Toggle sidebar

Tietyissä suvuissa kaikki persaukisia/"b-luokan" väkeä

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja ap
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Vastaa
A

ap

Vieras
Mietin vaan mikä tällaiseen johtaa? Kaikilla Suomessa kuitenkin on samat mahdollisuudet opiskeluun ja itsensä sivistämiseen? Siis olenhan minäkin tietoinen, että työttömyys jne periytyy yleensä just esimerkin kautta, mutta periytyykö ns. tyhmyys/yksinkertaisuus?

Mulla on yks kaveri, jonka suvussa kaikki muut on hyvä kuin peruskoulun käyneitä, miehet linnassa tai muuten "huonoilla teillä" ja naiset tehneet lapset jo teineinä ja nyt yksinhuoltajina yhteiskunnan elätteinä... Tämä mun kaveri kuitenkin päätti toisin, opiskeli yliopistossa ja on nykyään hyväpalkkainen uranainen. Eli tässä kohtaa ns. tyhmyys ei periytynyt...

Itse asiassa koko pohdinta lähti mun varmaan 5 vuotta työttömänä olleesta kaverista, jolla ei ollut varaa ostaa ruokaa perheelleen ja vihjasin, että josko joltain sukulaiselta lainais niin ei kuulemma löydy keltään sukulaiseltakaan :(

Kuhan pohdin. Tarkoitus ei ole ketään loukata :)
 
Kun ei ole esimerkkejä, jotka siinä lähellä kannustaisivat opiskeluun eikä siihen kotoa saa tukeakaan - rahallista tai henkistä - niin vaatiihan se varmasti itseltä tosi paljon.
Mun perheellä ei ole ihmeemmin koulutusta, mutta mua on aina kannustettu kovasti ja rahallistakin apua olen saanut, että olen voinut opiskella. Jos kannustusta ei olisi ollut, niin en tiedä miten olisi käynyt.
 
Onhan se nyt ihan selvää, että kouluttautuneet vanhemmat kannustavat lapsiaan enemmän kouluttautumaan. Se on ihan tutkittu juttu, että teini-ikäisenä lapsen saaneen tytär luultavasti saa lapsen myös teininä. Tosin voihan ketju jossakin vaiheessa katketa kun joku haluaa tehdä toisin.
 
älykkyys on jossain määrin periytyvää mutta ympäristön vaikutusta ei tule vähätellä. Ihminen tarvitsee esimerkkejä ympärilleen antamaan tukea ja auttamaan, jos sitä ei saa niin....
 
Alkuperäinen kirjoittaja Kirsikka:
Et sitte sinä vois lainata tälle "tyhmälle" ystävälles. Onnea vaan sulle sun elämään. Kaikilla sitäkään ei oo, mutta onneksi on sunlaisia ystäviä..
Click to expand...

En käyttänyt sanaa ystävä, vaan kaveri. On puolituttu, jota en ole edes nähnyt vuosikausiin. Netissä juteltiin. Arvasin, että joku puuttuu tähän.
 
Korkeakoulutettu isäni kannusti minua ja veljeäni aina niin, että ammatti pitää olla, mutta sillä ei ole väliä mikä ammatti se on. Minusta tuli sairaanhoitaja ja veljestäni poliisi/rikostutkija. Näin toimin omienikin kanssa :)
 
Kyllä se suurin juttu on varmaan esimerkki. Mutta aikalailla kaikki mistä lapsuudessa innostuin, lytättiin suoralta kädeltä. Syynä joko rahanpuute tai viitsimättömyys. Itse pyrin antamaan lapselleni mahdollisimman hyvät puitteet, tehdä sitä mistä tykkää, koska minulla näin ei ole ollut. Tyhmäksi en tunnustaudu, vaikka ammatiton ja persaukinen olenkin.
 
no hmm... onhan tuo totta jos rupeaa miettimään lähipiiriä, niin kyllä se jollain tapaa ilmeisesti "tarttuu" :D On tosin paaaljon poikkeuksia, mutta hmm juu..
huh..Kamala ajatus kylläkin B)
 
Onko köyhyys js tyhmyys käsikädessä kulkevia asioita? Eli viisaat on rikkaita ja mitä vittua. Kaikki älykkäät käyttävät kaiken energiansa tottakai rikastumiseen, hä? Kokeile joskus älyäsi ja tule toimeen minimeillä.
Ja rytsölältä voit kysyä miltä tuntui olla tyhmä rikas, enää vaan tyhmä.
 
