tekeekö kauneudentavoittelu naisesta todellakin itsekkään ja pinnallisen?

[vieras]

monesti keskusteluissa olen huomannut sen,että jos toinen tahtoo näyttää hyvältä sitä mollataan.
miksi?
jos laittaa itseensä rahaa paljonkin,niin onko se väärin?
tuskin kukaan viimesiä pennosia laittaa uusiin vaatteisiin,kampaajaan ja kosmetologiin.
monesti myös tuomitaan suoraltakädeltä esteettinen kirurgia.
sanotaan että se on naurettavaa ja turhaa.
mutta syövän viemät rinnat saa kuitenkin rakennuttaa takaisin.
onhan sekin ulkonäön kaunistamista,yhtälailla kun se jos tyhjät,raskausarpiset nahkapussit joku tahtoo saada edes hieman kauniimmaksi.

mitä mieltä te olette ja miksi?

 

[noh]

en jaksa aiheeseen enempää paneutua, mutta pintaahan tuo iho on

 

[-Jonttu-]

tuskin kukaan viimesiä pennosia laittaa uusiin vaatteisiin,kampaajaan ja kosmetologiin.

Noh, miten tuon nyt ottaa. Ollessani opiskeluaikana iltatöissä, uusi työtoverimme tuli harva se päivä satasen farkut pussissa työmaalle. Mainosti, että kävi juuri ostoksilla. Oli myöskin opiskelija.
Loppupeleissä kuitenkin selvisi, että ei sentään laittanut vaatekauppaan viimeisiä rahojaan, vaan opintolainansa!!! Mikäs siinä, vaan kun vaihtoi aina koulua kun tuet loppui. Otti aina lisää lainaa. Että sellaista. Kauneus ja koristautuminen on kuitenkin vain pintaa.

 

[vieras]

yleensä mollaajat on itse rumia,eikä siedä kauniita ihmisiä mustasukkaisuudessaan.
he eivät itse jaksa kaunistautua eikä niiden miehet koskaan heitä kehu.
he ovat katkeria kun ovat päästäneet itsensä repsahtaan eikä edes halua tehdä itselleen mitään.
kauneusleikkaukset hyväksyn jos on oikeesti joku syy miksi parantaa jotain paikkaa.
pamelalla tuskin on ollut muuta syytä kun julkisuus,samoten muilla pornotähdillä jne.
mutta jos nuorena jo rypistyy,en näe syytä miksi ei sitä voisi parantaa.
jenkkakahvoihin rasvaimu,koska se ei aina lähde laihduttamalla,rintoihin kohotus on perusteltua raskauksien jälkeen jne.
jotkut ei tosiaan välitä tippaakaan miltä itse näyttää eikä panosta vaatteisiin eikä mihinkään muuhunkaan.

 

[poppaliina]

Sanoisin että rajansa kaikella. Jos kauneudentavoittelu pysyy järkevissä rajoissa niin mikäs siinä. Mutta jos kauneudentavoittelu on ihan sellaista pakkomielteistä täydellisyydentavoittelua, niin sitten on kyllä vika siellä pääkopan sisällä eikä suinkaan ulkona. Eikä ihminen lopulta koskaan ole tyytyväinen itseensä vaikka olis koko omaisuutensa käyttänyt ulkonäköön.

 

[vieras]

tuskin kukaan viimesiä pennosia laittaa uusiin vaatteisiin,kampaajaan ja kosmetologiin.

Noh, miten tuon nyt ottaa. Ollessani opiskeluaikana iltatöissä, uusi työtoverimme tuli harva se päivä satasen farkut pussissa työmaalle. Mainosti, että kävi juuri ostoksilla. Oli myöskin opiskelija.
Loppupeleissä kuitenkin selvisi, että ei sentään laittanut vaatekauppaan viimeisiä rahojaan, vaan opintolainansa!!! Mikäs siinä, vaan kun vaihtoi aina koulua kun tuet loppui. Otti aina lisää lainaa. Että sellaista. Kauneus ja koristautuminen on kuitenkin vain pintaa.

tarkoitin tässätilanteessa sitä jos on perhe elätettävänä. yksineläjänä voi huoletta laittaa kaikki rahat vaatteisiin jos ahtoo. voi olla syömättäkin,tosin kun taas lasten on saatava ruokaa.

 

[juu]

No onhan se nyt ihan eri asia sairastua syöpään ja joutua leikkauttamaan rintansa. Kukaan tuskin kovin huvikseen syöpään sairastuu. Sama asiahan se on, jos käsi vaikka jää johonkin sirkkeliin, niin voi olla ihan ok saada tilalle proteesi. Pysyy esim. vaatteet ryhdikkäämmin päällä, mikä helpottaa elämistä. Eli eihän se sairaus ole sama asia kuin turhamaisuus. Mun mielestä on eri asia jokin käytännön asian kojraaminen kuin vaikkapa muuten jo hyvän korjaaminen. Esim. muistan joskus katsoneeni, kun yhdellä tummaihoisella naisella oli todella isot huulet..siis en ees ymmärrä, miten se pystyi syömään. Näitä pienenenttiin ja syöntikin onnistui..tämmöset on mun mielestä ok.

