Tiedän, että tämä kuulostaa pimeältä... Mutta lapsi äsken itki ihan hysteerisesti reilun tunnin. Lopulta lausuin Isä meidän -rukou

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja ihmeissään
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Mun poika sanoi nähneensä enkelin olohuoneen nurkassa kun aamuisin yksin odotti kouluun lähtöä. Sanoin ettei sitä tarvitse pelätä, vasrmaankin suojelemassa sinua kun yksin olet.
 
No onko teillä ap tapana lausua tuota rukousta noin niin kuin muuten? Jospa lapsi jäi ihmettelemään, että mitäs se äiti nyt oikein loitsuaa. Puhuu jotain isästä, mutta muu kuulostaa oudolta, hassulta pienen korvaan. Entä ristitkö kädet tai teitkö jotain muuta poikkeavaa tilanteessa, jotain mikä voisi kiinnittää lapsen huomion ja itkun?

Miten ihmeessä edes päähäsi pälkähti moista rukousta sanoa ääneen tuollaisessa tilanteessa??

Näille "henkimaailman asioille" on aina jokin järkevä ja looginen selitys. Usein ihmiset vain haluavat nähäd enkeleitä sun muita, uskoa ihmeidiin.
 
Meillä on aiakin aina luettu iltarukous kaikille lapsille. Itse en ole nähnyt enkeleitä mutta unissani kuollut isäni ja mummini ihan selvästi minua ohjaavat, lohduttavat. Äiti kuoli neljä vuotta sitten mutta hänestä en samaa vaikutusta ole huomannut kun ole paljon unissani edes nähnyt.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
No onko teillä ap tapana lausua tuota rukousta noin niin kuin muuten? Jospa lapsi jäi ihmettelemään, että mitäs se äiti nyt oikein loitsuaa. Puhuu jotain isästä, mutta muu kuulostaa oudolta, hassulta pienen korvaan. Entä ristitkö kädet tai teitkö jotain muuta poikkeavaa tilanteessa, jotain mikä voisi kiinnittää lapsen huomion ja itkun?

Miten ihmeessä edes päähäsi pälkähti moista rukousta sanoa ääneen tuollaisessa tilanteessa??

Näille "henkimaailman asioille" on aina jokin järkevä ja looginen selitys. Usein ihmiset vain haluavat nähäd enkeleitä sun muita, uskoa ihmeidiin.

Ei ole tapana sanoa tuota eikä muitakaan rukouksia. Vanhempi lapsi 4v eikä ole senkään kanssa rukoiltu. En ristinyt käsiä, pidin lasta sylissä sänhyllä ja lausuin hiljaisella äänellä. Lapsi kyllä pysähtyi kuuntelemaan puolessa välissä. Mutta rauhoittelin koko ajan aiemminkin. Itse asiassa tuli tuo rukous mieleen kun ole joskus juurikin täältä lukenut, että joku on saanut avun rukouksesta. Siksi sanoin rukouksen. Ajatuksella, että kokeillaanpa.
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Ihana lukea, että muillakin samantyyppisiä kokemuksia! En tosiaan ole mitenkään kovin uskovainen vaikka Jumalaan uskonkin. Kirkosta eronnutkin. Pitäisköhän ottaa iltarukoukset kuvioihin...

Ota veikkonen ei ole pahitteeksi. Muuten mieheni on nähnyt enkelitä mm. oman suojelusenkelinsä. Eikä ole mikään heikkohermo vaan ihan junttura suomalainen mies, että miksen uskoisi näihin.
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
No onko teillä ap tapana lausua tuota rukousta noin niin kuin muuten? Jospa lapsi jäi ihmettelemään, että mitäs se äiti nyt oikein loitsuaa. Puhuu jotain isästä, mutta muu kuulostaa oudolta, hassulta pienen korvaan. Entä ristitkö kädet tai teitkö jotain muuta poikkeavaa tilanteessa, jotain mikä voisi kiinnittää lapsen huomion ja itkun?

Miten ihmeessä edes päähäsi pälkähti moista rukousta sanoa ääneen tuollaisessa tilanteessa??

Näille "henkimaailman asioille" on aina jokin järkevä ja looginen selitys. Usein ihmiset vain haluavat nähäd enkeleitä sun muita, uskoa ihmeidiin.

Ei ole tapana sanoa tuota eikä muitakaan rukouksia. Vanhempi lapsi 4v eikä ole senkään kanssa rukoiltu. En ristinyt käsiä, pidin lasta sylissä sänhyllä ja lausuin hiljaisella äänellä. Lapsi kyllä pysähtyi kuuntelemaan puolessa välissä. Mutta rauhoittelin koko ajan aiemminkin. Itse asiassa tuli tuo rukous mieleen kun ole joskus juurikin täältä lukenut, että joku on saanut avun rukouksesta. Siksi sanoin rukouksen. Ajatuksella, että kokeillaanpa.

