V
vierailija
Vieras
Erno ja Miikka puuhastelivat toimistorakennuksen ilmastointihuoneessa. Tehtävänä oli puhdistaa pieniä ilmastointikanavia kolmannessa kerroksessa. Salkkuja kantavat pukumiehet olivat valittaneet ummehtuneesta hajusta ja kuinka ollakaan, Miikka ja Erno keräsivät pölyä tupoittain vanhoista kanavista.
Ruokatunti alkoi lähestyä, mutta Miikka oli erityisen hankalan kanavan kimpussa: sitä ei meinannut millään saada puhtaaksi, koska se oli hankalan muotoinen. Ei auttanut se piti irrottaa puhdistusta varten. Siihen tarvitsisi uudet kiinnikkeetkin, vanhat kun näyttivät lähtevän irti vain palasina. He sopivat, että Erno kävisi ensin syömässä ja toisi samalla uusia kiinnikkeitä tullessaan. Miikka jäisi irrottelemaan itsepäistä kanavanmutkaa seinän ja liitoksen välistä.
Miikka ahersi yllättävän lämpimän oloisessa huoneessa tikkailla ja sai kun saikin aherrettua hiki hatussa kanavan irti. Hän laski kanavanpätkän varovasti maahan, otti lakin päästään, huokaisi helpotuksesta ja pyyhki hikeä.
Kanavan jättämän aukon kautta kuului kolahdus. Miikka kurkkasi hajamielisesti ilmastoinnin aukon ritilästä sisään. Sehän oli vessa! Ja sinne oli tullut istuvaan tummaan jakkupukuun pukeutunut kaunis, noin 45 vuotias, tumma ja urheilullinen nainen. Hänen kasvonsa olivat pyöreät ja temperamenttiset ja hiukset lainehtivat jakkutakin olkapäillä. Hän näytti olevan stressaantunut.
Miikka hymähti itselleen ilkikurisesti ja jäi katsomaan hiljaa. Nainen laski pikkuhousunsa korkokenkiensä väliin ja jäi istumaan pöntölle. Mitään lirinää ei kuulunut. Nainen nojasi poskeensa, mutta sitten liikutti toista kättään hiljaa haarojensa väliin ja alkoi hyväilemään itseään tiukan jakkuhameensa alla. Miikka katsoi keskittyneesti ja tunsi, kuinka hänen sydämensä alkoi lyömään. Hän vilkaisi olkansa yli. Hän oli yksin. Pitäisikö katsoa poispäin, hän mietti häveliäästi, mutta jatkoi naisen katsomista intensiivisesti tikkaisiinsa nojaten.
Nainen alkoi selvästi lämmetä omalle hyväilylleen ja hän päästi tukahdutetun huokauksen. Hän nousi istumaan suorempaan, heilautti hiuksiaan ja käänsi päänsä taaksepäin. Hänellä oli silmät kiinni. Hän nosti toisen kätensä hiustensa taakse ja alkoi levittää jalkojaan. Hyväily jatkui ja naisen kasvoille alkoi nousta puna. Hän myös hymyili vienosti. Hengitys katkeili sekä naisella että Miikkalla, joka tunsi myös poskiensa kuumottavan punaisena. Hän katseli ahnaasti, kun naisen toinen käsi veti hameenhelmaa ylemmäs.
Miikka pidätti hengitystään, kun nainen nosti toisen jalkansa koukkuun vierelleen ja paljasti ihanan kauniin haarovälinsä. Miikka hengitti niin varoen, kuin mahdollista huuliensa välistä, kun hän näki paksut ja kauniit häpyhuulet naisen sormien käsittelyssä. Välillä hän silitti tarkasti rajattuja karvojaan. Nainen alkoi päästä jo lähelle huippua ja hänen hengityksensä katkeili ja hän päästeli pidätettyjä voihkaisuja. Hän alkoi kiemurtelemaan kiihkeästi istuimen päällä ja laittoi toisen kätensä puvuntakin välistä toisen rintansa päälle.
Miikka katsoi silmät pulleana, kun kaunotar pidätti henkeään, kouristi taaksepäin, värisi ja inisi pidätetyn henkäyksensä. Nainen jäi hengästyneenä, jalat levällään hymyilemään raukeasti istuimen päälle hetkeksi. Sitten hän ryhdistäytyi, pyyhki jalkoväliään, nosti pikkarit, laski hameenhelmat, viuhtoi käsillään hieman viileätä ilmaa kasvoilleen ja ojensi takkiaan. Hän vilkaisi peiliä ja suoristi hieman hiuksiaan ja korjasi huulipunaa. Lopuksi hän hymyili itselleen veikeästi ja poistui vessasta korkokengät kopisten ja ryhdikkäänä.
Miikka uskalsi hengittää viimein ja jäi virnuilemaan näkemäänsä näkyä. Hän tuli alas tikkailta ja koetti ajatella koirankoppia, jotta jöpöttävä seisokki laskisi.
