Itse asiassa se poliisilla pelottelukaan ei välttämättä toimi, jos varas on tarpeeksi "paatunut". Itselleni kävi niin, että lainasin todelliseen tarpeeseen (heillä kynttilä käräytti palan kirjahyllyä ja kaikki vaatteet haisivat sen jälkeen savulta) pari vaatetta eräälle äidille, joka lupasi ne palauttaa heti kun tilanne muuttuu. Palautusta ei kuulunut, vaikka ensin soitin monta kertaa, ja kun puheluihini lakattiin vastaamasta, tekstasin useasti, että tarvitsisin jo itsekin vaatteitani, voisitko palauttaa.
Lopulta uhkasin poliisilla, johon sain vastauksen, että lainaamani vaatteet on varastettu hänen autostaan. Todellisuudessa hän oli myynyt ne. Lupasi maksaa niistä jotain korvausta, jota sitäkään ei kuulunut. Lopulta suivaannuin ja kävelin poliisiasemalle ja kerroin koko jutun, josta vanhempi konsttaappeli sitten kilautti saman tien tälle naiselle ja sanoi, että maksatko vapaaehtoisesti vai tullaanko käymään? Nainen tietysti itkemään, mutta lupasi käydä samana päivänä maksamassa. Seuraavana päivänä rahat oli pudotettu postiluukusta.
Ei ehkä liity tapaukseen suoranaisesti, mutta olkoon esimerkkinä siitä, että on olemassa tietty ihmistyyppi, joka luottaa sokeasti siihen, että toinen ei asiaa eteenpäin vie vaikka niin uhkaakin tehdä. Itse menetin tuossa rysäyksessä kalliin untuvatakin ja Leviksen farkut, ja sain hyvästä sydämestäni palkaksi muutaman kympin rahaa ja pahan mielen.
Hyväuskoisia kupataan.
Vähän saatanan tyhmä oli tämäkin äiti ketä sen mukaansa heti pyysi.
