M
minäkin
Vieras
Voi vitsi et osaa olla paha olo.
Meillä on aika tiukkaa rahallisesti (tiedän en ole ainoa ja on varmasti muita joilla on tiukempaakin...). Minä en paljoa tienaa, joten perhe kituuttaa miehen palkalla. Minulla on kesken osa-aikainen opiskelu ja yksi sovittu työ, jonka aikataulu on omassa valinnassa. Nyt olisi ollut auki eräs kokoaikainen työpaikka, palkka ei ollut päätä huimaava ja ei ollut täysín omaa-alaa vastaava. Päätin olla hakematta, kun kyselin heiltä ja sanoivat että eivät ole halukkaita joustamaan työajoissa sen opiskelun ja muun työn takia. Jos tekisin täyttä työpäivää ja vielä opiskelut ja sen keskeneräisen homman, niin milloin sitä lapsia näkis?
Ajattelin että olen niin paljon jo uhrannut sen eteen, että saan sen kesken olevan työn ja opiskeluni tehtyä, että ei ole mitään järkeä enää loppusuoralla luopua niistä. Se on totta.
Nyt kuitenkin kun taas mietin että miten tullaan toimeen tämä kuukausi ja pelkään että jos tulee esim autoremppaa tai jotain, niin kusessa ollaan. Me eletään niin kädestä suuhun ja vielä vähän miinuksellekkin että. Alkaa tulla aika paha olo kun mietin et olisin voinu hakea sitä työtä. Olis voinu kai sit haastattelussa vielä neuvotella ajan käytöstä. Nehän sen olis päättäny kuka sinne otetaan... Kuitenkin tiedän et se olis käyny luultavasti liian raskaaksi yrittää hoitaa lapset ja koko tuo rumba lisäksi.
Mut voi paska tätä ikuista kierrettä ja umpikujaa. Mä vaan odotan et tuleeko joskus elämässä edes pikkasen helpompi vaihe. Pelkään kuitenkin et ei. Voi hitto, nää on niitä hetkiä jolloin mulla tulee sellanen aavistus siitä miks jotku vaan jonain päivänä ottaa ja häviää ;(
Meillä on aika tiukkaa rahallisesti (tiedän en ole ainoa ja on varmasti muita joilla on tiukempaakin...). Minä en paljoa tienaa, joten perhe kituuttaa miehen palkalla. Minulla on kesken osa-aikainen opiskelu ja yksi sovittu työ, jonka aikataulu on omassa valinnassa. Nyt olisi ollut auki eräs kokoaikainen työpaikka, palkka ei ollut päätä huimaava ja ei ollut täysín omaa-alaa vastaava. Päätin olla hakematta, kun kyselin heiltä ja sanoivat että eivät ole halukkaita joustamaan työajoissa sen opiskelun ja muun työn takia. Jos tekisin täyttä työpäivää ja vielä opiskelut ja sen keskeneräisen homman, niin milloin sitä lapsia näkis?
Ajattelin että olen niin paljon jo uhrannut sen eteen, että saan sen kesken olevan työn ja opiskeluni tehtyä, että ei ole mitään järkeä enää loppusuoralla luopua niistä. Se on totta.
Nyt kuitenkin kun taas mietin että miten tullaan toimeen tämä kuukausi ja pelkään että jos tulee esim autoremppaa tai jotain, niin kusessa ollaan. Me eletään niin kädestä suuhun ja vielä vähän miinuksellekkin että. Alkaa tulla aika paha olo kun mietin et olisin voinu hakea sitä työtä. Olis voinu kai sit haastattelussa vielä neuvotella ajan käytöstä. Nehän sen olis päättäny kuka sinne otetaan... Kuitenkin tiedän et se olis käyny luultavasti liian raskaaksi yrittää hoitaa lapset ja koko tuo rumba lisäksi.
Mut voi paska tätä ikuista kierrettä ja umpikujaa. Mä vaan odotan et tuleeko joskus elämässä edes pikkasen helpompi vaihe. Pelkään kuitenkin et ei. Voi hitto, nää on niitä hetkiä jolloin mulla tulee sellanen aavistus siitä miks jotku vaan jonain päivänä ottaa ja häviää ;(
