Olen opiskelija ja mieheni on palkkatyössä (vakituinen). Olemme olleet yhdessä kohta kymmenen vuotta ja meillä on kaksi pientä lasta. Nyt pikkuhiljaa on alkanut tuntumaan, että en jaksais enää tätä suhdetta, kun minä olen se, jonka täytyy täällä tehdä kaikki kotityöt yksin. Mies käy töissä ja se onkin nykyään ainut mitä tekee perheensä eteen. Hyvä että edes sen, mutta kai sitä vois joskus lapsiaankin hoitaa...
Olen nyt opiskellut 1,5 vuotta ja vielä ois saman verran jäljellä. Minulla siis on jo ammatti ja ennen kouluun menoa mies sanoi, että pitäis mennä töihin eikä kouluun. No tähän saakka on jotenkin hyväksynyt että käyn koulua, ja nyt on alkanut taas painostamaan, että pitäis töihin mennä, että tienaisin minäkin joskus jotain tähän perheeseen. Ymmärrän kyllä tämänkin pointin, mutta mies saa minut tuntemaan, niinkuin en tekisi yhtään mitään, kun en käy töissä vaikka opiskelen ammattia tulevaisuuden varalle ja samalla hoidan lapsia. (Olen niin laiska, kun vaan istun koulussa ja muuta en sitten teekään). Mies itse nukkuu vapaapäivinään todella myöhään (yleensä 14-16 asti). Ja sen jälkeen menee sohvalle makaamaan ja siinä töllöttelee telkkaria sit myöhään yöhön. Nykyään en pysty oikeenvalittamaan hänelle tai edes keskustella asiasta, kun ärsytän kuulemma sitten ja alkaa kauhea huuto, haukkuminen ja mies rupeaa uhkailemaan, esim. että "heitänkö nuo perunamuusit pitkin seiniä" tai "haluatko että revin sun koulukirjat vai pidätkö naamas kiinni"? Eipä siinä auta sitten kun hiljentyä.. Tuokin todella kasvattaa raivoa kun ei saa enää edes sanoa mitään vaan pitää tyytyä hiljaa kaikkeen. Painotan siis, että hän ei kuitenkaan ole millään lailla väkivaltainen minua tai lapsia kohtaan.
Varsinainen kysymys olisi siis se, että kun olen opiskelija, luonnollisesti tuloni ovat surkeat ja jos vuokraisin asunnon, saisinko siihen tukea, kun meillä on miehen kanssa yhteinen asuntolaina. Jos siis taloa ei saisi heti myytyä tai jos kokeilisimme aluksi erillään asumista ja päättäis sitten haluttaisiinko jatkaa. Entä olisiko miehelläni mahdollisuus halutessaan vaatia lapsia itselleen kun hänellä kuitenkin työpaikka on ja minulla ei. Voisiko olla jopa mahdollista, että en saisi ollenkaan tavata lapsiani, kun en voisi taata heille sitä taloudellista turvaa mitä hän? Sitä en kestäisi ja siksi kyselenkin jos jollain olisi tietoa?
Kiitos jos joku jaksoi lukea
Olen nyt opiskellut 1,5 vuotta ja vielä ois saman verran jäljellä. Minulla siis on jo ammatti ja ennen kouluun menoa mies sanoi, että pitäis mennä töihin eikä kouluun. No tähän saakka on jotenkin hyväksynyt että käyn koulua, ja nyt on alkanut taas painostamaan, että pitäis töihin mennä, että tienaisin minäkin joskus jotain tähän perheeseen. Ymmärrän kyllä tämänkin pointin, mutta mies saa minut tuntemaan, niinkuin en tekisi yhtään mitään, kun en käy töissä vaikka opiskelen ammattia tulevaisuuden varalle ja samalla hoidan lapsia. (Olen niin laiska, kun vaan istun koulussa ja muuta en sitten teekään). Mies itse nukkuu vapaapäivinään todella myöhään (yleensä 14-16 asti). Ja sen jälkeen menee sohvalle makaamaan ja siinä töllöttelee telkkaria sit myöhään yöhön. Nykyään en pysty oikeenvalittamaan hänelle tai edes keskustella asiasta, kun ärsytän kuulemma sitten ja alkaa kauhea huuto, haukkuminen ja mies rupeaa uhkailemaan, esim. että "heitänkö nuo perunamuusit pitkin seiniä" tai "haluatko että revin sun koulukirjat vai pidätkö naamas kiinni"? Eipä siinä auta sitten kun hiljentyä.. Tuokin todella kasvattaa raivoa kun ei saa enää edes sanoa mitään vaan pitää tyytyä hiljaa kaikkeen. Painotan siis, että hän ei kuitenkaan ole millään lailla väkivaltainen minua tai lapsia kohtaan.
Varsinainen kysymys olisi siis se, että kun olen opiskelija, luonnollisesti tuloni ovat surkeat ja jos vuokraisin asunnon, saisinko siihen tukea, kun meillä on miehen kanssa yhteinen asuntolaina. Jos siis taloa ei saisi heti myytyä tai jos kokeilisimme aluksi erillään asumista ja päättäis sitten haluttaisiinko jatkaa. Entä olisiko miehelläni mahdollisuus halutessaan vaatia lapsia itselleen kun hänellä kuitenkin työpaikka on ja minulla ei. Voisiko olla jopa mahdollista, että en saisi ollenkaan tavata lapsiani, kun en voisi taata heille sitä taloudellista turvaa mitä hän? Sitä en kestäisi ja siksi kyselenkin jos jollain olisi tietoa?
Kiitos jos joku jaksoi lukea
