Tempperamenttinen 1 v

[Toivotontako?]

Nyt olisi hyvät neuvot kullan arvoisia...mitä ihmettä teen väärin kohta 1 v vanhan poikani kanssa? Yöpuulle meneminen on jo kohta kuukauden ollut sellaista sirkusta ettei mitään rajaa. Aikaisemmin meni nukkumaan aika hyvin, saattoi toki olla päiviä kun ei millään meinannut nukahtaa, mutta jos nukahti syliin niin hyvin saattoi laittaa omaan sänkyyn ja homma oli sillä selvä. Ja yöt nukkui läpi.

Nyt sänkyyn ei poikaa kannata edes laittaa, vaan nukuttaa syliin tai autoon, missä mies on tälläkin hetkellä pojan kanssa koska emme kestäneet huutoa enää. Poika heittäytyy aivan mahdottomaksi nykyään, huutaa ja kiljuu, nousee ylös sängyssä, suuttuu aivan silmittömästi jos hänet laitetaan makaamaan ja huutaa mahdollisuuden tullen itsensä hysteeriseksi. Jos ja kun vihdoin nukahtaa, saattaa herätä niin kuin viime yönä, neljä kertaa itkun ja huudon kera, mutta simahtaa välittömästi uudestaan kun saa tutin suuhun.

Epäilin tietysti korvia tai jotain muuta vastaavaa, mutta kaikki on tarkistettu ja poika on terve kuin pukki. Unten näkeminen voi tietysti olla taustalla, mutta se ei taas selitä miksi poika on päivisin myös nykyään tosi tempperamenttinen, suuttuu jos asiat ei mene halutulla tavalla tai jos häntä kielletään tekemästä jotain, heittää itsensä maahan jos minä teen jotain muuta kun katson häntä ja kiljuu niin että hermot menee. Ruokahalu on ainoa pysyvä asia, ja sen suhteen rutiinit ovat ihan kunnossa. Tosin ruoan sylkeminenkin on nykyään arkipäivää, ja totaalisen raivarin kera jos nostan pöydästä pois.

Vinkkejä otetaan vastaan, millä selvitä tästä miniuhmiksesta?

 

[väsynyt]

Vinkkejä en osaa antaa, mut tuli mieleen, että tuo "tempperamenttisuus" päivisin saattaa hyvinkin johtua siitä, että on levottomien öiden jälkeen tavallista väsyneempi. Mun poika (lähes 2v) on aina nukkunut huonosti, mut varsinkin niinä päivinä kun on yöllä heräillyt tunnin välein, on juuri tuollainen.

 

[vinkkejä.]

Pinnasängystä on selkeää haittaa teille ja kohta hän pääsee sieltä pois ja voi pudota vaarallisesti. Nyt voisi jo opetella nukkumaan ei-pinnasängyssä. Ottakaa pinnasängystä yksi laita pois ja laittakaa se "sivuvaunuun" nukkumaan. Kun lapsi huomaa, että hän tarvittaessa pääsee pois, hän voi rauhoittuakin iltaisin.

Tuon ikäisen ei tarvitse osata nukahtaa yksin, vieressä ollaan, jos lapsi sitä tarvitsee. Mene itse viereen makoilee siihen parisänkyyn. Älä reagoi pelleilyyn yms. muuhun. Jos yrittää lähteä pois (nyt kun pääsee), niin estät sen vähäeleisesti ja sanot, että nyt nukutaan. Ja itse näytät esimerkkiä. Yritä olla itse rauhallinen ja levollinen. Lapsen pitäisi nukahtaa sinne, missä on tarkoitus nukkua koko yö. Jos hän nukahtaa eri paikkaan, kuin josta herää, hän hätääntyy yöllä ekan kerran herättyään. Mieti itse miltä tuntuisi, jos menisit omaan sänkyysi nukkumaan, mutta heräisit keskellä yötä parvekkeelta? Lapsi voi pelätä joutuvansa hukkaan, häntä voi pelottaa nukahtaa, kun ei tiedä, mistä seuraavan kerran herää.

 

[Ap]

Kiitos, ollaan kyllä kokeiltu tuota vieressä olemista kunnes poika nukahtaa, mutta ei onnistu, tilanne muuttuu vaan pahemmaksi. Valitettavasti meillä ei ole pinniksen sivulaidan poiston tai madaltamisen mahdollisuutta, ja muutenkin poika riehuu öisin nukkuessaan niin että tippuisi sieltä heti, joten se ei tule vielä kysymykseen.

Olen kyllä ajatellut tuota että nukahtaa syliin ja herää sitten omassa sängyssään, mutta se on tähän asti toiminut hyvin, enkä tee sitä joka ilta, vaan ehkä kerran parissa viikossa (nyt viime aikoina ehkä hieman enemmän kun ei sitä huutoa enää jaksa).

