V
A
aloittaja
Vieras
Alkuperäinen kirjoittaja veras:
Kiitos vaan ymmärtäväisestä kommentistasi
Mutta tämä minun ahdistus/ym häiriö ilmaantui ensimmäisen lapsen jälkeen lievänä ja häipyikin itsestään, vasta toisen lapsen ollessa vajaa 1v se iski rankkana, jolloin siis jouduin näihin rauhoittaviin turvautumaan (ja voin sanoa että en olisi niitä todellakaan halunnut vaan jotain mielialalääkkeitä esim, mutta lääkäri väkisin tyrkytti rauhoittavat ) Ja koukkuunhan niihin jäi kun oli pakko syödä että sai oireet kuriin En halua tehdä lopullista päätöstä vielä, kun aikaa on tiistaiaamuun asti miettiä, mutta kyllä kovasti nyt vaan tuntuu siltä, että en haluaisi ottaa enää riskiä siitä että lähtee loppukin järki, jos 3. vauvan saan ja hän on myös jollain tapaa sairas/vaativa tms, ja tosissaan nämä lääkkeet mitä nyt syön, eivät myöskään tee alkiolle/sikiölle hyvää ja niitä en voisi kuitenkaan lopetta kuin ehkä aikaisintaan tässä 1kk kuluessa.
Ja sateenvarjo auki nyt, sillä minulle on tehty abortti vuosia sitten, kun olin 16v, ja raskaus oli täysi vahinko. Itketti pari päivää tosi paljon ja aina välillä asia palannut mieleen, mutta mielestäni tein silloin oikean ratkaisun, sillä tiesin että siihen elämäntilanteeseen vauva olisi ollut todella huono juttu kaikkien kannalta :/
Olen kai todella huono huono ihminen
(Ai niin ja joku mainitsi kuparikierukasta, minulla on tosi runsaat menkat joten kuparikierukkakaan ei oikein käy, sitähän ei suositella jos on jo ennestään runsaat kuukautiset, kun lisää vuodon määrää.
I
ihme
Vieras
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Lässyn lää,lässytä nyt yksinäs..mut oikeasti mä en käsitä miks aina masentuneet tulee vahingossa raskaaks?Ei oo taas eka eikä toka tapaus sellanen
Keskustele tuosta lääkityksestä lääkärisi kanssa, se varmaan saadaan hoidettua sellaiseksi, että sekä vauva että sinä voitte hyvin. Ja samoin lääkärisi varmaan osaa selventää, minkälainen riski on, että kuopuksesi sairaus tulisi myös tulokkaalle. Tällaisten konkreettisten asioiden selvittäminen auttaa selvittämään tilannetta päässäsi. Hommaa äkkiä omalle lääkärille aika noiden selvittämistä varten.
P
puppis
Vieras
Tilanteesi kuulostaa tosi pahalta mutta toivoisin ettet päädy aborttiin. Moni aikaisempi kirjoittaja on viitannut mielenterveydellisiin häiriöihin, jotka voivat alkaa/pahentua abortin jälkeen. On siis tutkittu, että abortin jälkeen on kohonnut riski masennukseen, itsemurhiin yms. Omaan tilanteeseesi et varmasti kaipaa enää valtavia syyllisyydentuntoja tai pahenevaa masennusta/ahdistusta. Jos olet tehnyt positiivisen raskaustestin vastikään, alkujärkytys on varmasti suuri. Perheesi tarvitsee tukea juuri nyt. Olisiko mahdollista saada lapsillesi hoitopaikat että voisit itse ladata akkuja ja levätä, näin jaksaisit paremmin olla heidän kanssaan iltaisin? Puolipäivähoitokin on mahdollista. Jo hedelmöittyneessä munasolussa on kaikki mitä valmiiksi ihmiseksi kehittymiseen tarvitaan. Sydän rupeaa lyömään jo noin viikolla 6. Kukaan ei voi väittää, etteikö elämä ala biologisesti hedelmöittymisestä. Uskon, että huolimatta tilanteestasi voit saada voimia ajatuksesta, että annat parhaan lahjan lapsellesi, elämän. Ota rohkeasti yhteyttä esim neuvolaan, jos sitä kautta saisit apua tilanteessasi. Paljon voimia ja jaksamista! Varmasti selviät, kun elät päivän kerrallaan tässä vaiheessa.
Äitien mielenterveysongelmia ei oteta tarpeeksi vakavasti. Vasta kun joku riistää lastensa hengen ruvetaan jeesustelemaan.
Muistan lukeneeni siitä Porvoolais paskiaisesta joka polttomurhasi pikkuisensa että olisi halunnut raskauden keskeytykset mutta ei kehdannut mennä tai saanut aikaiseksi tms..
Jossain tilanteissa on parempi nostaa kädet ylös ja tunnustaa heikkoutensa.
Täydellisessä maailmassa ei kukaan pikkuinen joudu kärsimään tai raskauksia keskeytetä mutta kyllä abortti olisi ollut parempi vaihtoehto kuin palaa elävältä.
Muistan lukeneeni siitä Porvoolais paskiaisesta joka polttomurhasi pikkuisensa että olisi halunnut raskauden keskeytykset mutta ei kehdannut mennä tai saanut aikaiseksi tms..
