V
"vieras"
Vieras
Meillä on mieheni kanssa 14,5v kestänyt liitto takana, joista 10v ollaan oltu naimisissa. Perhettä on kahden lapsen verran ja vielä yksi terrieri pyörii nurkissa. Perhemallimme on aina ollut se, että "mies tuo leivän pöytään." Mies toimii asiantuntijana prosessitekniikassa (amk insinööri) ja tienaa nykyisin sellaisen 3200e + rapiat kuukaudessa. Itse olen ollut R-Kioskin kassalla melkein kymmenen vuotta ja palkka ei ole ollut häävi.
Olen aina ollut luonteeltani todella sosiaalinen ja ulospäin suuntautunut. Kävin rekrytointikonsultin juttusilla uutta työpaikkaa hakiessani (mitä en siis saanut), mutta hän kysyi miksen lähtisi kokeilemaan myyntityötä. Ajattelin että no ei kai siinä mitään menetä ja menin hänen kauttaan erääseen x palvelua yrityksille puhelimitse myyvään yritykseen töihin. Pelkäsin vähän että mitähän tästä tulee, kun pohjapalkka on 1200e/kk.
Ekat kuukaudet meni opettelussa, mutta sen jälkeen olen nyt jo puolen vuoden ajan tienannut pohjapalkan kanssa noin 4500e/kk. Tuote on helppo minun mielestä perustella ja myydä, joten työ on kaiken lisäksi erittäin kivaa.
Mutta... Miehelle tämä on ollut maailman pahin asia ehkä sitten hänen syöpänsä (jonka on siis voittanut). Hän ei mitenkään kestä sitä että nainen on nyt se parempituloinen ja "tuo leivän pöytään". Vähättelyä, v*ttuilua ja jopa myynti-hu*raksi haukkumista suutuspäissään. Hän ei sitä voi suoraan sanoa, mutta hän ei kestä nykyistä tilannetta. Parisuhde on pari kertaa ollut ihan oikeasti katkolla tämän työni takia. Olen kuulemma puhelinmyyntiteini, jonka pitäisi tehdä jotain millä on merkitystä.
Pahinta on ilmeisesti se, että nyt minä olen maksanut isoimman osan perheen laskuista, minkä hän teki ennen. Maksamme laskut pääosin kerran kuussa yhtenä iltana ja tuo ilta on pahin kaikista. Hän kiukuttelee ja on kuin pieni kakara.
Miten muilla perheillä on asioita hoidettu? Siis sellaiset joissa nainen tienaakin miestä enemmän tai nimenomaan niin, että tienaamisen suhde on jossain vaiheessa muuttunut? Onko tässä ero kohta ainoa vaihtoehto, vai miten saan miehelleni järkeä päähän ja hänet rauhoittumaan?
Olen aina ollut luonteeltani todella sosiaalinen ja ulospäin suuntautunut. Kävin rekrytointikonsultin juttusilla uutta työpaikkaa hakiessani (mitä en siis saanut), mutta hän kysyi miksen lähtisi kokeilemaan myyntityötä. Ajattelin että no ei kai siinä mitään menetä ja menin hänen kauttaan erääseen x palvelua yrityksille puhelimitse myyvään yritykseen töihin. Pelkäsin vähän että mitähän tästä tulee, kun pohjapalkka on 1200e/kk.
Ekat kuukaudet meni opettelussa, mutta sen jälkeen olen nyt jo puolen vuoden ajan tienannut pohjapalkan kanssa noin 4500e/kk. Tuote on helppo minun mielestä perustella ja myydä, joten työ on kaiken lisäksi erittäin kivaa.
Mutta... Miehelle tämä on ollut maailman pahin asia ehkä sitten hänen syöpänsä (jonka on siis voittanut). Hän ei mitenkään kestä sitä että nainen on nyt se parempituloinen ja "tuo leivän pöytään". Vähättelyä, v*ttuilua ja jopa myynti-hu*raksi haukkumista suutuspäissään. Hän ei sitä voi suoraan sanoa, mutta hän ei kestä nykyistä tilannetta. Parisuhde on pari kertaa ollut ihan oikeasti katkolla tämän työni takia. Olen kuulemma puhelinmyyntiteini, jonka pitäisi tehdä jotain millä on merkitystä.
Pahinta on ilmeisesti se, että nyt minä olen maksanut isoimman osan perheen laskuista, minkä hän teki ennen. Maksamme laskut pääosin kerran kuussa yhtenä iltana ja tuo ilta on pahin kaikista. Hän kiukuttelee ja on kuin pieni kakara.
Miten muilla perheillä on asioita hoidettu? Siis sellaiset joissa nainen tienaakin miestä enemmän tai nimenomaan niin, että tienaamisen suhde on jossain vaiheessa muuttunut? Onko tässä ero kohta ainoa vaihtoehto, vai miten saan miehelleni järkeä päähän ja hänet rauhoittumaan?