Unohdin mainita että päivisin tappelemme myös puremisesta, muksulla kun on jo 8 hammasta ja osaa käyttää niitä, joten sitäkin yritän kitkeä, mutta tätäkin tekee jos ei oma tahto mene läpi. Ja joo, tottakai hän on väsyneempi päivisin kun yöt on yhtä pomppimista, omassa väsymyksessäni en ole tullut edes ajatelleeksi. Sama pää kesät talvet.

 

[välikommentti]

Ihan vain välihuomautuksena tuohon, ettei saisi nukuttaa eri paikkaan kuin missä herää. Sitä täällä aina toistellaan, mutta meidän lapselle ei ole ollut mitään väliä mihin ja missä nukahtaa, laitetaan sitten omaan sänkyyn ja ihan rauhallisesti siellä nukkuu koko yön. Näin on tehty aina.

Tämä on vähän samanlainen mantra kuin että tissille ei saa nukuttaa. Sitäkin meillä tehtiin niin kauan kuin imetin, eikä tullut mitään ongelmia sen jälkeenkään nukahtamisen kanssa.

Eli monesti ladellaan näitä samoja "totuuksia" jotka sitten tekevät vanhempien elämän vielä vaikeammaksi kun yritetään nukuttaa halutonta lasta suoraan omaan sänkyyn eikä tissille tai syliin missä se kuitenkin käy kaikista helpoiten.

 

[väsynyt]

Edelliselle: Totta, monet neuvot ovat sinänsä hyviä, mutta ei pitäisi yleistää. Lapset ovat kaikki niin erilaisia. Itseä huvitti kun luin tuolta aikaisemmasta vastauksesta, että jos lapsi pyrkii pois sängystä, se estetään vähäeleisesti ja sanotaan, että nyt nukutaan. Siis ihan hyvä neuvohan se on ja pitäisi olla johdonmukainen, eikä antaa taaperolle periksi. Mutta ei taatusti toimi läheskään kaikkien lasten kanssa. Jos estän poikaani niin että hän ei pääse sängystä ollenkaan pois, aloittaa hän samantien sellaisen parkumisen, että loppujen lopuksi oksentaa, jolloin on vaihdettava vaatteet ja petivaatteet. Jos taas teen niin, että "annan" tulla pois sängystä, mutta nostan heti takaisin, niin sitä kestää tuntitolkulla. "Paras" ilta taisi olla kun lähes kuusi tuntia yritin saada poikaa pysymään sängyssä.

 

[Ap]

Sympatiani sinulle väsynyt, tuo ei voi olla helppoa jos joudut kuusikin tuntia nukuttamaan lastasi.

Eilen en antanut periksi, isäntä oli jo vetämässä kamppeitaan päälle että lähtee ajelulle taas, mutta minä pistin sinnikkäästi pojan vaan makaamaan, ja pidin kättä selän päällä ettei päässyt ylös, samalla rauhallisesti hyssyttäen ja laulellen, ja simahtihan se loppujen lopuksi, taisi puoli tuntia mennä. Kumma kyllä tuo raivoaminen toistuu ainoastaan iltaisin täällä, aamupäivän unille menee mielellään ja nukahtaa aika nopeasti sänkyyn laittamisen jälkeen, eikä huutoa nimeksikään.

Meilläkään ei koskaan ole tuottanut vaikeuksia tuo että nukahtaa syliin joskus välillä, sänkyyn saa laitettua alas ihan hyvin ja nukkuu hyvin. Joten olen samaa mieltä siitä että mikä toimii yhdelle, ei ehkä toiselle taas toimikaan.

Tuosta puremisesta jos jollakulla on hyviä kitkemisneuvoja, niin kuuntelen mielelläni!

 

[tyiyt]

Puremisen kitkemisestä en oikein tiedä, meillä siihen taisi oikeastaan auttaa vain aika. Kun poika noin 2-vuotiaana oppi ilmaisemaan itseään sanallisesti, jäi pureminen lähes kokonaan pois. Itse liitän sen siis selvästi siihen, ettei kyennyt muilla tavoin itseään ilmaisemaan, joten tyytyi sitten puremiseen. Jonkun kerran on sitä senkin jälkeen tehnyt kun on ollut tosi voimakkaassa tunnemyllerryksessä, mutta hyvin harvoin.

Jonkun kuulin purreen lastaan takaisin ja näin saaneen puremisen kuriin, mutta itse en sitä hennonnut kuitenkaan kokeilla..