Eli teit jotain normaalista poikkeavaa, se selittää lapsen rauhoittumisen. Meillä menee myös usein niin nuo kiukkuilut, että mikään sylittely ja hyssyttely ei tehoa huutoon, mutta heti kun teen jotain erikoista, lapsi jää sitä ihmettelemään ja unohtaa kiukkunsa. Sori nyt jos jo ehdit uskoa ihmeeseen ja rukouksen voimaan, mutta taitaa selitys taas löytyä ihan muusta. Voithan kokeilla niin, että aina lapsen saadessa itkupotkuraivarit, lausut saman rukouksen. Ehkä kerran tai pari lapsi jaksaa sitä ihmetellä, mutta sitten tottuu siihen ja jatkaa huutoaan.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
No onko teillä ap tapana lausua tuota rukousta noin niin kuin muuten? Jospa lapsi jäi ihmettelemään, että mitäs se äiti nyt oikein loitsuaa. Puhuu jotain isästä, mutta muu kuulostaa oudolta, hassulta pienen korvaan. Entä ristitkö kädet tai teitkö jotain muuta poikkeavaa tilanteessa, jotain mikä voisi kiinnittää lapsen huomion ja itkun?

Miten ihmeessä edes päähäsi pälkähti moista rukousta sanoa ääneen tuollaisessa tilanteessa??

Näille "henkimaailman asioille" on aina jokin järkevä ja looginen selitys. Usein ihmiset vain haluavat nähäd enkeleitä sun muita, uskoa ihmeidiin.

Ei ole tapana sanoa tuota eikä muitakaan rukouksia. Vanhempi lapsi 4v eikä ole senkään kanssa rukoiltu. En ristinyt käsiä, pidin lasta sylissä sänhyllä ja lausuin hiljaisella äänellä. Lapsi kyllä pysähtyi kuuntelemaan puolessa välissä. Mutta rauhoittelin koko ajan aiemminkin. Itse asiassa tuli tuo rukous mieleen kun ole joskus juurikin täältä lukenut, että joku on saanut avun rukouksesta. Siksi sanoin rukouksen. Ajatuksella, että kokeillaanpa.

Eli teit jotain normaalista poikkeavaa, se selittää lapsen rauhoittumisen. Meillä menee myös usein niin nuo kiukkuilut, että mikään sylittely ja hyssyttely ei tehoa huutoon, mutta heti kun teen jotain erikoista, lapsi jää sitä ihmettelemään ja unohtaa kiukkunsa. Sori nyt jos jo ehdit uskoa ihmeeseen ja rukouksen voimaan, mutta taitaa selitys taas löytyä ihan muusta. Voithan kokeilla niin, että aina lapsen saadessa itkupotkuraivarit, lausut saman rukouksen. Ehkä kerran tai pari lapsi jaksaa sitä ihmetellä, mutta sitten tottuu siihen ja jatkaa huutoaan.

Eiköhän sitä käyttäisi kaikki kaikenaikaa jos se ihmeloitsu olisi jolla lapset hiljenee? Eiköhän kyse ole siitä että tarviiko sitä apua oikeasti ja huomaako sen avun tulon lainkaan, tälläkertaa ap huomasi ja todella kiva niin ja toivottavasti uskosi ei haalene sen takia että on ihmisiä jotka eivät halua sinun uskovan Jumalaan.
 
Mä ajattelin maalaisjärjellä tuon niin, että isä meidän-rukous rauhallisesti lausuttuna on voinut hämmentää lasta tai pelkkä äänensävy ja tapa, jolla se on lausuttu, on voinut toimia rauhoittajana. Se että lausui "tyttö" tämän jälkeen taas on sattumaa. Munkin lapsi tuossa iässä lausui hassuissa tilanteissa sanoja, joita osasi sanoa. Itseasiassa saattaa vieläkin.
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
No en tiedä mikä lapsen rauhoitti, oliko lääke, äänensävy vaiko se rukous. Pääasia, että lapsi rauhoittui ja nukkui koko yön rauhallisesti.

Kyllä rukous auttaa. On auttanut monta kertaa. Tyttömme, 3 v, on saanut rukouksen kautta avun moniin erilaisiin asioihin. Jumala haluaa auttaa ja kuulee rukouksemme. Itse olen uskossa Jeesukseen :).
 
Mun lapsi oli 3-vuotiaana kovassa kuumeessa. Mitkään lääkkeet eivät laskeneet kuumetta ja olin jo kovin huolissani. Yöllä lapsi oli tuli kuuma ja ulisi hiljaa. Aamuun ei ollut enää paljoa aikaa ja ajattelin viedä lapsen lääkäriin heti aamusta. Aamulla lapsi heräsi virkeänä ja iloisena, mutta hämmästyneenä eikä hänellä ollut enää kuumetta. Ihmetteli vain ääneen, ettei se täti vienytkään häntä pois.. Kysyin, että kuka täti. Lapsi kertoi, että seinän läpi oli tullut täti hänen luokseen ja meinasi viedä hänet pois.
 
