Tekisi mieli kostaa

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Tel
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
T

Tel

Vieras
Miehelle nimittäin. Koko viikon mitä ollut lomalla, aloittanut kaljan kittaamisen jo tähän aikaan, iltaan mennessä ehtinyt vetää jo mäyräkoiran jos ei enemmän kunnes nukahtaa. Ärsyttää ja ahdistaa (kyllä kyllä, jätän sen sian kunhan pystyn) ja mietin jos nyt menisin kun se ei ole vielä juonut kuin kaksi kaljaa, ottaisin viinapullon kaapista ja sulkeutuisin makuuhuoneeseen vetämään perseet olalle. Jäisi lastenhoito äijälle, jos ei hoida, kutsun anopin... Ja selitän miten tähän on tultu, saa anoppi huolehtia poikansa katkolle. Vittu...
 
Älä anna lastesi kärsiä tuosta tilanteesta. Jos toinen juo, niin älä sinäkin ala juomaan, pahinta mitä voit tehdä... Ja mikset muka voi erota jo nyt, mikää estää? Mikä tahansa on päätöksesi, niin muista ajatella asiaa ennenkaikkea lasten parhaaksi, etteivät he joudu kärsimään vanhempiensa virheistä. Joka tapauksessa voimia sinulle tilanteessasi.
 
Ihan hyvä pointti. Milläs sitten puran tämän vitutuksen ja teen mielipiteeni selväksi herra kusipäälle?

Sanot sille että sinusta tuntuu pahalta katsoa kun hän juo ja lähdet lasten kanssa tekemään jotain kivaa. Et edes yritä leikkia kotia sen kanssa.
Menet vaikka kirjastoon hakemaan nämä kirjat: Katarine Hamori: Vastoin miehen tahtoa ja Robert J. Meyers& Brenda L Wolfe : Rakkaasta raitis.
Niistä saat luottamusta siihen, että ainakaan sinä et ole se hullu ja että et ole asian kanssa yksin jumissa.
 
Alkutekijöissä oleva paniikki- ja ahdistushäiriön hoito, en pysty edes kaupassa käymään. Mitenpä siis pärjäisin... Sitten kun hoito alkaa tepsiä pääsen omaan elämään. Sitä odotellessa... Ja ei, en saa mistään apua kauppareissuihin jos lähden, eikä auta pakottaa itseäni kun taju lähtee jo kaupan parkkipaikalla. Olen sanonut, hokenut koko viikon kuinka pahalta tuntuu. Ainoa mitä teki asian hyväksi kun kerroin että väsyttää ja voin huonosti juomisen takia, oli että siivosi eilen keittiön. Olen valvonut vajaan vuoden ikäisen kanssa öitä viikon ja saanut peräti puolen tunnin päiväunet ottaa ja miehen mielestä sen pitäisi kuitata yöunet.
 
Siellä se taas puunaa keittiötä ja luulee että sillä tulen hyvälle tuulelle. Ehkäpä tulenkin... Tarjoilen sille kaljan vartissa ja kunhan sammuu teen jotain jäynää. Ja saanpa olla rauhassa loppuillan.
 
[QUOTE="hei haloo";22236926]Hanki hyvä ihminen apua itselles ja perheelles ja tee se jo tänään! Mieti vähän millaisessa ympäristössä lapsesi joutuvat kasvamaan.[/QUOTE]

no hei haloo apua olen itselleni jo hankkinut, vai etkö ymmärrä lukemaasi? Eipä tuo sika kummempi isä ole selvänäkään, lapset eivät huomaa eroa, eivätkä pidä pahana. Vain minä pidän.
 
