Tekisi mieli jättää perhe

[harmaana]

Joo, taitaa olla 3-kympin kriisi, mutta ei se yhtään oloa saa paremmaksi.

Tajusin jotenkin ihan lopullisesti, että tässä sitä nyt ollaan kuolemaan saakka. Naimisissa miehen kanssa jonka kanssa aloin seurustella 18-vuotiaana. Yksi lapsi jo on ja toinen tulossa. Asuntolaina ja työpaikka.

Tekisi niin mieli vaan lähteä, mennä vieraaseen kaupunkiin ja katsoa kuinka monta miestä saan illan aikana iskettyä. Haluisin itse asiassa vetää pään täyteen, mutta raskauden takia oon ajatellut et sen voisin jättää kuitenkin tekemättä. Haluan olla vapaa menemään ja tekemään ilman, että täytyy huolehtia lapsi mukaan tai sille hoitaja. Haluan vaihtaa asuinpaikkakuntaa vaikka parin kuukauden välein ihan vaan sen takia että voin.

En hitto kestä, että tätä tuttua, turvallista, tasaista arkea on edessä vielä hirvittävän monta vuotta.

 

[hassua]

Mä aina toivoin sitä tuttua turvallista arkea vaikeuksien jälkeen, mut sit ku se tuli, loppujen lopuksi tuli tuo sama tunne, haluu vaan vetää pään täyteen jne..

Nyt on taas hyvä olo tästä normaaliarjesta, ja ajatuksiahan nuo vaan on, niitä ei tarvi toteuttaa

 

[lina]

ajattele, että vit sairastua ja vaikka halvaantua.
miehesi voi masentua ja ampua sekapäissään lapsenne.
tuleva lapsesi voi olla pahasti sairas ja elää kituen vain kolme vuotta.

 

[muppe-78]

Samat fiilikset aina välillä... :hug:

 

[KS]

ajattele, että vit sairastua ja vaikka halvaantua.
miehesi voi masentua ja ampua sekapäissään lapsenne.
tuleva lapsesi voi olla pahasti sairas ja elää kituen vain kolme vuotta.

Niin, ei ole mikään tae että elämäsi olisi sitä tasaista samaa hamaan hautaan. Yleensäkin ajatellaan, että ne jutut tapahtuu kaikille muille ja iltalehtien lööpeissä vaan. Joten älä pidä perhettäsi ja arkea itsestäänselvyytenä.

 

[Näin]

Ilmankos suomalaiset perheet on ihan tuuliajolla, kun tuollaisia ajatuksia päässä risteilee. Koita saada itsellesi haasteita, niin jo ropisee tyhjät ajatukset pois päästä. Mä ainakin haluan ehdottomasti olla aina mun ihanan aviomiehen kanssa.

 

[vieras]

Et ole ainoa. Itselläni sattui myös raskaus ja 30 vee rajapyykki samaan aikaan. Kaiken lisäksi siihen asti kuopukseni oli jo 12 vuotias, joten ilman raskautta olisin jo ihan kohta ollut "vapaa". Kyllä kävi monta kertaa mielessä ajatus, että mihin ihmeeseen minä olen itseni nyt hommannut.

Tällä hetkellä ajatukset ovat jo ihan päinvastaiset. Olen löytänyt paljon parempaa riemua ja mahtavampia hetkiä lasteni ja oman (ei aina niin ihanan) mieheni kanssa, kuin vieraiden miesten ikinä

Toivon sinulle pitkää rakkaudentäyteistä elämää

 

[ööh]

Sama juttu täällä. Mekin oltu yhdessä yli 10 vuotta. Tätäkö se sitten on? Tympii, kyllästyttää.

 

[joo]

Eräs lääkäri sanoi kerran, että tutkimusten mukaan juuri 30veenä länsimaalaiset naiset onnettomimmillaan.

 

[Pessi]

Onneksi kerkesin elää ja kokea sinkkuna ennen perheen perustamista.

 

[mitähän sitten?]

Mun oli erottava kun olin 35vee, 17-vuoden avioliitosta. Lapset ja nuoret otin kyllä mukaani enkä ole katunut. Mies oli 'hyvä' ja on edelleen hyvät välit, ei juonut ei räyhännyt, olin vain tukehtua.
Yksin olen elellyt lapsineni ja vielä iltatähdenkin saanut vanhoilla päivillä. Muutama vuosi ja hänkin jo lähtee kotoa.