V
vieras
Vieras
Alkuperäinen kirjoittaja n:Alkuperäinen kirjoittaja Aukku:Jos annetaan lahja, eikö se oteta yleensä vastaan. Oletko miettinyt, että voisit antaa sen lahjan jollekin muulle? Moni vanhempi odottaa, että saisi lapsen adoptoitavakseen. Abortti on adoptiota varmasti raskaampi, nykyisin vaietaan, millaisia tuskia abortin (=sikiömurhan) tehneet kokevat. Ehkä siitä masennuksesi pahentuisi kovemmin. Kyllä ymmärrän, että tilnateesi on vaikea, mutta minusta kellään ei ole oikeutta katkaista toisen elämää, lapsi kohdussasi on yksilö, jolla voi olla vielä vaikka mitä tehtävää maailmassa...
Raskauden alku on ehkä useimmiten rankinta, ehkä mielesi kirkastuu, kun aika kuluu. Pyydä jokatapauksessa apua ja rohkaisua, älä menetä toivoasi.
Mullakin menossa kolmas raskaus perään, mutta meillä helpompaa kuin sulla, kun ei ole sairauskierteitä, nukkumiset ollut jo yli kaksi vuotta vähissä. Tämä on toivottu, mutta olisin ehkä pienen lepohetken halunnut välillä pitää, oli aluksi vaikea hyväksyä, mutta nyt olen jo onnellinen, kun puoliväli on tullut
Kohtuutonta syyllistämistä.
joku jolla paskat housuissa yrittää syyllistä muita. Inhottavaa.
V
vieras
Vieras
Abortti on pienempi paha kuin se että koko nykyinen perheenne kärsii (sinä sairaalaan, lapset huostaan). Jos kerta olet vasta testin tehnyt, ei viikkoja voi olla montaa.
Aika ikävästi olet saanut syyllistäviä vastauksia. Hurjasti voimia ja parempaa jatkoa!
Aika ikävästi olet saanut syyllistäviä vastauksia. Hurjasti voimia ja parempaa jatkoa!
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:Alkuperäinen kirjoittaja n:Alkuperäinen kirjoittaja Aukku:Jos annetaan lahja, eikö se oteta yleensä vastaan. Oletko miettinyt, että voisit antaa sen lahjan jollekin muulle? Moni vanhempi odottaa, että saisi lapsen adoptoitavakseen. Abortti on adoptiota varmasti raskaampi, nykyisin vaietaan, millaisia tuskia abortin (=sikiömurhan) tehneet kokevat. Ehkä siitä masennuksesi pahentuisi kovemmin. Kyllä ymmärrän, että tilnateesi on vaikea, mutta minusta kellään ei ole oikeutta katkaista toisen elämää, lapsi kohdussasi on yksilö, jolla voi olla vielä vaikka mitä tehtävää maailmassa...
Raskauden alku on ehkä useimmiten rankinta, ehkä mielesi kirkastuu, kun aika kuluu. Pyydä jokatapauksessa apua ja rohkaisua, älä menetä toivoasi.
Mullakin menossa kolmas raskaus perään, mutta meillä helpompaa kuin sulla, kun ei ole sairauskierteitä, nukkumiset ollut jo yli kaksi vuotta vähissä. Tämä on toivottu, mutta olisin ehkä pienen lepohetken halunnut välillä pitää, oli aluksi vaikea hyväksyä, mutta nyt olen jo onnellinen, kun puoliväli on tullut
Kohtuutonta syyllistämistä.
joku jolla paskat housuissa yrittää syyllistä muita. Inhottavaa.
Tuollaisessa elämän tilanteessa voi jo pelkästään raskaus ja synnytys olla niin kova paikka ja traumaattinen kokemus, lisätä masennusta/ sen riskiä, ja siihen vielä lisäksi mahdollinen adoptio päälle, niin viimeistään sitten ihminen murtuu eikä saa hoidetuksi entisiäkään... Täällä aina halveksitaan abortin tekijöitä ja välillä käydään kunnon kissatappeluja myös huostaanottojen vuoksi ja halveksitaan niitä ihmisiä, jotka joutuvat kokemaan sellaisen (huost.oton) Koska sekin asia ymmärretään, että joskus se vain on elämän tosiasia, että abortti on ainoa järkevä vaihtoehto. Aina pitäisi osata tarkastella kokonaistilannetta.
