Tekisittekö lapsen tässä tilanteessa?

[yksin lapsi?]

Olen 24v, hyvissä väleissä entisen miesystäväni kanssa. Hän on 26v. Olemme molemmat sinkkuja, mutta haluaisimme lapsen. Molemmilla on työpaikat ja asunnot. Mies on ollut masentunut, mutta on juuri palannut sairaslomalta ja tuntee olevansa nyt kunnossa (tottakai masennus voi uusia, tiedän). Olemme miettineet, että jos tekisimme yhdessä lapsen ja meillä olisi yhteishuoltajuus, mutta tarkoituksena ei ole palata takaisin yhteen (eihän sitä tietysti koskaan tiedä, mitä tapahtuu). Jos en tekisi tämän miehen kanssa, niin toinen vaihtoehto olisi tehdä yksin. Uutta miestä en kuitenkaan halua ainakaan muutamaan vuoteen.

 

[Anatolia]

En tekisi. Keskittyisin muihin asioihin (työnteko, opiskelu, matkailu, yms), tapaisin miehen jonka kanssa haluan vakiintua ja perustaa perheen, ja saisin lapsen vaikkapa joskus 28-30 v iässä.

 

[endie2]

en tekisi.
mä olen vanha ku taivas vissiin, kun minusta 24veenä on vielä niin nuori, että on aikaa se lapsi saada vielä tieskauan, jonkun ihanan miehen kanssa jonka kanssa on se parisuhdekin.
kannatan siis ensisijaisesti, että lapsi tehdään rakastavaan parisuhteeseen.

 

["vieras"]

No en todellakaan tekisi. Kasvaisin ensin ikuiseksi. Noin nuori ehtii vielä saada kunnon parisuhteen ja sitten perheen. Lapsella on oikeus kahteen vanhempaan.

 

[Ribosomi]

No en tosiaankaan tekisi. Se olisi täydellisen itsekästä eikä todellakaan lapsen parhaaksi. Sulla on kuitenkin 10 vuotta hyvää aikaa löytää onnellinen loppuelämän parisuhde, johon aikanaan lapset rakkaudesta.

 

["vieras"]

tehkää vain.

 

["vieras"]

En tekisi. Kannattaa ajatella asiaa myös lapsen näkökulmasta eikä vain omasta navasta.

 

["Myö"]

Mieluummin sitten yksin.

 

[ansarikukka]

No en todellakaan tekisi, en missään nimessä! En osaa edes perustella, niin uskomaton ajatus.

 

[hrthtr]

Tekisin. Mä tein, ja ihan kunnon kansalaisen sain kasvatettua.

 

[Mummeliisa]

Luultavasti tekisin.
Onnea päätöksentekoon - mikä se päätös sitten ikinä tulee olemaankaan.

 

[Naspula]

En kyl ite nää syytä, miksi ei? Olisihan lapsella äiti, sekä isä. Itse eroperheestä, eikä minusta isän ja äidin erillään elo ole este hyvälle kasvatukselle. Saati ikä. Kuitenkin järkevä harkinta ja asioiden pohtiminen paikallaan, ja osoittaa kypsyyttä. Ja mieluummin teidän tilanteessa tekisin niin, että yrittäisin sen exän kanssa sillä silloin tulevalla lapsella olisi se isä. Eikä lapsi toisen miehen kanssa estä uutta, onnellista parisuhdetta, mielestäni päinvastoin! Seikkailu-suhdetta etsivät karsiutuvat nopeasti pois, ja tosirakkaus kestää mitä vain. Enkä muuten ymmärrä miksi pitää "elää nuoruutta", aivan kuin se elämä loppuisi lapseen / matkustaminen, työ, bailaaminen olisi vain ja ainoastaan oikeaa nuoruuden elämistä. Itse 20, ja lasta yritetty (vakituisessa parisuhteessa, kihloissa) jo 14 kiertoa, reilu vuosi siis.

Toivotan teille onnea, ja menestystä! Muistakaa käyttää omaa harkintaa, ja masennus ei ole syy pitäytyä lapsettomana!