että jos ei anneta mtn mahdollisuuksia lukuihin kotoonta käsin niin täytyy olla aikamoinen sisupussi jotta huonoista olosuhteista nousee poies. sitäpaitsi täällä palstallakin näkee jatkuvasti näitä sossuluusereita, joille pummaaminen on elämäntehtävä eikä siinä ole mtn noloa. kun tällasen asenteen opettaa lapselleen ja lapsi alkaa pitää sellasta laifstailia ihan normaalina niin kyllä se peli on siinä lapsenkin sukupolvessa todennäköisesti menetetty.

minä olen korkeasti koulutettu korkeasti koulutetusta perheestä. samoin mieheni. meille molemmille olisi ihan kuolemanhäpeä joutua sossun asiakkaaksi ainakaan sellaisten syiden vuoksi, joille itse olisi voinut jotain tehdä. meidän perheessä nukuttaisiin vaikka 10 vuotta lattialla, jos ei olisi varaa ostaa omilla rahoilla edes käytettyä sänkyä. ruoka lämmitettäisiin kattilassa hellalla tai syötäisiin kylmänä, jos ei olisi varaa ostaa omilla rahoilla mikroa. jne. mistään hinnasta ikimaailmassa en menisi sossuun sänkyjä ja mikroja kerjäämään, se olisi aivan itsestään selvä asia sekä miehelle että minulle kuin myös meidän molempien vanhemmille sekä sisaruksille.

olen sitä mieltä, että köyhyyden ja työtömyyden lisäksi sellainen häpeämättömyys ja röyhkeys myös periytyy.
 
Heh kieltämättä meidän suvussa on kaikki aika köyhiä.. ja paljon on ollut siirtolaisia jotka on lähtenyt maailmalle paremman onnen perässä aina 80-luvulle asti, omat vanhemmatkin saa vähän päälle tonnin palkkaa. Käsityöläissukua siirryin itsekkin jatkamaan joten turha on haaveilla varakkuuksista pääasia et saa sitä leipää ja joskus leivän päälle särvintä :D
 
No jaa ;)
Olen akateeminen ja köyhä. Pienipalkkainen. Vanhempani käyneet vaan peruskoulun ja saaneet suuret omaisuudet aikaiseksi... Ovat yrittäjiä.
Olen ainoa perheeni ylioppilas ja yliopistoon päässyt. En tunne itseäni mitenkään ylemmäksi tai alemmaksi omassa suvussani.
En näe arvostelemisen aihetta muissa ihmisissä. Minusta akateemisuus ei ole tehnyt "ylivertaista" ihmistä eikä vanhempien omaisuudet ole tehneet heistä mitään parempia ihmisiä.
 
Jos onkin niin älykäs ja lahjakas ettei osaa päättää mitä opiskelisi. Ja kun kaikki mitä kokeilee, tuntuu tylsälle ja turhalle, kun kaikki on niin yksinkertaista ja helppoa, sitä tylsistyy ja jättää sen kesken. Ja kun sitten on fiksusti tehnyt oikean ratkaisun jättäessään opiskelut kesken, niin saa paskaa niskaan, sanotaan että olet tyhmä ja laiska ja saamaton, sinusta ei ole mihinkään. Sitä sitten alkaa vatvomaan päässään ja voi tulla tulokseen että ehkei sitä olekaan yhtään älykäs ja on jotenkin viallinen. Turhaa siis kouluttautua parempaan ammattiin, turha edes yrittää, kun kuitenkin se tuntuu liian vaikealta (ei itse opiskelu, vaan turhautuminen ja sen myötä masentuminen)
Kaikki eivät halua elää loppuelämää ammatissa mistä saa hyvän palkan, vaan tehdä työtä mistä todella nauttii, on se sitten lääkäri tai roskakuski. Toisille ahaa-elämys tulee myöhemmällä iällä, jos kukaan ei ole lytännyt itsetuntoa kokonaan alas ja jos koko suvun epäonnistumiset eivät kasaudu niskaan ja aiheuta masennusta ja luovuttamista.

Erittäin luoville ja taiteellisille ihmisille on tullut sellainen älykkyydenosa vahvempana, mitä monilla kirjaviisailla (ja joillain rikkailla) ei niin vahvana ole.