"Noh! Mitäs jätkä täällä virnuilee", syömästä tullut työtoveri kyseli hymyissä suin, rehvakkaasti maha täynnä paikan päälle saapuen. Miikka naurahti ja katsoi Ernoa virne huulillaan :"Et muuten usko, mitä näin, kun olit syömässä..."
Ruokatunti alkoi lähestyä, mutta Miikka oli erityisen hankalan kanavan kimpussa: sitä ei meinannut millään saada puhtaaksi, koska se oli hankalan muotoinen. Ei auttanut se piti irrottaa puhdistusta varten. Siihen tarvitsisi uudet kiinnikkeetkin, vanhat kun näyttivät lähtevän irti vain palasina. He sopivat, että Erno kävisi ensin syömässä ja toisi samalla uusia kiinnikkeitä tullessaan. Miikka jäisi irrottelemaan itsepäistä kanavanmutkaa seinän ja liitoksen välistä.
Miikka ahersi yllättävän lämpimän oloisessa huoneessa tikkailla ja sai kun saikin aherrettua hiki hatussa kanavan irti. Hän laski kanavanpätkän varovasti maahan, otti lakin päästään, huokaisi helpotuksesta ja pyyhki hikeä.
Kanavan jättämän aukon kautta kuului kolahdus. Miikka kurkkasi hajamielisesti ilmastoinnin aukon ritilästä sisään. Sehän oli vessa! Ja sinne oli tullut istuvaan tummaan jakkupukuun pukeutunut kaunis, noin 45 vuotias, tumma ja urheilullinen nainen. Hänen kasvonsa olivat pyöreät ja temperamenttiset ja hiukset lainehtivat jakkutakin olkapäillä. Hän näytti olevan stressaantunut.
Miikka hymähti itselleen ilkikurisesti ja jäi katsomaan hiljaa. Nainen laski pikkuhousunsa korkokenkiensä väliin ja jäi istumaan pöntölle. Mitään lirinää ei kuulunut. Nainen nojasi poskeensa, mutta sitten liikutti toista kättään hiljaa haarojensa väliin ja alkoi hyväilemään itseään tiukan jakkuhameensa alla. Miikka katsoi keskittyneesti ja tunsi, kuinka hänen sydämensä alkoi lyömään. Hän vilkaisi olkansa yli. Hän oli yksin. Pitäisikö katsoa poispäin, hän mietti häveliäästi, mutta jatkoi naisen katsomista intensiivisesti tikkaisiinsa nojaten.
Nainen alkoi selvästi lämmetä omalle hyväilylleen ja hän päästi tukahdutetun huokauksen. Hän nousi istumaan suorempaan, heilautti hiuksiaan ja käänsi päänsä taaksepäin. Hänellä oli silmät kiinni. Hän nosti toisen kätensä hiustensa taakse ja alkoi levittää jalkojaan. Hyväily jatkui ja naisen kasvoille alkoi nousta puna. Hän myös hymyili vienosti. Hengitys katkeili sekä naisella että Miikkalla, joka tunsi myös poskiensa kuumottavan punaisena. Hän katseli ahnaasti, kun naisen toinen käsi veti hameenhelmaa ylemmäs.
Miikka pidätti hengitystään, kun nainen nosti toisen jalkansa koukkuun vierelleen ja paljasti ihanan kauniin haarovälinsä. Miikka hengitti niin varoen, kuin mahdollista huuliensa välistä, kun hän näki paksut ja kauniit häpyhuulet naisen sormien käsittelyssä. Välillä hän silitti tarkasti rajattuja karvojaan. Nainen alkoi päästä jo lähelle huippua ja hänen hengityksensä katkeili ja hän päästeli pidätettyjä voihkaisuja. Hän alkoi kiemurtelemaan kiihkeästi istuimen päällä ja laittoi toisen kätensä puvuntakin välistä toisen rintansa päälle.
Miikka katsoi silmät pulleana, kun kaunotar pidätti henkeään, kouristi taaksepäin, värisi ja inisi pidätetyn henkäyksensä. Nainen jäi hengästyneenä, jalat levällään hymyilemään raukeasti istuimen päälle hetkeksi. Sitten hän ryhdistäytyi, pyyhki jalkoväliään, nosti pikkarit, laski hameenhelmat, viuhtoi käsillään hieman viileätä ilmaa kasvoilleen ja ojensi takkiaan. Hän vilkaisi peiliä ja suoristi hieman hiuksiaan ja korjasi huulipunaa. Lopuksi hän hymyili itselleen veikeästi ja poistui vessasta korkokengät kopisten ja ryhdikkäänä.
Miikka uskalsi hengittää viimein ja jäi virnuilemaan näkemäänsä näkyä. Hän tuli alas tikkailta ja koetti ajatella koirankoppia, jotta jöpöttävä seisokki laskisi.
"Noh! Mitäs jätkä täällä virnuilee", syömästä tullut työtoveri kyseli hymyissä suin, rehvakkaasti maha täynnä paikan päälle saapuen. Miikka naurahti ja katsoi Ernoa virne huulillaan :"Et muuten usko, mitä näin, kun olit syömässä..."