Kuten tässäkin tapauksessa (joka saattaa olla jopa provo, mene ja tiedä, mutta työni puolesta tiedän täysin vastaavia tapauksia) Kannattaisi miettiä kuitenkin kokonaistilannetta eli sekä äidin, että jo olemassa olevien lasten hyvinvointia, että kannattaako enää lisää tehdä....
Ps. Kehtaan myös mustana väittää, että adoptio on varmasti toimenpiteenä raskaampi kestää kuin abortti. Ihan vain siitä syystä, että ensin joudut sen 9kk kantamaan lastasi sisällä ja kärsimään ne helvetilliset synnytystuskat kaikkinensa vain tietääksesi, että kohta joudut siitä lapsesta kuitenkin luopumaan, tietäen ettei sinulla itselläsi ole mahdollisuuksia lasta pitää. 9kk kuitenkin ehtii jo tulla jonkinlainen tunneside vauvaan...
(Onpa jännä nähdä kauanko tämä vastaus pysyy ketjussa poistamatta, kun yleensä tämän kaltaiset vapaat mielipiteet poistetaan :/ )
Alkuperäinen kirjoittaja Aukku:
näinhän se on, näistä aborttitraumoista ei vaan nykyään puhuta. :/
en ole mikään ehdoton abortinvastustaja, mutta mielestäni kaikkia faktoja ei kerrota aborttia harkitsevalle. mt-ongelmat voivat paheta toden teolla, vaikka tähän ketjuun tulisi 20 abortin tehnyttä keillä ei traumaa abortista.
joillekkin se voi olla hyvä ratkaisu, mutta kaikille ei..
voimia jokatapauksessa sinulle.
Alkuperäinen kirjoittaja Aukku:
Tää saa nyt varmaan aika hulabaloon aikaan mutta mie oon nuoruudessani tehnyt abortin (14-v), ja nyt kun jälkeenpäin mietin en sitä vieläkään kadu tai koe tuntevani sen takia ahdistusta tai huonoa omatuntoa,enemmin sitä oisin tuntenut jos lapsen oisin tehnyt enkä oisi kyennyt sitä hoitamaan tms. Eli ei se aina jätä arpea loppuelämäks miun kohalla se silloin oli vaan ainut ratkasu minkä isin voinu tehä enkä oo siitä psykoosia tai mitään saanu.
Alkuperäinen kirjoittaja gutupallo:
niin, uskon että kaikkiin se ei jätä arpea, mutta moniin jättää. ja tästä ei tarpeeksi puhuta. naiset kantavat tuskansa yksinään.
abortin sanotaan vaan olevan pikku toimenpide, ja vakuutellaan ettei ole abortoimassa vauvaa vaan solumöykkyä, yms. paskaa.
kun se ei ole mikään pikku toimenpide, eikä se ole mikään solumöykky.
vielä nykyäänkin monet ovat yllättyneitä, kun näkevät rv10 ultrakuvan. siis sen, että se "alkio" on ihan vauvan näköinen, ja liikkuu ja potkii. ja silti menisi vielä kaavintaan, ja puhuttaisiin solumöykkynä..
joskus abortista pitää alkaa puhumaan myös realistisesti. syyllistämättä tietenkin.
täälläkin palstalla saa vaan hihhulin ja fanaatikon maineen jos yrittää mainitakkaan, että abortissa voisi olla myös huonoja puolia.
Luultavasti kyllä, jos tilanne olisi tuollainen.
Mielelläni suosittelisin adoptiota, mutta tilanteesi kuulostaa sen verran tiukalta, että varmaankin jo raskaus saattaisi olla liikaa.
