Tiedättekö, mä oon ollut 10 vuotta sinkku siksi, että

[Herääminen]

oon kuvitellut olevani sairaalloisen läski ja ettei siksi kukaan voi ikinä kiinnostua musta.

Surullisinta tässä on se, että vanhoja valokuvia katsoessa mä en todellakaan ole ollut läski, vaan ihan normaalipainoinen. No, nyt mä sitten oon läski, koska ajattelin joskus että ihan sama se sitten on miltä näytän, läski oon kuitenkin. Kymmenien epäonnistuneiden laihdutuskuurien jälkeen tyydyin kohtalooni ja aloin syödä suruuni. Nyt olen oikeasti lihava, mutta vieläkään en ole niin lihava etteikö joku mun kokoinen olisi kumppania löytänyt.

Ja tämän olen tajunnut vasta ihan viime päivinä. Eka ahaa-elämys oli kampaajalla kuin luin suht tuoretta MeNaiset-lehteä. Siinä itseäni huomattavasti lihavampi nainen kertoi onnestaan ja tantraseksistään miehensä kanssa, joka oli, palsta huom! normaalipainoinen. Ja juuri tällä hetkellä telkkarista tulee joku hääohjelma, jonka morsian on minua lihavampi ja menossa naimisiin.

Mä en siis olekaan järkyttävän vastenmielinen ja inhottava, vaikka mun bmi ei olekaan normaaleissa lukemissa. Vaikka mä oon paksu ja lihava, mulla on silti mahdollisuus oikeasti löytää joku NORMAALI mies, joka rakastaa mua oikeasti eikä minkään fetissin pohjalta.

Surullista, mutta nettisaitit on saaneet mut uskomaan että mä oon jotain maailman oksettavinta, koska en mahdu kokoona 32. Enkä ole koskaan mahtunut.
Vasta nyt mä tajuan, että mullakin on oikeus ja lupa ihmissuhteeseen ja rakkauteen, kiloistani huolimatta.

 

[Saraldo]

Ainakin kun tätä palstaa lukee, niin yli 50-kiloisella ei voi olla oikeutta onneen, sillä eihän kukaan mies VOI kiinnostua sellaisesta. Täällä haukutaan täysin normaalipainoiset naiset läskeiksi, mietitään että koko 38 on jo läskien kokoa ja tehdään pilkkaa niistä ihan oikeasti ylipainoisista ihmisistä, jotka on siis ihmisiä hekin. Netti ei ainakaan itsetuntoa nosta...

Nyt meet peilin eteen, sanot itselled että "sä olet hyvä, sä olet kaunis, sä olet ihana", käyt ostamassa jonkun kivan uuden vaatteen (olkoon mitä kokoa hyvänsä) ja soitat jollekin kaverille, että "lähdettäiskö terassille"

 

["Riina"]

Totta kai sinulla on lupa ja oikeus ihmissuhteeseen ja rakkauteen! Hyvä, että "heräsit" hyväksymään itsesi

Kas tässä juuri aiheeseen sopiva juttu:

http://www.hs.fi/sunnuntai/Rumuus+on+l%C3%A4nsimaiden+uusi+elintasosairaus/a1372478941130?ref=hs-art-top-1

 

[Älä]

nyt enää vaan sure mitä et ole kokenut vaan mene heti ja koe se Hyvä sinä, opit ja oivalsit jotain tosi tärkeetä Tuolla itsetunnolla ja asenteella voit nimenomaan löytää ja kokea tasapainoisen ja hyvän rakkaussuhteen! Tai vaikka monta! Nyt tosiaan uusi mekko päälle ja baanalle, olet upea

 

["aapee"]

Kiitos teille.

Mietin vain, että montako minun kaltaistani tai tähän samaan jamaan eksyviä täällä onkaan, netti ja media kun toitottavat juuri tuota että jokainen yli 50 kiloinen on sairaalloisen lihava eikä heistä kiinnostu muut kuin perverssit feederit. Ehkä korkeintaan toiset superläskit, mutta nekin on harvassa.

Maailma on julma paikka.

 

["Riina"]

[QUOTE="aapee";28679811]Kiitos teille.

Mietin vain, että montako minun kaltaistani tai tähän samaan jamaan eksyviä täällä onkaan, netti ja media kun toitottavat juuri tuota että jokainen yli 50 kiloinen on sairaalloisen lihava eikä heistä kiinnostu muut kuin perverssit feederit. Ehkä korkeintaan toiset superläskit, mutta nekin on harvassa.

Maailma on julma paikka.[/QUOTE]

Totta, maailmasta vaikuttaa tulleen kovempi, mutta paljon voit myös itse vaikuttaa oloosi ja mieleesi.

Hymy huuleen ja eikun keikistelemään

 

["viidenäiti"]

Tiedän tunteen.. Kun alettiin miehen kans seurusteleen olin 25kg kevyempi kuin nyt viiden lapsen jälkeen. Silloin oikeasti kuvittelin olevani tukeva ja lihava, vaikka olin reenaamaton, mutta hyvin hoikka.

Nyt 25kg myöhemmin minulla on paaaaljon parempi itsetunto ja minäkuva. En kuitenkaan nyt ole tyytyväinen vartalooni, aoin pudottaa 15kg painosta pois, jahka jaksan. Nyt siihen ei riitä paukut. Mutta olen aivan liian itseriittoinen alkamaan murehtia näitä liika kilojani. Tässä ne kulkee matkassani niin kaun kunnes saan inspiksen tehdä elämäntaparemonttiin, joka tapahtuu ennaltamäärittämättömänä ajankohtana (ehkä silloin kun saan nukkua yöni vähintään neljän tunnin pätkissä...)

Pienenä lohtuna on se, että myös mies on saanut itselleen elintasovatsaa yhteiselomme aikana

Ap:lle tsemppiä! Uusi asenteesi kuulostaa kadehdittavalta. Lippu korkealla kohti uusia tuulia. Jos jaksat ja haluat, aloita uusi terveellisempi elämä. Ei pelkästään sen painonhallinan takia vaan siksi, että siitä tulee myös hyvä olo Varmasti kohtaat sen ihanan elämäsi miehen riippumatta minkä kokoinen olet tuolla hienolla asenteella!

 

["vieras"]

Mulla on kanssa ollut aina vääristynyt oma kuva. Joa´ala-asteella koulukuvissa vedin vatsaa sisään, kun mä olin muka niin läski. Lukiossa ym. pidin myös itseäni tosi läskinä. Nyt katsoo niitä kuvia, olin ihan tikku ala-asteella ja hoikka lukiossakin. Mä vaan naisellistuin varhemmin kuin muut tytöt luokalla, joten ehkä siitä tämä väärä kuva osittain ainakin johtui.

Mutta ap:lle hyvä, että olet nyt tämän tajunnut! Varmasti löydät miehen, joka sua rakastaa semmoisena kuin olet. Onhan sitä miehilläkin ylipainoa. Nyt Saraldon ohjeiden mukaan. Kehut itseäsi ja ostat nätit vaatteet ja luotat siihen, että susta mukava mies kiinnostuu. Uskalla katsella miehiä