Tilallisen miehen vanhemmat saman katon alla. En jaksa enää.

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja tarintoita tosielmästä
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Saman katon alla painajaismaista. Mutta jos kerran iso tila, niin AIVAN varmasti löytyy joku paikka johon saisi/voisi rakentaa uuden, oman talon. Ja sitten vaan mietittävä mikä olisi ihanteellinen etäisyys anopista/navetasta ;-)
 
Vielä 20 vuotta sitten olisi ollut ihan mahdoton ajatus että tilalla olisi työskennellyt vain toinen puoliso.
Elämä maatilalla on ollut elämäntapa. On todellakin uusi ja todella mullistava ajatus, että maatilat on yrityksiä, joissa on työntekijöitä, ei enää perheen yhteinen elämäntyö vaan perheen jäsenet voi työsknnellä kuka missäkin ja se tila on vaan yhden perheenjäsenen työ. Maatila kun ei ole ollu mikään työpaikka, vaan elämäntapa, elämäntyö.
Tässä kohtaa ei todella voi kuvitella muuttavansa ihmisiä, jotka ovat kasvaneet siihen ajatteluun, että maatila on perheyritys, ei mikään firma jossa on työntekijät ja omistajat ja omistaja voi olla jopa melko tumeplo käytännön töissä, koska ison tilan (talous)hallinto vie jo melkoisesti aikaa.
Pitää vaan hyväksyä, että niitä appivanhempia ja niiden arvomaailmaa ei voi muuttaa ja sinun on vaan päätettävä otatko miehesi sellaisena kuin hän on -tulevana maatilan omistajana ja jo ilmeisesti jo nyt ainakin osaomistajana- vai etsitkö miehen, jolla on samansuuntaiset tulevaisuuden suunnitelmat kuin sinulla.

Maitotilalla eläminen tietyllä tavalla on nykyisinkin elämäntapa. Puolisokaan ei saa olla täysin tietämätön miten lypsy tapahtuu, mitä lehmät, hiehot ja vasikat syö, mitä töihin mihinkin vuodenaikaan kuuluu. Vähintään on tiedettävä mistä tarvittaessa hälyttää apua, keneen ottaa yhteyttä missäkin tilanteessa, olenkaan huono asia ei ole että ylipäätään uskaltaa ja pystyy navetan ovesta asumaan sisään.
 
Miehen vanhemmilla ei ole edes sitä maatilaa, mutta eivät pidä työnä lukemista tai istumista. Mies yritti aikoinaan lukea pääsykokeisiin, niin isänsä soitteli koko ajan fyysistä työtä tekemään hänelle. Metsää, remonttia (remontoi lapsuudenkotia)...

On hyvin epätodennäköistä että appivanhemmat muuttuisivat mitenkään. Anoppi on myös samanlainen tuon asian suhteen, että jos on hänen talo, hän määrää. Tulee huoneeseen koputtamatta, vahtii aina syömiset, yritätä määrätä mitä kukin syö (halvalla ja nopeasti tehtyä)...

En usko että yrittäisin tuota saman katon alla asumista lopullisena asumismuotona. Koska voisi tulla ruumiita... Heille vain fyysinen työ on työtä.
 
Hoida ensin opinnot loppuun. Keskity enempi opintoihin. Vietä enempi aikaa kaupunkiasunnossasi ja mene maalle vain silloin, kun voit keskittyä pääasiassa maalaiselämään ja jättäää opinnot vähemmälle. Voin ymmärtää, että etenkin kesäaikana voi olla häiritsevää, kun yksi istuu kaiket päivät sisällä muiden tehdessä töitä sen minkä ehtii. En tarkoita sitä, ettetkö sinäkin tekisi töitä, mutta maalla laitetaan kiireiset maatyöt muiden töiden edelle ja silloin on vaikea käsittää, jos joku ei osallitu niihin kiireisiin töihin. Kun saat opinnot hoidettua, niin katso mikä on tilanne ja tee päätökset sitten.
 
oikein ajatuksella. Rakennatte oman talon(talopaketin) muutaman kilometrin päähän maatilasta. Siis niin kauas ,että voitte joskus tarvittaessa myydä ulkopuolisellekin talon. Mies käy kotitilalla töissä. Ja sen vanhemmat huolehtii myös eläimistä ym. Sinä käyt kaupungissa töissä. Molemmilla omat huushollit rittävän kaukana toisistaan. Ja kaikki onnellisia.
 