Jossain tilanteissa on parempi nostaa kädet ylös ja tunnustaa heikkoutensa.
Täydellisessä maailmassa ei kukaan pikkuinen joudu kärsimään tai raskauksia keskeytetä mutta kyllä abortti olisi ollut parempi vaihtoehto kuin palaa elävältä.
V
vieras
Vieras
Alkuperäinen kirjoittaja oikeesti:
Ovat niin välinpitämättöiä ettei mistään välitetä.
Kuka selväjärkinen käyttää kortsua ainoona ehkäisynä, se on varmaa että lopulta on raskaana.
Masennus on välinpitämättömyyttä, laiskuutta, tylsyyttä.
V
vieras
Vieras
Alkuperäinen kirjoittaja aloittaja:
Ei oikein käy... En tiedä muista, mutta minun mielestäni jollain tavalla ehäisy pitäisi varmimmalla mahdollisella tavalla yrittää hoitaa, jos on selvää ettei halua perheenlisäystä. Eikö lääkäri tosiaan muuta voinut suositella kuin kumia? Luultavasti itselläni ei edes tekisi seksiä mieli jos tilanne olisi tuo (epävarma ehkäisy ja täysi ei perheenlisäykselle) tai ainakin harrastaisimme sitä muutoin kuin että mies laukeaisi sisääni.
V
vieras
Vieras
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Eiks tuo ole jo aika veemäisesti sanottu toiselle. Mietipä vähän sanomiesi seurauksia, jos toinen on jo valmiiksi ahdistunut.
V
vieras
Vieras
Alkuperäinen kirjoittaja aloittaja:Alkuperäinen kirjoittaja veras:
Kiitos vaan ymmärtäväisestä kommentistasi
En halua tehdä lopullista päätöstä vielä, kun aikaa on tiistaiaamuun asti miettiä, mutta kyllä kovasti nyt vaan tuntuu siltä, että en haluaisi ottaa enää riskiä siitä että lähtee loppukin järki, jos 3. vauvan saan ja hän on myös jollain tapaa sairas/vaativa tms, ja tosissaan nämä lääkkeet mitä nyt syön, eivät myöskään tee alkiolle/sikiölle hyvää ja niitä en voisi kuitenkaan lopetta kuin ehkä aikaisintaan tässä 1kk kuluessa.
Ja sateenvarjo auki nyt, sillä minulle on tehty abortti vuosia sitten, kun olin 16v, ja raskaus oli täysi vahinko. Itketti pari päivää tosi paljon ja aina välillä asia palannut mieleen, mutta mielestäni tein silloin oikean ratkaisun, sillä tiesin että siihen elämäntilanteeseen vauva olisi ollut todella huono juttu kaikkien kannalta :/
Olen kai todella huono huono ihminen
Ai niin ja joku mainitsi kuparikierukasta, minulla on tosi runsaat menkat joten kuparikierukkakaan ei oikein käy, sitähän ei suositella jos on jo ennestään runsaat kuukautiset, kun lisää vuodon määrää.
Just joo!"
H
hyi
Vieras
paljon voimia sulle :hug: :hug: :hug: Tee niin kuin itse haluat,mutta voi olla jopa että raskaus tuo sulle iloa vielä =) Mistä päin olet?Mä olen itsekin ahdistunut,voin olla tukena sulle kun tiedän minkäläistä se on :hug: :hug:
V
vieras
Vieras
Päätitpä miten vain, niin käythän ensi tilassa lääkärin kanssa hoitamassa itsellesi sopivan ehkäisyn? On ainakin yksi pelko vähemmän sitten.
V
vieras (se eri)
Vieras
Alkuperäinen kirjoittaja gutupallo:
Joo minäkin itkeskelin ja olin täysin loppu henkiesti ihan tylsyyttäni ja laiskuuttani
Ei semmonen tajua joka ei ole itse kokenut. Ja sitten on nämä jotka LUULEE tietävänsä.
S
santtu
Vieras
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Taas yksi harmaa jolla ei järki paljon päätä pakota!!
Ap:lle kuitenkin sanoisin omasta puolestani, että sinuna tekisin abortin, kun olet noinkin vaikeassa tilanteessa
M
menee
Vieras
Alkuperäinen kirjoittaja puppis:
Näin juuri. Pitää ajatella muitakin vaihtoehtoja kuin abortti.
Joku kyseli mihin kantani perustuu : Luentoihin, jotka on pitänyt asiantuntijat ja jotka henkilöt itse ovat olleet joko abortteja tekemässä tai tekemisissä sen tekevien ammattilaisilta. On henkilöitä, jotka eivät pysty tekemään tätä työtä tai ovat loppuunpalanneet juuri siksi, että se mukamas "solumöykky" on niin vauvan näköinen. Pienet jalat heitetään roskiin jne. Raakaa. Olen mielipiteeni sanonut, jotka perustuvat kyllä ihan tutkimuksiin ja en näe tarpeellisesksi jatkaa enää keskustelua.