Minusta sinun kannattaisi joka tapauksessa vakavasti miettiä ja hankkia tukea ja apua teidän perheelle joka tapauksessa, päädytpä mihin vaan. Ja jos päädyt aborttiin, tehdä se mahdollisimman pian. Varata lääkärinajat heti, ja tarvittaessa peruuttaa. Mitä enemmän viikkoja, sitä vähemmän voi aborttia hyväksyä. Tuossa vaiheessa se olisi vielä suhteellisen helppo toimenpiteenä ja tuskin mitään ylipääsemättömiä traumojakaan jättäisi.
Mielelläni suosittelisin adoptiota, mutta tilanteesi kuulostaa sen verran tiukalta, että varmaankin jo raskaus saattaisi olla liikaa.
Minusta sinun kannattaisi joka tapauksessa vakavasti miettiä ja hankkia tukea ja apua teidän perheelle joka tapauksessa, päädytpä mihin vaan. Ja jos päädyt aborttiin, tehdä se mahdollisimman pian. Varata lääkärinajat heti, ja tarvittaessa peruuttaa. Mitä enemmän viikkoja, sitä vähemmän voi aborttia hyväksyä. Tuossa vaiheessa se olisi vielä suhteellisen helppo toimenpiteenä ja tuskin mitään ylipääsemättömiä traumojakaan jättäisi.
Alkuperäinen kirjoittaja sasasi:
Oletko sinä itse kokenut abortin, vai mihin näkemyksesi abortin henkisistä vaikutuksista perustuvat.
E
ei voi olla totta
Vieras
Alkuperäinen kirjoittaja p-fiilis :(:Lapset alle 3.5v ja alle 2v, itse olen kärsinyt pahasta paniikki/ahdistushäiriöstä/masennuksesta :/ Olen syönyt puoli vuotta rauhoittavia, joiden avulla olen pärjännyt, syön niitä vieläkin siis, mutta koitan vähentää hiljalleen. Nuo lääkkeet ovat siis sellaisia mitä ei tulisi tosiaan raskauden aikana edes käyttää, ja tästä jos lähtisin kunnolla lopettelemaan niin siinä menisi kuitenkin useampi viikko, noita kun ei saa tuosta vaan lopettaa.
Minulla molemmat raskaudet olleet melko rankkoja, kipuja/väsymystä/pahoinvointia paljon ja etenkin selkä on vaivannut todella paljon. Lisäksi kuopus on ollut melkein koko elämänsä ajan sairas, on perussairaus ja siihen päälle korvakierteet sun muut, en ole 2 vuoteen nukkunut täyttä yötä heräämättä vähintään kerran (ja kuopuksen ensimmäisen vuoden aikana herätyksiä oli 5-15 joka ikinen yö). Eikä terve ole vieläkään. Molemmat lapset todella temperamenttisia ja päivät kotona ihan yhtä tappelua ja riehumista. En vain todellakaan henkisesti jaksaisi enää kolmatta lasta tähän, kun juuri ja juuri nyt selviydyn näiden kahden kanssa.
Ehkäisynä on ollut kondomi nyt kohta 2 vuotta, koska minulle ei sovi hormonaalinen ehkäisy, ja olen sen verran nuori että mitään sterilisaatiota en tässä vaiheessa harkitse tai en saisikaan.
Raskaana silti olen kumista huolimatta, vaikka sitä on joka kerta käytetty :´(
Tuntuu pahalta abortti, mutta silti paremmalta vaihtoehdolta kuin se, että synnyttäisin 3. lapsen tähän tilanteeseen, pelkään eniten siis oman mielenterveyteni takia..että sekoan ihan täysin tai menen psykoosiin jos tulee enää yhtään lisästressiä, en halua todellakaan jo olevien lasteni kärsivän, rakastan heitä enemmän kuin mitään.