:snotty:
 
kyllä se tyhmyyskin periytyy.
kaikilla ei ole mahdollisuuksia opiskella mihin tahansa ammattiin ja kuinka pitkälle tahansa vaikka tässä yhteiskunnassa niin halutaankin uskotella.
ihan oikeasti on paljon ihmisiä joille pelkän peruskoulun läpisaaminen on vaikeaa, vaikka miten yrittäisi, ja esimerkiksi lukion käyminen voi olla jopa mahdotonta.

Eikä siinä ole mitään pahaa.
Mutta se on mun mielestä väärin että ne, joilla vaan ei ole resursseja opiskeluun, syrjäytyvät todella helposti. Jos ihminen tuntee itsensä tyhmäksi ja aina muita huonommaksi jo peruskoulussa, hän ei kovin suurella todennäköisyydellä jaksa edes yrittää, vaikka voisi olla oikein hyvä jossakin sellaisessa ammatissa jonka opiskeluun ei hirveästi tarvitse lukupäätä. Yhteiskunta vain kertoo että jos pääset peruskoulusta juuri ja juuri läpi, olet luuseri josta ei ole mihinkään ja jatko-opiskelupaikan saaminenkaan ei sellaisilla papereilla ole millään tavalla varmaa. Jos ihminen on hieman tyhmä eli normaalin älykkyysosamäärän alarajoilla, hän ei saa edes sellaisia tukimuotoja jotka "riittävän tyhmille" taas annetaan ja se on huolestuttavaa ja todella surullista.
 
Alkuperäinen kirjoittaja hippimamma:
Jos onkin niin älykäs ja lahjakas ettei osaa päättää mitä opiskelisi. Ja kun kaikki mitä kokeilee, tuntuu tylsälle ja turhalle, kun kaikki on niin yksinkertaista ja helppoa, sitä tylsistyy ja jättää sen kesken. Ja kun sitten on fiksusti tehnyt oikean ratkaisun jättäessään opiskelut kesken, niin saa paskaa niskaan, sanotaan että olet tyhmä ja laiska ja saamaton, sinusta ei ole mihinkään. Sitä sitten alkaa vatvomaan päässään ja voi tulla tulokseen että ehkei sitä olekaan yhtään älykäs ja on jotenkin viallinen. Turhaa siis kouluttautua parempaan ammattiin, turha edes yrittää, kun kuitenkin se tuntuu liian vaikealta (ei itse opiskelu, vaan turhautuminen ja sen myötä masentuminen)
Kaikki eivät halua elää loppuelämää ammatissa mistä saa hyvän palkan, vaan tehdä työtä mistä todella nauttii, on se sitten lääkäri tai roskakuski. Toisille ahaa-elämys tulee myöhemmällä iällä, jos kukaan ei ole lytännyt itsetuntoa kokonaan alas ja jos koko suvun epäonnistumiset eivät kasaudu niskaan ja aiheuta masennusta ja luovuttamista.

Erittäin luoville ja taiteellisille ihmisille on tullut sellainen älykkyydenosa vahvempana, mitä monilla kirjaviisailla (ja joillain rikkailla) ei niin vahvana ole.

:snotty:
Click to expand...

jos nyt on niin älykäs ja lahjakas että kaikki tuntuu liika helpolta, niin eihän mikään estä suorittamasta jatkotutkintoja perusopintojen lomassa. onhan monetkin lääkärit tehneet väikkärin ennenkuin ovat valmistuneet lääkäreiksi. on vain itsestä kiinni kuinka sen turhautumisen liika helppoihin opiskeluihin kanavoi omaksi edukseen. juuri siinä se älykkyys ja lahjakuus todellisuudessa mitataan. se ei ole enää mutua se fiksuus vaan siitä on näyttöäkin.
 