V
Viblsp
Vieras
Alkuperäinen kirjoittaja Aukku:Jos annetaan lahja, eikö se oteta yleensä vastaan. Oletko miettinyt, että voisit antaa sen lahjan jollekin muulle? Moni vanhempi odottaa, että saisi lapsen adoptoitavakseen. Abortti on adoptiota varmasti raskaampi, nykyisin vaietaan, millaisia tuskia abortin (=sikiömurhan) tehneet kokevat. Ehkä siitä masennuksesi pahentuisi kovemmin. Kyllä ymmärrän, että tilnateesi on vaikea, mutta minusta kellään ei ole oikeutta katkaista toisen elämää, lapsi kohdussasi on yksilö, jolla voi olla vielä vaikka mitä tehtävää maailmassa...
Raskauden alku on ehkä useimmiten rankinta, ehkä mielesi kirkastuu, kun aika kuluu. Pyydä jokatapauksessa apua ja rohkaisua, älä menetä toivoasi.
Mullakin menossa kolmas raskaus perään, mutta meillä helpompaa kuin sulla, kun ei ole sairauskierteitä, nukkumiset ollut jo yli kaksi vuotta vähissä. Tämä on toivottu, mutta olisin ehkä pienen lepohetken halunnut välillä pitää, oli aluksi vaikea hyväksyä, mutta nyt olen jo onnellinen, kun puoliväli on tullut
Voi jessus mitä hölynpölyä. On raskaampaa poistaa SIKIÖ kuin antaa oikea, syntynyt vauva pois?
:headwall: |O Ei ap ole millään tavalla velvollinen lahjoittamaan vauvaa minnekään. Aukku on taas näitä, jotka eivät osaa ajatella tilannetta omalle kohdalleen ja vielä vähemmän toisen.Alkuperäinen kirjoittaja ei voi olla totta:Alkuperäinen kirjoittaja p-fiilis :(:Lapset alle 3.5v ja alle 2v, itse olen kärsinyt pahasta paniikki/ahdistushäiriöstä/masennuksesta :/ Olen syönyt puoli vuotta rauhoittavia, joiden avulla olen pärjännyt, syön niitä vieläkin siis, mutta koitan vähentää hiljalleen. Nuo lääkkeet ovat siis sellaisia mitä ei tulisi tosiaan raskauden aikana edes käyttää, ja tästä jos lähtisin kunnolla lopettelemaan niin siinä menisi kuitenkin useampi viikko, noita kun ei saa tuosta vaan lopettaa.
Minulla molemmat raskaudet olleet melko rankkoja, kipuja/väsymystä/pahoinvointia paljon ja etenkin selkä on vaivannut todella paljon. Lisäksi kuopus on ollut melkein koko elämänsä ajan sairas, on perussairaus ja siihen päälle korvakierteet sun muut, en ole 2 vuoteen nukkunut täyttä yötä heräämättä vähintään kerran (ja kuopuksen ensimmäisen vuoden aikana herätyksiä oli 5-15 joka ikinen yö). Eikä terve ole vieläkään. Molemmat lapset todella temperamenttisia ja päivät kotona ihan yhtä tappelua ja riehumista. En vain todellakaan henkisesti jaksaisi enää kolmatta lasta tähän, kun juuri ja juuri nyt selviydyn näiden kahden kanssa.
Ehkäisynä on ollut kondomi nyt kohta 2 vuotta, koska minulle ei sovi hormonaalinen ehkäisy, ja olen sen verran nuori että mitään sterilisaatiota en tässä vaiheessa harkitse tai en saisikaan.
Raskaana silti olen kumista huolimatta, vaikka sitä on joka kerta käytetty :´(
Tuntuu pahalta abortti, mutta silti paremmalta vaihtoehdolta kuin se, että synnyttäisin 3. lapsen tähän tilanteeseen, pelkään eniten siis oman mielenterveyteni takia..että sekoan ihan täysin tai menen psykoosiin jos tulee enää yhtään lisästressiä, en halua todellakaan jo olevien lasteni kärsivän, rakastan heitä enemmän kuin mitään.
Meidän taloudelinen tilannekin on melko huono, miehen pienillä tuloilla plus minun kh-tuella saadaan juuri ja juuri tämä perhe elätettyä.
vasta tein positiivisen testin, joten saisin tämän keskeytettyä hyvissä ajoin jos saisin lääkäriajan heti ensi viikon alkuun.
Paska fiilis, paska ihminen olen
Eipä todella kannata tehdä kun noin pienet lapset! Annat näille oleville aikaasi ja lataat itseäsi ja popsit pillereitä poskeen. Voi elämä!
ei se lastenikä kato tekeekö niitä lisää vai ei...meillä vanhin kerkee just 5v täyttää sitten vauva syntyy välissä ja toinen neiti täyttää 3v..en sen takia kyllä mitään aborttia tekis mutta jos on taustalla jo muutakin kun väsymystä ja muita sairauksia ni voisin harkita asiaa mutta voi olla että ei edes se vaihtoehto käy mielesäkään...
jokainen tekee päätöksen itse ei siihen voi toinen vaikuttaa....tsepia sulle ap ja jaksamista sinne ... :hug: :hug: