulunpenkille. Siitähän saa palkkaa ja lopulta sen ammatinkin, jolla tulevaisuudessa pärjätä paremmin. Ehdotin logistiikka-alaa, koska lukemani mukaan sillä alalla riittää töitä. Mies käänti tuosta alasta niin, että hänen pitäisi opiskella ala minkä minä haluan. Kyse ei ole siitä, ehdotin vain että ottaisi selvää mitä tuohon alaan kuuluu, kun tyrmäsi sen saman tien tietämättä siitä.
Mies sitten syytteli että vittuilen hänelle. Mulle tuli sitten olo että tuki ei kelpaa ja sanoin että en puutu sitten enää ollenkaan. Nyt hän hän on sitten uhri jonka pitää pärjätä yksin kun en auta.
Mä en enää tiedä mitä tehdä. Mulla on tekemistä itsenikin kanssa kun ensi keväänä olen hakemassa uudelleenkoulutukseen kun en vanhaa ammattia kykene enää tekemään. Mun on hyväksyttävä sairauteni ja elettävä kipujen kanssa tässä samalla. Käyn ammatinvalinnanohjauksessa säännöllisesti etsimässä itselle uutta uraa. Miehen silmissä mun elämäni on helppoa.
Mä vaan alan olla jo aika väsynyt tähän kun teen mitä vaan niin aina on väärin.
On niin turhauttavaa itselle kun syytetään aina jostain.. Kai se on vaan pakko jaksaa..