[QUOTE="vieras";24385150]Hoida ensin opinnot loppuun. Keskity enempi opintoihin. Vietä enempi aikaa kaupunkiasunnossasi ja mene maalle vain silloin, kun voit keskittyä pääasiassa maalaiselämään ja jättäää opinnot vähemmälle. Voin ymmärtää, että etenkin kesäaikana voi olla häiritsevää, kun yksi istuu kaiket päivät sisällä muiden tehdessä töitä sen minkä ehtii. En tarkoita sitä, ettetkö sinäkin tekisi töitä, mutta maalla laitetaan kiireiset maatyöt muiden töiden edelle ja silloin on vaikea käsittää, jos joku ei osallitu niihin kiireisiin töihin. Kun saat opinnot hoidettua, niin katso mikä on tilanne ja tee päätökset sitten.[/QUOTE]

peesi
 
[QUOTE="aapee";24382807]Ei, vaan omistavat yhdessä kaikki kolme. Ikään kuin perheyritys. Jossain vaiheessa siirtyy toki kokonaan miehelle.[/QUOTE]

Pärjääkö mies yksinään tilan töissä vai onko siinä pakko olla emännänkin mukana.
 
En jaksanut lukea ihan kaikkea, mutta vastaan sittenkin. Ap ja hänen miehensäkin vaikuttavat fiksuilta ihmisiltä. Entä jos istuisitte alas appivanhempien kanssa ja selittäisitte rauhallisesti, miten asiat ovat: haluat elää enemmän omannäköistäsi elämää. Jos ne eivät tajua, sitten ei voi mitään. Sitten voitte alkaa esim. rakentaa omaa taloa jonnekin lähelle. Ei kannata viedä hommaa siihen, että sinä ap olet ihan sipissä ja tulossa hulluksi suvun kanssa. Puhu miehellesi, puhukaa sen vanhemmille ja toimikaa!
 
Mä ratkaisin vastaavan ongelman asumalla omassa kämpässäni kunnes rakkaani tajus ettei voi elää ilman mua ja muutti mun luo. Appivanhemmat asuvat omassa talossaan kuolemaansa asti ja se on heidän oikeus. Molemmilla on työmatkaa saman verran.
Sun apit on töissä vielä 10 vuotta, mies voi järjestää työnsä niin että menee hiukan myöhemmin tai tulee pois aikaisemmin. Jos tilalla ei oo mettää ni talvethan on suht vähä töisiä. Kesät voitte sit asua anoppilassa, sen kestää kun tietää että on väliaikaista.
 
Meillä oli hyvin samanlainen tilanne. Päädyttiin jakamaan talo kahteen osaan, eli meidän päätyyn tehtiin oma pieni keittiö, ratkaisu muistuttaa lähinnä paritalossa asumista. Vieläkin kaikki elämisen äänet kuuluu seinien läpi ja appivanhemmat käy koputtelemassa ikkunaan kun tulee jotain asiaa, eli yksityisyyttä ei kamalasti ole, mutta ainakin saadaan laittaa sellaista ruokaa mitä halutaan ja valita omat verhot. Nykyään meillä on vauva ja on mukavaa että hoitaja on lähellä ja lapsi saa luoda läheiset välit isovanhempiinsa, mutta toisaalta jatkuvasti saa kuulla arvostelua omasta äitiydestä ja tuntuu välillä, että ei edes oman lapsen kanssa saa tehdä mitään rauhassa ilman että anoppi on jotain kommentoimassa. Vauva alkaa lähestyä vuoden ikää ja ihan pikkuvauva-aika ja raskausaika oli asumistilanteesta johtuen älyttömän raskasta. Me saatin tämä asunto siihen kuntoon, että väliseinä appivanhempien puolelle voitiin sulkea, vasta joitakin viikkoja vauvan syntymän jälkeen. Tarkoitus oli saada asumistilanne kuntoon aikaisemmin, mutta tuli kaikenlaisia mutkia matkaan...