Kauneudentavoitteluhan on ihan normaalia, mutta onhan siinäkin rajansa. Sittenk un se syö monta tuntia päivässä, siihen menee aikaa ajatteluun monta tuntia päivässä ja se alkaa olemaan todella pakkomielteistä..niin sitten kyllä voidaan ajatella, ettei ole enää ok. On varmaan muillakin elämän osa-alueilla ongelmia, tai ainakin tulee jos koko aika menee tähän.

Monet tosiaankin laittaa ne viimeset pennoset rakennekynsiin, solariumiin, kampaajaan ym. Että tämä tosiaan on monelle ongelma. Monet ostaa vaatteitakin lainalla jne.

Kauneusleikkauksissa on se ongelma, ettei ne korjaa niitä ongelmia taustalta. Ne kyllä saa vaikka pystyksi tissit, luomet kohotettua ja erilaisen nenän...mutta kun se ongelma on luultavasti itsetunnossa (niinkuin onkin), niin sitä se ei korjaa. Ja oravanpyörä jatkuu. Siks oiski tärkeämpää miettiä, miks ei vaikka hyväksy vanhenemista tai miksi esim. oma nenä on hirveä..vai onko se oikeasti..pääkoppa kuntoon! Käyttää ne rahat siihen.

 

[Sabira harmaana]

Sanoisin että rajansa kaikella. Jos kauneudentavoittelu pysyy järkevissä rajoissa niin mikäs siinä. Mutta jos kauneudentavoittelu on ihan sellaista pakkomielteistä täydellisyydentavoittelua, niin sitten on kyllä vika siellä pääkopan sisällä eikä suinkaan ulkona. Eikä ihminen lopulta koskaan ole tyytyväinen itseensä vaikka olis koko omaisuutensa käyttänyt ulkonäköön.

Ihminen voi toki olla tyytyväinen itseensä, laittoi itseään tai ei. Itsetunto ja omanarvontunto ovat ihan eri asia kuin miltä ulospäin näyttää. Omaa oloaan voi toki väliaikaisesti parannella ulkonäköään kohentamalla. Mutta se todellinen rauha sisimpään tulee kyllä ihan muuta kautta.

 

[vieras]

No onhan se nyt ihan eri asia sairastua syöpään ja joutua leikkauttamaan rintansa. Kukaan tuskin kovin huvikseen syöpään sairastuu. Sama asiahan se on, jos käsi vaikka jää johonkin sirkkeliin, niin voi olla ihan ok saada tilalle proteesi. Pysyy esim. vaatteet ryhdikkäämmin päällä, mikä helpottaa elämistä. Eli eihän se sairaus ole sama asia kuin turhamaisuus. Mun mielestä on eri asia jokin käytännön asian kojraaminen kuin vaikkapa muuten jo hyvän korjaaminen. Esim. muistan joskus katsoneeni, kun yhdellä tummaihoisella naisella oli todella isot huulet..siis en ees ymmärrä, miten se pystyi syömään. Näitä pienenenttiin ja syöntikin onnistui..tämmöset on mun mielestä ok.

Kauneudentavoitteluhan on ihan normaalia, mutta onhan siinäkin rajansa. Sittenk un se syö monta tuntia päivässä, siihen menee aikaa ajatteluun monta tuntia päivässä ja se alkaa olemaan todella pakkomielteistä..niin sitten kyllä voidaan ajatella, ettei ole enää ok. On varmaan muillakin elämän osa-alueilla ongelmia, tai ainakin tulee jos koko aika menee tähän.

Monet tosiaankin laittaa ne viimeset pennoset rakennekynsiin, solariumiin, kampaajaan ym. Että tämä tosiaan on monelle ongelma. Monet ostaa vaatteitakin lainalla jne.

Kauneusleikkauksissa on se ongelma, ettei ne korjaa niitä ongelmia taustalta. Ne kyllä saa vaikka pystyksi tissit, luomet kohotettua ja erilaisen nenän...mutta kun se ongelma on luultavasti itsetunnossa (niinkuin onkin), niin sitä se ei korjaa. Ja oravanpyörä jatkuu. Siks oiski tärkeämpää miettiä, miks ei vaikka hyväksy vanhenemista tai miksi esim. oma nenä on hirveä..vai onko se oikeasti..pääkoppa kuntoon! Käyttää ne rahat siihen.

tuskin kukaan aattelee etukäteen että raskaus ja imetys laittaa rinnat kamalaan kuntoon. yhtälailla se on rumaa kun rinnaton. ilman rintoja voi yhtälailla elää kun löysännahankanssa. kaunista se ei silti ole ja haittaa kantajaa.

 

[hmm]

Miks se on aina niin, että joko on täyställinki ja kaunis tai ei mitään ja ruma? Niinku tuolla yläpuolella huomaa aika kliseisen tekstin vieras-nimimerkiltä. Ihan alko naurattaa =D Kaikkea kohtuudella!! Niin itsensä laittamista ku laittamattomuuttakin.

 

[heh]

No, jos ei ole valmis luopumaan mistään niin miksi tekee lapsia? Ei niitä oo pakko tehdä. Voi vaikka adoptoida. Siinähän voi tulla raskausarpia, jäädä kiloja ja jopa rypistyä öitä valvoessa -IIIIIIIIIK! Siis oikeesti, elämä on täynnä valintoja. Joka tapauksessa kuolet ja vanhenet päivä päivältä.