Ihana tapaus... :heart: mitä ikinä sitten olikaan. Meillä lausutaan iltarukous joka ilta ja aion puhua pojalle uskosta suunnilleen siinä määrin mitä itselleni on lapsena puhuttu. Lapsenusko pelasti monilta möröiltä ja peloilta ja kasvoi sitten omanlaiseksi uskoksi ja lohduksi myöhemmällä iällä.
 
Alkuperäinen kirjoittaja tällaista:
Mun lapsi oli 3-vuotiaana kovassa kuumeessa. Mitkään lääkkeet eivät laskeneet kuumetta ja olin jo kovin huolissani. Yöllä lapsi oli tuli kuuma ja ulisi hiljaa. Aamuun ei ollut enää paljoa aikaa ja ajattelin viedä lapsen lääkäriin heti aamusta. Aamulla lapsi heräsi virkeänä ja iloisena, mutta hämmästyneenä eikä hänellä ollut enää kuumetta. Ihmetteli vain ääneen, ettei se täti vienytkään häntä pois.. Kysyin, että kuka täti. Lapsi kertoi, että seinän läpi oli tullut täti hänen luokseen ja meinasi viedä hänet pois.

Hui :o En voi kuvitellakaan oloasi tuon jälkeen!
 
On meilläkin lapset rauhoittuneet monta kertaa, kun on rukoiltu. Ja serkun koliikkivauva rauhoittui vain, kun isä kantoi sylissään ja rukoili. Jos lopetti rukouksen ja samalla äänen sävyllä jutteli niitä näitä, huuto alkoi.
 
Alkuperäinen kirjoittaja äiti:
meidän lapsemme näki kirkon yläparvella urkujen luona enkeleitä/enkelin,kun nuorempana lapsikirkossa oltiin käymässä.Hän sanoi ja osoitti sen monta kertaa,en voinut muuta kuin uskoa ja silmiini nousi vesi ja sydämestä kouraisi.
Ne olivat varmaan meidän lasten suojelusenkelit,uskon niin:)

Minullakin tuli vedet silmiin kun luin tämän :heart: Olen kyllä miettinyt paljon tuota meidän tapausta... Ennenkin olen silloin tällöin pyytänyt suojelusta ja siunausta lapsille ja omaisille, mutta nyt siitä on tullut joka iltainen tapa.
 
Lapset on intuitiivisempia kuin me. Itse hämmästyin toissailtana, kun lauloin lapsille illalla yhtä vakkarilaulua ja AJATTELIN siinä kesken laulun et seuraavaks taidan laulaa "Jumalan kämmenellä" niin 1v3kk tyttö alkoi siinä samassa "leikkiä" sitä laulua käsillä niinkuin kerhossa on leikitty!!! Ja ei todella kuulu mitenkään iltarutiineihin tuo biisi!
 
Hysteerisesti pitkään itkenyt 1-vuotias rauhottui ja nukahti, kun aloin laulaa lasten liikennelaulua "valppain mielin muista sä aina vaaroja liikenteen..." :).
 
Mä lausun tytölle Eino Leinot ja Mirkka Rekolat ja kaikki ulkoa muistamani runot jos ei se illalla ala nukkumaan. Ja tykkää kuunnella, rauhoittuu. Luultavasti se on rauhoittavaa kuunneltavaa kun joku lausuu runoja/rukouksia.

Mää itte aina kun mies ei oo kotona, laitan nukkumaan mennessä päälle lahjaksi saamani Arno Kotron runo-cd:n B) Vaikken sen runoista niin piittaa, se ihmisen äänen kuunteleminen rauhoittaa ainakin mua ja uni tulee paremmin. :D
 

Näille "henkimaailman asioille" on aina jokin järkevä ja looginen selitys. Usein ihmiset vain haluavat nähäd enkeleitä sun muita, uskoa ihmeidiin.[/quote]

---

lapset ovat aitoja, sanovat mitä näkevät
 
Alkuperäinen kirjoittaja äiti:
meidän lapsemme näki kirkon yläparvella urkujen luona enkeleitä/enkelin,kun nuorempana lapsikirkossa oltiin käymässä.Hän sanoi ja osoitti sen monta kertaa,en voinut muuta kuin uskoa ja silmiini nousi vesi ja sydämestä kouraisi.
Ne olivat varmaan meidän lasten suojelusenkelit,uskon niin:)


Voi hyvänen aika, aivan väreet juoksevat selässä ja vesi tulee silmiin. Kumpa meidänkin lapsilla olisi yhtä ihanat enkelit turvaamassa elämää...
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
On meilläkin lapset rauhoittuneet monta kertaa, kun on rukoiltu. Ja serkun koliikkivauva rauhoittui vain, kun isä kantoi sylissään ja rukoili. Jos lopetti rukouksen ja samalla äänen sävyllä jutteli niitä näitä, huuto alkoi.

Aika mielenkiintoinen juttu :)
 

Yhteistyössä