Ennen kuin saatiin oma asunto, asuttiin pari vuotta niin että meillä ei ollut oikeastaan mitään omaa tilaa kun miehen vanhemmat kulkivat koko ajan talossa myös "meidän puolella", keittiössä ei saanut tehdä mitään itse eikä syömisistä päättää itse, anoppi huusi valvomisesta (tein myöhään illalla opiskelujuttuja kun päiväsaikaan ei saanut siihen rauhaa) ja tunki meidän makuuhuoneeseen koputtamatta jne. Anoppi säilytti tavaroitansa meidän makuuhuoneessa vaikka heillä oli kyllä apen kanssa tilaa vaikka kuinka monta huoneetta, mutta kun ne on aina olleet siellä... Me pikkuhiljaa aina tavallaan otettiin omaa tilaa täällä, tuotiin omia huonekaluja ja vietiin vanhoja varastoon, laitettiin kylppäriin hylly omille tavaroille, alettiin käydä joskus kaupunkireissun yhteydessä ulkona syömässä vaikka anoppi soitteli kotiin syömään ja koitti kontrolloida menemisiä. Elämä oli ihan hirveää. Mietin eroa. Usein ja tosissani.

Jos voisin tehdä kaiken uudestaan, koittaisin saada läheltä eri asunnon (epätodennäköistä, että onnistuisi) tai muutettaisiin kerralla taloon niin että appivanhemmat vie tavaransa ja huonekalunsa omaan päätyyn, me tuodaan omat tilalle ja tilojen välinen ovi pidetään lukossa. Ja sovittaisiin joku systeemi keittiön käyttämisestä. Olisi helpompaa, jos mieskin olisi jo alussa tehnyt vanhempiensa kanssa pelisäännöt selviksi. On hankalaa, kun mies on niin kiltti, ja antaa aina periksi äidilleen ja pyytää vaimoaan joustamaan ja jaksamaan.

Mun mielestä teidän pitää nyt puhua miehen kanssa ja sopia järjestely, jolla saatte teille edes jonkilaisen kodin ja yksityisyyttä. Voisin kokemuksesta sanoa, että älä ainakaan roiku vuosia "toisten kotona"; jos sä et saa edes tuoda vessaan omaa saippuaa, kannattaa suosiolla pysyä jossain muualla ihan omassa kodissa tai vaatia muutosta. Toki yhteisessä asunossa pitää kunnioittaa kaikkia niin ettei esimerkiksi kolistele kun muut koittaa nukkua jaksaakseen nousta aamun navettatöille, mutta jos kaikilta löytyy halua joustaa ja kunnioittaa toisten tarpeita, yhdessä pystyy asumaan ilman että se on ihan älyttömän kamalaa.
 
yks pointti tuosta "emännyydestä".

Sittenkun teill olisi se lapsi, niin sinä olisit käytännössä yh, jos et osaisi lainkaan tilan töitä.
Maajussit on kellon ympäri valmiudessa lähteä töihin, ei ne voi kieltäytyä heinähommista tai jostian muuta akuutista "ai lehmä poikii, en mä nyt voi kun mun pitää katsoa lasta kun vaimo on aerobicissa ja shoppailemassa".

Eli JOKU on palkattava. Renki tai lapsenvahti tai siivooja. Onko teillä varaa?
Meinaan ei ole mitenkään sanottua, että sinä valmistuttuasi saat töitä. Työttömiä tohtoreita on pilvin pimein...
 
Tuli mieleeni tätä lukiessa, että eikö kukaan ole aikaisemmin huomioinut sitä seikkaa, että ylipäätään on omituista, jos äiti vaihtelee verhoja ja mattoja 28-vuotiaan miehen "osassa taloa"? Vai onko niin, ettei ap:n miehellä ollut kotonaan tällaista omaa tilaa ollenkaan ennen ap:n astumista kuvioihin? Luulisi, että tuon ikäinen mies kaipaisi jo omaa tilaa kodissaan ilman naistakin. Vaikka sitä miestä ei ne verhot ja matot siellä niin kiinnostaisikaan, kokisin omituisena kuitenkin sen, ettei äitinsä kanssa ole sovittu tai keskustelu omasta tilasta ja reviiristä jo aiemmin.