Alkuperäinen kirjoittaja no:
Alkuperäinen kirjoittaja hippimamma:
Jos onkin niin älykäs ja lahjakas ettei osaa päättää mitä opiskelisi. Ja kun kaikki mitä kokeilee, tuntuu tylsälle ja turhalle, kun kaikki on niin yksinkertaista ja helppoa, sitä tylsistyy ja jättää sen kesken. Ja kun sitten on fiksusti tehnyt oikean ratkaisun jättäessään opiskelut kesken, niin saa paskaa niskaan, sanotaan että olet tyhmä ja laiska ja saamaton, sinusta ei ole mihinkään. Sitä sitten alkaa vatvomaan päässään ja voi tulla tulokseen että ehkei sitä olekaan yhtään älykäs ja on jotenkin viallinen. Turhaa siis kouluttautua parempaan ammattiin, turha edes yrittää, kun kuitenkin se tuntuu liian vaikealta (ei itse opiskelu, vaan turhautuminen ja sen myötä masentuminen)
Kaikki eivät halua elää loppuelämää ammatissa mistä saa hyvän palkan, vaan tehdä työtä mistä todella nauttii, on se sitten lääkäri tai roskakuski. Toisille ahaa-elämys tulee myöhemmällä iällä, jos kukaan ei ole lytännyt itsetuntoa kokonaan alas ja jos koko suvun epäonnistumiset eivät kasaudu niskaan ja aiheuta masennusta ja luovuttamista.

Erittäin luoville ja taiteellisille ihmisille on tullut sellainen älykkyydenosa vahvempana, mitä monilla kirjaviisailla (ja joillain rikkailla) ei niin vahvana ole.

:snotty:
Click to expand...

jos nyt on niin älykäs ja lahjakas että kaikki tuntuu liika helpolta, niin eihän mikään estä suorittamasta jatkotutkintoja perusopintojen lomassa. onhan monetkin lääkärit tehneet väikkärin ennenkuin ovat valmistuneet lääkäreiksi. on vain itsestä kiinni kuinka sen turhautumisen liika helppoihin opiskeluihin kanavoi omaksi edukseen. juuri siinä se älykkyys ja lahjakuus todellisuudessa mitataan. se ei ole enää mutua se fiksuus vaan siitä on näyttöäkin.
Click to expand...

Kunpa vielä tietäisi sen että perusopintojen lomassa voi suorittaa jatkotutkintoja. Kuinka paljon niistä informoidaan opiskelijoille ja jos jatko-opintoihin tulee lisäkustannuksia niin kuka ne maksaa, kun ne vanhemmat ja koko muu suku on persaukista sakkia... Eikä kaikilta aloilta voi suorittaa jatkotutkintoa ennen tai yhdessä perusopintojen kanssa.

:D
 
Alkuperäinen kirjoittaja hippimamma:
Jos onkin niin älykäs ja lahjakas ettei osaa päättää mitä opiskelisi. Ja kun kaikki mitä kokeilee, tuntuu tylsälle ja turhalle, kun kaikki on niin yksinkertaista ja helppoa, sitä tylsistyy ja jättää sen kesken. Ja kun sitten on fiksusti tehnyt oikean ratkaisun jättäessään opiskelut kesken, niin saa paskaa niskaan, sanotaan että olet tyhmä ja laiska ja saamaton, sinusta ei ole mihinkään. Sitä sitten alkaa vatvomaan päässään ja voi tulla tulokseen että ehkei sitä olekaan yhtään älykäs ja on jotenkin viallinen. Turhaa siis kouluttautua parempaan ammattiin, turha edes yrittää, kun kuitenkin se tuntuu liian vaikealta (ei itse opiskelu, vaan turhautuminen ja sen myötä masentuminen)
Kaikki eivät halua elää loppuelämää ammatissa mistä saa hyvän palkan, vaan tehdä työtä mistä todella nauttii, on se sitten lääkäri tai roskakuski. Toisille ahaa-elämys tulee myöhemmällä iällä, jos kukaan ei ole lytännyt itsetuntoa kokonaan alas ja jos koko suvun epäonnistumiset eivät kasaudu niskaan ja aiheuta masennusta ja luovuttamista.

Erittäin luoville ja taiteellisille ihmisille on tullut sellainen älykkyydenosa vahvempana, mitä monilla kirjaviisailla (ja joillain rikkailla) ei niin vahvana ole.

:snotty:
Click to expand...

Peesaan :flower:
 
Tottakai myös nämä asiat periytyy isältä pojalle ja äidiltä tyttärelle. Miksi koulutus olisi yhtään sen kummempi asia, kuin käytöstavat, eleet ja yleiset mielipiteet. Jotkut taas tekee tietoisesti toisin, kuin vanhempansa.
 

Yhteistyössä

Ylös Bottom
Back
Vastaa