Meidän taloudelinen tilannekin on melko huono, miehen pienillä tuloilla plus minun kh-tuella saadaan juuri ja juuri tämä perhe elätettyä.
vasta tein positiivisen testin, joten saisin tämän keskeytettyä hyvissä ajoin jos saisin lääkäriajan heti ensi viikon alkuun.
Paska fiilis, paska ihminen olenmutta en vaan voi edes kuvitella raskautta tähän tilanteeseen
Eipä todella kannata tehdä kun noin pienet lapset! Annat näille oleville aikaasi ja lataat itseäsi ja popsit pillereitä poskeen. Voi elämä!
V
veras
Vieras
V
vieras
Vieras
Alkuperäinen kirjoittaja sasasi:
Näin se varmasti onkin.
Mutta varmastikin sekin riippuu tilanteesta. Voisin kuvitella, että jos oisin raskaaksi tullut teini, joka ei uskaltaisi kertoa asiasta kellekään, vaan häpeäisi yksinään tilannetta, niin varmaan sellainen jättäisi kovat traumat. Samoin jos viikkoja olisi jo paljon, silloin en varmasti voisi aborttia tehdäkään.
Mutta jos on aikuinen ihminen, joka tietää, että se on huonoista vaihtoehdoista se parempi, on joku läheinen tukemassa ja toimenpide tehdään erittäin varhain, niin välttämättä ei jää traumoja lainkaan.
Mutta todellakin yksilöitä olemme, ja eri ihmisillä erilaiset asiat ja näkemykset esim. elämän alkamisesta ja tarkoituksesta vaikuttavat tunneskaalaan.
V
vieras
Vieras
S
Sinappi
Vieras
Alkuperäinen kirjoittaja sasasi:
Tää on kyllä totta,niin ku aiemmin sanoin en voi muitten puolesta puhua.En tunne ees henk. koht. ketään kuka olisi joutunut syystä tai toisesta abortin tekemään mut miulla ei jättäny hirveitä henkisiä traumoja. Oon asiaa m iettiny monestikkin ja edelleen yhä sitä mieltä et silloin tein oikean ratkasun. Miullekkin oli pitkään tosi vaikee puhua asiasta kenellekkään, syynä pelko ihmisten reakstioista, pelko syyllistämisestä ym. mut kun oon saanu asiat käsiteltyä mielessäni ja kun asain suuni auki ja rauhassa puhua asiasta ilman et syytettiin murhasta tms. niin jo se auttoi asian käsittelemisessä. Moni ei uskalla edes puhua asiasta juurikaan siksi kun pelkää leimautuvansa murhaajaksi ja vaikka miksi ja luulen et se on aika iso syy siihen et niitä psykooseja ym. mielenterveydellisiä ongelmia tulee.
Et ole yhtään paska ihminen, tilanne vaan on paska.
Kaikkein tärkeintä nyt on jo maailmassa olevat lapsesi ja se että jaksat olla hyvä äiti heille, jos tuntuu että kolmas lapsi kaataisi niin sanotusti kupin nurin niin abortti on varmaankin ihan hyvä ratkaisu teille kaikille.
:hug:
Kaikkein tärkeintä nyt on jo maailmassa olevat lapsesi ja se että jaksat olla hyvä äiti heille, jos tuntuu että kolmas lapsi kaataisi niin sanotusti kupin nurin niin abortti on varmaankin ihan hyvä ratkaisu teille kaikille.
:hug:
T
tuulikki
Vieras
Huoh,elä aloita että tekisitkö sinä tässä tilanteessa vaan että joudun tekemään tässä tilanteessa.Sinun on todella ajateltava itseäsi ja ennen kaikkea lapsia jotka sinulla jo on.
jos tiedät tilanteessi teet kuten parhaaksi näet.otappa kupari kierukka tai ehkäisyrengas?
jos tiedät tilanteessi teet kuten parhaaksi näet.otappa kupari kierukka tai ehkäisyrengas?
O
oikeesti
Vieras
V
vieras
Vieras
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Ja mikä sinusta tekee niin erinomaisen? Se, että auot päätäsi jo ennenstään huonossa tilanteessa olevalle?