Maatilaelämästä en tosin tiedä yhtikäs mitään, mutta jo tuollainen seikka laittaisi kyllä minut miettimään äänestämistä jaloillani.
 
yks pointti tuosta "emännyydestä".

Sittenkun teill olisi se lapsi, niin sinä olisit käytännössä yh, jos et osaisi lainkaan tilan töitä.
Maajussit on kellon ympäri valmiudessa lähteä töihin, ei ne voi kieltäytyä heinähommista tai jostian muuta akuutista "ai lehmä poikii, en mä nyt voi kun mun pitää katsoa lasta kun vaimo on aerobicissa ja shoppailemassa".

Eli JOKU on palkattava. Renki tai lapsenvahti tai siivooja. Onko teillä varaa?
Meinaan ei ole mitenkään sanottua, että sinä valmistuttuasi saat töitä. Työttömiä tohtoreita on pilvin pimein...

täh? meinaatko että kaikilla yksinhuoltajilla on siivooja tai renki? ja monet palkansaajat tekevät pitkää päävää, paljon pitemään kuin maatiloilla, ja tässä tilanteessa yhdellä maatilalla on 3 työntekijää. Aika leppoista siis.
 
Tuli mieleeni tätä lukiessa, että eikö kukaan ole aikaisemmin huomioinut sitä seikkaa, että ylipäätään on omituista, jos äiti vaihtelee verhoja ja mattoja 28-vuotiaan miehen "osassa taloa"? Vai onko niin, ettei ap:n miehellä ollut kotonaan tällaista omaa tilaa ollenkaan ennen ap:n astumista kuvioihin? Luulisi, että tuon ikäinen mies kaipaisi jo omaa tilaa kodissaan ilman naistakin. Vaikka sitä miestä ei ne verhot ja matot siellä niin kiinnostaisikaan, kokisin omituisena kuitenkin sen, ettei äitinsä kanssa ole sovittu tai keskustelu omasta tilasta ja reviiristä jo aiemmin.

Maatilaelämästä en tosin tiedä yhtikäs mitään, mutta jo tuollainen seikka laittaisi kyllä minut miettimään äänestämistä jaloillani.

Löytyyhän noita peräkamarinpoikia aina joitakin. Valitettavaa tietysti on että äiti ei ohjaa poikaa itsenäistymään, mutta vastuu itsenäistymisestä on mielestäni pojalla ei äidillä. En näe ollenkaan huonona vaihtoehtona että sieltä tilalta jatkajaksi aikovakaan välillä muuttaa muualla ja katselee tilannetta hetken "ulkopuolelta". En pitäisi ihanne miehenä sellaista joka ei niin pysty tekemään vanhempien painostuksen takia.
 
yks pointti tuosta "emännyydestä".

Sittenkun teill olisi se lapsi, niin sinä olisit käytännössä yh, jos et osaisi lainkaan tilan töitä.
Maajussit on kellon ympäri valmiudessa lähteä töihin, ei ne voi kieltäytyä heinähommista tai jostian muuta akuutista "ai lehmä poikii, en mä nyt voi kun mun pitää katsoa lasta kun vaimo on aerobicissa ja shoppailemassa".

Eli JOKU on palkattava. Renki tai lapsenvahti tai siivooja. Onko teillä varaa?
Meinaan ei ole mitenkään sanottua, että sinä valmistuttuasi saat töitä. Työttömiä tohtoreita on pilvin pimein...

Näin maitotilallisena joku tässä logiikassa tökii, vaikka olenkin sitä mieltä että tilan töitä on ymmärrettävä jos haluaa tilalla viihtyä.
 
En tiedä maalaiselämästä mitään, mutta vappivanhemmista kylläkin. Etäisyyttä on kuitenkin aina ollut muutama kilometri. Vaikka olen vaihtanut anopin laittamat verhot pois ja asunut eri taloudessa niin silti ystävän neuvo:

VEDÄ RAJAT NYT!

Sitten kun se lapsi on siinä niin voi helvetti sentään. Voin sanoa, että mikään ei ainakaan muutu helpommaksi.
 

Yhteistyössä