Alkutekijöissä oleva paniikki- ja ahdistushäiriön hoito, en pysty edes kaupassa käymään. Mitenpä siis pärjäisin... Sitten kun hoito alkaa tepsiä pääsen omaan elämään. Sitä odotellessa...
Voi hyvä ihminen!
Etrkö itse huomaa, että paniikkihäiriösi ja ahdistuksei johtuu tuosta tilanteesta! On normaali reaktio epäterveeseen tilanteeseen. Pääset kertaheitolla niistäkin eroon, ku n hankikiudut eroon tuosta epäterbveestä tilanteesta, mutta jos jatkat siinä, on kohta myös epävakaapersoonallisuushäiriö, vakava masennus ja muutama muu kiva pikku diagnoosi.
Et ole ensimmäien (etkä valitettavasti viimeinen) alkoholistin vaimo, joka päätyy hulluuden partaalle tai hautaan asti kun ei voi lähteä.
 
no hei haloo apua olen itselleni jo hankkinut, vai etkö ymmärrä lukemaasi? Eipä tuo sika kummempi isä ole selvänäkään, lapset eivät huomaa eroa, eivätkä pidä pahana. Vain minä pidän.

Lapset ei ehkä huomaa mitään isässä, mutta sinussa huomaavat.
olen ollut tekemisissä satojen alkoholistiperheen lasten kanssa ja surullisen monella tarina on sama: äiti (tai isä)antoi kaikkensa suhteelle tai sille alkoholistille, toisinsanoen lopuksi enä omalle jaksamiselleen ja lapset kärsivät, koittivat tehdä äidin elämästä mahdollisimman helppoa. Eivät kaikki osanneet liittää sitä pahoinvointia juovaan isään (tai äitiin) mutta tiesivät tasan tarkkaan, milloin pitää olla näkymätön ja kadota, milloin järjestää joku härdelli, jotta huomio kiinnittyy johonkin muuhun kuin parisuhteen ongelmiin.
 
Olen itsekin alkoholistin lapsi. Joten tiedän, miten lapset toimivat ja oireilevat. Entä jos en pystykään kauppaan kun olen yh? Mitäs sitten? Odotellaan kynsiä syöden kuukausia että hoito alkaa tehota?
 
Olen itsekin alkoholistin lapsi. Joten tiedän, miten lapset toimivat ja oireilevat. Entä jos en pystykään kauppaan kun olen yh? Mitäs sitten? Odotellaan kynsiä syöden kuukausia että hoito alkaa tehota?
Luot sosiaalisen verkostosi uudelleen. Ole todennäköisesti juoklehtinut siitä, ettei sinulla ole lainkaan rehellisiä ihmissuhteita. Toisinsanoen kaikki kaverisi ovat jotenkin "huonommassa asemassa" kuin sinä.
Oma esimerkkini oli, että eilin väkivaltaisen alkoholistin kanssa, mutta mun mielestä mulla meni paljon paremmin kun kaverilla, joka eli pettävän alökoholistin kanssa. ja hänhän oli omasta tilanteestaan samaa mieltä, hänellähän meni paremmin kun mulla, kun se oma juoppo ei sentään lyöny, se vaan nai kaikkea mikä liikkuu. Sellaiseen tilanteeseen, jossa olisin rehellisesti vastannu kysymykseen "mitä kuuluu" en taatusti joutunut. piti pitää huolta, että aina on lapset mukana tai tms.
Hankit siis ihmissuhteesi takaisin, olet avoin ja rehellinen ja kerrot tilanteesi ihan rehellisesti jollekkin. Aluksi vaikka sossussa, jos ei muualla. Saat vaikka perhetyöntekijän avuksi kaupassakäyntiin, jos ei ole yhtään läheistä, jolle voisit ihmisenä tilanteesi kertoa.
Ja hankit tietoa tilastasi. koska olet alkoholistierheen lapsi, kärsit vahvasta kotivammaisuudesta (käytetympi sana läheisriippuvuus, mutta se ei mun mielestä kuvaa yhtähyvin mistä on kyse) Olet jo pitkällä tuolla tiellä, onhan sinulla jo ensimmäiset diagnoosit ihan kun kuuluu. (Mulla oli pitkittynyt masennus, yleistynyt ahdistuneisuushäiriö joka oireili paniikkikohtauksija, ADHD ja psykosomaattinen issias). Lue siis vaikka Martti paloheimon kirja Suiomalaisen lapsuuden haavat, miten sinua kohdeltiin? ja Irene kristeriä ja Toommy helsteeniä, niin ymmärrät mikä sinua tuossa suhteessa pitää, se ei tosiaankaan ole paniikki tai ahdistus, vaan se että kaikessa krmeudessaan sinulle alkoholistiperheen lapsena tuo elämä on ainoa tuttu ja turvallinen. tuttu on aina turvallisinta, vaikka olisi miten tuhoavaa ja ihminen vastustaa niin kauan muutosta, kunnes nykyhetki pelottaa enemmän kuin hyppy tuntemattomaan.
Siis lyhyesti, kero tilasi rehellisesti jollekin, saat yhteiskunnan taholta, esim. lastensuojelusta apua päästäksesi ulos tuhoavasta tilanteesta.
 