 

[*****]

Älä pahastu, jos kysyn, että saako lapsi pitkin päivää riittävästi syliä ja hellyyttä? Ajattelin vain, kun kirjoitit, että nukahtaa parhaiten syliin ja saa tutista turvaa? Onko teillä kotona muuten rauhallinen, sopuisa ja lapsen näkökulmasta turvallinen ilmapiiri? Ei huutamista, paiskomista ja riitelyä?

 

[kkekklsk]

Joitakin pointteja haluaisin tuoda esille. Ensinnäkin tuon ikäinen rakastaa rutiineja. Ilmeisesti teillä rutiini toimii hyvin päiväunien ja ruokailun osalta. Nyt pitäisi vain saada teille luotua sellainen rutiini, johon isä ja äiti kumpikin sitoutuvat. Teidän pitää siis päättää, että mihin haluatte lapsen nukahtavan (oma sänky, vanhempien sänky, oma huone, vanhempien huone jne). Kun se päätös on tehty, pitää vain miettiä, onko jotakin iltarutiinissa nyt pielessä. Sujuuko ruokailu, pesu ja yövaatteiden vaihto ongelmitta.

Kun lapsi halutaan saada nukahtamaan johonkin tiettyyn paikkaan, niin sitten pysytään siinä eikä lähdetä soveltamaan kesken kaiken muita nukutusmenetelmiä, koska lapsi haluaa huutamisellaan jotakin (seuraa, valot päälle, jatkaa leikkimistä). Kun vanhemmat eivät reagoi huutoon (ei ota syliin, ei juttele eikä millään toimenpiteellä "palkitse" lapsen huutoa), niin lapsihan oppii nopeasti, että huutaminen=ei toivottua lopputulosta. Yleensä tällaisen uuden rutiinin oppiminen vie tuollaiselta 1 vuotiaalta vain 2-3 yötä, jonka jälkeen uni lähtee sujumaan halutulla tavalla.

Minä en ole tuon ikäiseltä laskenut pinnasängyn kaidetta vielä alas, koska muuten voi olla tosi vaikea saada lapsi pysymään sängyssä putoamatta tai estettyä, ettei hän lähde vaeltamaan keskellä yötä.

Nyt näyttäisi siltä, että lapsi raivoaa riippumatta siitä, mitä hänelle sanotaan/tehdään, joten samoilla itkuilla voi ihan hyvin päättää, että miten haluatte hänen nukahtavan: tassuttamalla häntä esim. pepusta/selästä, jolloin hän ei pääse nousemaan ylös vai niin, että vain jätät lapsen sänkyyn ja jos huutaa, niin tulet minuutin päästä, panet hänet uudestaan pitkälleen ja menet pois, mutta jos huutaa uudestaan, niin katsot kellosta esim. 1,5 minuuttia, panet pitkälleen ja menet pois, mutta jos huutaa uudestaan, niin katsot kellosta 2 min jne. sillä tavalla lapsi tietää, että olette olemassa, mutta kun on pimeää, niin huutamiseen ei reagoida.

 

[satunnainen]

Meidän Perhe lehdestä 5/2010

Muutama lause kopioituna tähän:

Näin loppuu yöhyppely:

" 7 kk ikäisenä Vertti alkoi heräillä pitkin yötä. Unihoitaja Mari neuvoi jättämään lapselle tilaa saada itse unen päästä kiinni. Vanhemmat olivat aiemmin kokeilleet tassuttelua turhaan. Unihoitaja totesi, että jos koskettelu ärsyttää, jätetään se pois.

Muitakin tottumuksia muutettiin. Vertti vaati, että istun hänen sänkynsä vieressä, kun hän nukahtaa. Jos liikahdinkin, tuli hirveä huuto.

Nyt Vertti totutettiin siihen, että nukkumaan vievä vanhempi menikin vieressä olevaan omaan sänkyynsä nukkumaan. Poika sai päätellä, että nyt voi nukkua, kun kerran äiti tai isäkin nukkuu. Yöllä herätessä oli helppo tarkistaa, että äiti on siinä missä pitääkin.

Tilanne muuttui nopeasti paremmaksi. Usein hän vain vähän aikaa nirisi ja narisi eikä siihen tarvinnut puuttua ollenkaan.

- Olen alkanut ymmärtää enemmän Verttiä ja hänen viestejään."

Unikoulu uudella vuosituhannella

Vanhanaikainen huudatusunikoulu perustui ajatukseen, että vauvan huuto olisi yritys manipuloida vanhempia ja että hänet voidaan koulia nukahtamaan itsekseen sillä, että itkuun ei vastata. Usein heräily väheneekin, mutta samalla huudatus vahingoittaa perusturvallisuutta ja varhaista kiintymyssuhdetta: lapsi oppii, ettei saa kaipaamansa lohtua. Nykyisin suositellaan, että hätäitkuun vastataan viipymättä.