Tiia

[aargh]

Heippis rakkaat Ellit ja Kellit!
Kirjoittelin jo erotiikka puolelle, mutta ehkäpä tämä on enemmän parisuhteen toimivuuteen liittyvä asia, joten...

Osaisittekohan auttaa ongelmassani, apua tarvitaan todella. Olen sangen hyvän itsetunnon omaava 27 v. nainen, jolla ei aikaisemmin elämässään ole ollut minkäänlaisia itsetunto ongelmia. Olen aina osannut arvostaa itseäni, enkä ole tarvinnut muiden kehuja arvostaakseni itseäni. Nyt kuitenkin neljän vuoden seurustelun jälkeen olen törmännyt ongelmaan jota minulla ei aikaisemmin ole ollut.

Jostain käsittämättömästä syystä ole alkanut kantamaan huolta erityisesti ulkonäöstäni ja jonkun verran yleisesti itsestäni ja siitää miten mieheni minut näkee. Koen itseni epämiellyttäväksi ja kykenemättömäksi, mutta siis vain mieheni silmissä. Muuhun elämääni ja itsetuntooni parisuhteen ulkopuolella tämä ei ole vaikuttanut...

En ole ulkoisesti muuttunut seurustelumme aikana, joten tämäkään ei ole voinut lisätä epävarmuuttani. Nyt asia on kuitenkin paisunut päässäni niin suureksi, että alkaa vakavasti häiritä seksielämäämme... Mieheni ei koskaan kehu ulkonäköäni, mutta eihän hänen kuuluisikaan. Eihän omaa kehonkuvaansa voi muodostaa muiden mielipiteille. Hän ei myöskään hauku muotojani yms. joten myöskään tästä ongelma ei ole saanut alkuaan. Jokin pääni sisällä on vain päättänyt etten enää voi tuntea itseäni kauniiksi hänen silmissään...

Onko muilla samoja kokemuksia? Mikä minussa oikein mättää? Miten jatkan jottei asia paisu entisestään? Osaisiko joku viisaampi antaa asiaan näkökulmia?

Vastauksista kiittäen, Tiia

 

[Kaisu]

Se ainakin sattaa vaikuttaa jos miehesi ei koskaan kehu ulkonäköäsi. Kyllähän siitä tulee tosi hyvä ja seksikäskin olo jos mies joskus sanoo kehuvia kommentteja.

Kehutko ikinä miestäsi? Jos teillä ei ole sellainen ollut tapana, niin aloita vaikka sanomalla miehellesi mikä hänessä on ihanaa. Ehkä saat kuulla itsekin jotain kivaa jossain vaiheessa...

 

[olet]

Sulla on saaliseläimen syndrooma. Olet kuin hiiri, jolla kissa leikkii, mutta koska vatsa on jo täynnä niin ei syö, leikkii vain. Mulla tulee sama, kun olen liikaa miehen kanssa, ja liian helppo ja saatavilla.
Mies lakkaa siksi havittelemasta ja ihailemasta, jolloin koen sen niin että en ole haluttava yksilö.
Se ei ole kenenkään vika, mutta kannattaa tuulettautua parisuhteesta hetkeksi. Ehkä olet myöskin jotenkin tukahduttanut itseäsi tullaksesi paremmin toimeen miehen kanssa, sekin aiheuttaa itseinhoa, ja sekään ei ole varsinaisesti kummankaan vika.

 

[nipsu]

En tiedä osaisinko auttaa nuorta naista, mutta eikö naisilla yleensäkin ole ongelmia juuri ulkonäön kanssa. Ihan sama minkä ikäisiä ollaan niin aina pidetään asiaa esillä ja juuri naiset. Koskaan ei olla oikein tyytyväisiä, no en minäkään kun sille päälle tulen. Aina törmää naisten kanssa siihen, että pitäisi jonkun laihduttaa tai ainakin jotakin paikkaa ulkomuodossa pitäisi muuttaa. No eikö se kuvasta silloin huonoa itsetuntemusta ja -tyytymättömyyttä omaan itseensä. Perustuuko tieto siitä, että miehen pitäisi kehua naista, että nainen tuntee vasta sitten olevansa joko kaunis tai haluttu. Vaikka kyllä sillä on tietysti merkitystä, kuin mies näkee naisensa.

 

[anna]

No vaikuttaa tosiaan siltä, että ulkonäöllä on aika suuri merkitys elämässäsi ja suhteessasi hyvästä itsetunnosta huolimatta.

Mikset kerro miehellesi, että olet yhtäkkiä tullut kovin epävarmaksi ulkonäöstäsi? Tyyliin, että et oikein itsekään tajua sitä. Onko hän sellaista tyyppiä, joka ymmärtää naisen ajatuksenjuoksua menemättä heti puolustuskannalle?

Toinen vaihtoehto on, että juttelet vaikka kavereiden kanssa, ja prosessoit itseksesi tavoitteena positiivinen ajattelu ja irtipääseminen tuollaisesta kuitenkin aika pinnallisesta asiasta.

Tietysti tuossa haluttavuusasiassa relevantteja kommentteja voi antaa ainoastaan miehesi, joten kannattaisi pyrkiä synnyttämään rakentava keskusteluyhteys.

Jos kehuja haluat, kehu ensin itse.

 

[Ap]

Kiitos viisaista sanoista!!!

Yritän puhua mieheni kanssa, vaikka en uskokaan hänen olevan se jonka täytyisi jotain tehdä jotta tässä asiassa edetään. Ja todella, ulkonäöstä on äkisti tullut minulle tärkeää vaikka en koskaan ennen ole pitänyt asiaa tärkeänä vaan pinnallisten ihmisten hömpötyksenä. Hassua sinänsä, että epävarmuus iskee tämän ikäisenä vaikka koskaan ennen se ei ole minulle ongelma ollut. Pidän itseäni viehättävänä ja jos joku muu ei pidä se on heidän ongelmansa... Omaa miestä vaan haluaisi miellyttää.

Yritän noudattaa tuota parisuhteen ""tuulettamis"" vinkkiä, vaikka emme kyllä yleensäkään kaikkea aikaamme yhdessä vietä. Jos jollakulla vielä on erilaista näkökulmaa tarjolla, niin kaikki mielipiteet otetaan yhtä innolla vastaan.

 

[anna]

'Yritän puhua mieheni kanssa, vaikka en uskokaan hänen olevan se jonka täytyisi jotain tehdä jotta tässä asiassa edetään. '

En tarkoittanut, että miehesi pitäisi tehdä jotain vaan kun murheensa jakaa niin ne yleensä pienenee, ja annat miehellesi myös mahdollisuuden osoittaa yllättävääkin pyyteetöntä tukea - joskus toisen pelkkä ymmärtäminen tai ajatuksen pukeminen eri sanoiksi riittää, olen huomannut! Auttaa myös kun ei märehdi asioita yksinään - omassa päässä asiat tuppaavat suurenemaan liiallisiin mittasuhteisiin...

Älä joka tapauksessa huoli liikaa tuosta, se on vain vaihe. Sellaista se elämä on ja puolen vuoden päästä ihmettelet itseäsi ja tätä mennyttä ""ongelmaasi""!