Olen itsekin alkoholistin lapsi. Joten tiedän, miten lapset toimivat ja oireilevat. Entä jos en pystykään kauppaan kun olen yh? Mitäs sitten? Odotellaan kynsiä syöden kuukausia että hoito alkaa tehota?

Jos kerran itsekin tiedät millaista on olla alkoholistin lapsi, niin miksi teet saman lapsillesi? Tilanteesta on varmasti vaikea lähteä pois, mutta kunhan vain saat itseäsi niskasta kiinni ja tehtyä sen niin elämä voi helpottua kummasti.
 
Muistelen että paniikkihäiriö alkoi jo 5v sitten. 3v sitten erosin miehestä ja palattiin yhteen pian, jonka jälkeen alkoi pahenemisvaihe. Ystäviä on pari kappaletta, mutta ei luotettavia. Elävät onnellisessa parisuhteessa. Toki esitän olevani vahva, vaikken ole. Tiedän että teen virheen jos en lähde mutta pelkään huomaavani että tein virheen kun lähdin. Olisikin joku ystävä joka olisi apuna ja tukena...
 
Muistelen että paniikkihäiriö alkoi jo 5v sitten. 3v sitten erosin miehestä ja palattiin yhteen pian, jonka jälkeen alkoi pahenemisvaihe. Ystäviä on pari kappaletta, mutta ei luotettavia. Elävät onnellisessa parisuhteessa. Toki esitän olevani vahva, vaikken ole. Tiedän että teen virheen jos en lähde mutta pelkään huomaavani että tein virheen kun lähdin. Olisikin joku ystävä joka olisi apuna ja tukena...
Olet siis jo huomannut, että tilanteesi paheni, kun palasit mniehesi luo! Sen pitäisi kertoa paljon.
Niimpä. Kaikkihan me vahvaa esitämme ja kuula on niin hukassa, että se ei ole yksi eikä kaksi alkoholistin vaimoa kun aina toisinaan käy vähän psykiatrisella osastolla lepäämässä. Olemme mieluummin itse hulluja kun kerromme totuutta kenellekään.
Suurin yllätys, jonka niin minä kuin muutkin toipumisen tiellä on kohdannut on ollut ensinäkin se, että ei se olekkaan ollu niin salassa. Se on ollu asia, jonka kaikki tietää, mutta kukaan ei puhu. Siitä ei kehdata sanoa, kuka nyt menis kysymään "hei teidän tilanne vaikuttaa pahalta, miten sä pärjäät?"... Varsinkin kun itse olemme vetäytyneet, niin kukapa siinö uskaltaisi tuppautua.
Esimerkiksi tuolta: Päihdelinkin keskustelualue • Näytä alue - Kotikanava löydät pilvin pimein samankaltaisia tarinoita!
Ja mikä yllätys onkaan, että kun alkaa rehellisesti lähimmilleen kertoa missä mennään, sen lisäksi, että he ovat huomanneet tilanteen, aika moni heistäkin osoittautuu kulissien kannattelun mestariksi...
Rohkeutta nyt sinulle, että murtaudut tuosta karusellista ulos:hug:
 

Similar threads

Y
Viestiä
4
Luettu
2K
Aihe vapaa
vierailija
V

Yhteistyössä