Hei,
Olen ihan uusi näillä sivustoilla ja löysinkin aivan mahtavia ihmisiä, jotka ovat jaksaneet kertoilla omia kokemuksia ja valitettavasti myös vastoinkäymisiä.
Itse lähdin teiltä hakemaan tsemmpiä ja voimaa, uskoa hyvään tulevaan.
Pelko on tällä hetkellä niin suuri, että valitettavasti uskonrippeitä on vaikea löytää. Ilo on kateissa ja huoli vain päällimmäisenä mielessä, vaikka juuri tällä hetkellä pitäisi tunteet olla ihan päinvastoin. Tässä omaa tarinaa lyhyesti:
Lopetin e-pillerit huhtikuussa ja viimeiset kuukautiset on ollut toukokuun puolivälissä. Eli toisella yrityskierrolla raskauduin, mahakivut oli heti alkuun aika kovat ja sen vuoksi tilasinkin ajan ultraan. Ultralla löytyi pienen pieni sikiöpussi, mutta jouduin sairaalaan lisätutkimuksiin. Todettiin tuulimunaksi, joka tuli ulos luonnollisesti n. vk 6+ Mitään muita oireita raskaudesta, kuin kipeät ja turvonneet rinnat ei ollut. HCG oli suurimmillaan vain 97 ! 4 päivää vuodosta oli HCG tippunut 4:ään.
Ovulaation löysin tikuttamalla 20 päivää tuulimuna vuodosta. Tästä kierrosta raskauduin jälleen, eli yksiäkään kuukautisia ei tullut välissä. Tällä hetkellä pitäisi siis olla onnellisesti raskaana, mutta taas on sellainen tunne että kaikki ei ole hyvin. Olin varannut gynekologille ajan jo ennen plussa uutista ja samalla ultrasi sillä reissulla kohdun. Sisällä näkyi taas pieni piste, mutta muuta ei voinut sanoa..viikkoja kun oli vain 4+..johtuen myöhäisestä ovulaatiosta. Uusi ultra-aika on vasta 4 viikon päästä ja tuntuu kyllä vaikealta odotella siihen asti.
Ensinnäkään taaskaan ei ole raskausoireta, kuin rintojen särky / nännipihan suurentuminen ja tummuminen. Nyt pitäisi olla 5+, varmat viivat kaikissa testeissä paitsi predictor antaa aamuvirtsasta haamua..
Lääkäri sanoi, etten saisi enää tuijottaa noita testejä, vaan nauttia ja olla ajattelematta asiaa. Tiedän itsekin, ettei tämä ajatusten ja oireiden kyttääminen aiheuta kuin kamalaa pelkoa, mutta en vaan osaa rentoutua. Tuntuu, että päivät pyörii vain näiden negatiivisten ajatusten parissa, eikä mitään oikeaa iloa jaksa kokea.
Kaikista suurin huoli johtuu siitä, ettei raskausoireita ole vielä tullut ja predictor antaa vaan haamuviivaa. Kiitos, kun sain purkaantua ja kirjoittaa nämä omat ajatukset tänne. Odottavan aika on pitkä ja ei auta kuin yrittää ottaa ilo irti pienistäkin tuntemuksista.
Oikein mukavaa syksyn alkua teille kaikille ja kirjoittelen, kuinka tällä kertaa tässä oireettomassa raskaudessa kävi.
Halusin vaan "purkaantua" ja saada vähän tätä huolta pois,
Olen ihan uusi näillä sivustoilla ja löysinkin aivan mahtavia ihmisiä, jotka ovat jaksaneet kertoilla omia kokemuksia ja valitettavasti myös vastoinkäymisiä.
Itse lähdin teiltä hakemaan tsemmpiä ja voimaa, uskoa hyvään tulevaan.
Pelko on tällä hetkellä niin suuri, että valitettavasti uskonrippeitä on vaikea löytää. Ilo on kateissa ja huoli vain päällimmäisenä mielessä, vaikka juuri tällä hetkellä pitäisi tunteet olla ihan päinvastoin. Tässä omaa tarinaa lyhyesti:
Lopetin e-pillerit huhtikuussa ja viimeiset kuukautiset on ollut toukokuun puolivälissä. Eli toisella yrityskierrolla raskauduin, mahakivut oli heti alkuun aika kovat ja sen vuoksi tilasinkin ajan ultraan. Ultralla löytyi pienen pieni sikiöpussi, mutta jouduin sairaalaan lisätutkimuksiin. Todettiin tuulimunaksi, joka tuli ulos luonnollisesti n. vk 6+ Mitään muita oireita raskaudesta, kuin kipeät ja turvonneet rinnat ei ollut. HCG oli suurimmillaan vain 97 ! 4 päivää vuodosta oli HCG tippunut 4:ään.
Ovulaation löysin tikuttamalla 20 päivää tuulimuna vuodosta. Tästä kierrosta raskauduin jälleen, eli yksiäkään kuukautisia ei tullut välissä. Tällä hetkellä pitäisi siis olla onnellisesti raskaana, mutta taas on sellainen tunne että kaikki ei ole hyvin. Olin varannut gynekologille ajan jo ennen plussa uutista ja samalla ultrasi sillä reissulla kohdun. Sisällä näkyi taas pieni piste, mutta muuta ei voinut sanoa..viikkoja kun oli vain 4+..johtuen myöhäisestä ovulaatiosta. Uusi ultra-aika on vasta 4 viikon päästä ja tuntuu kyllä vaikealta odotella siihen asti.
Ensinnäkään taaskaan ei ole raskausoireta, kuin rintojen särky / nännipihan suurentuminen ja tummuminen. Nyt pitäisi olla 5+, varmat viivat kaikissa testeissä paitsi predictor antaa aamuvirtsasta haamua..
Lääkäri sanoi, etten saisi enää tuijottaa noita testejä, vaan nauttia ja olla ajattelematta asiaa. Tiedän itsekin, ettei tämä ajatusten ja oireiden kyttääminen aiheuta kuin kamalaa pelkoa, mutta en vaan osaa rentoutua. Tuntuu, että päivät pyörii vain näiden negatiivisten ajatusten parissa, eikä mitään oikeaa iloa jaksa kokea.
Kaikista suurin huoli johtuu siitä, ettei raskausoireita ole vielä tullut ja predictor antaa vaan haamuviivaa. Kiitos, kun sain purkaantua ja kirjoittaa nämä omat ajatukset tänne. Odottavan aika on pitkä ja ei auta kuin yrittää ottaa ilo irti pienistäkin tuntemuksista.
Oikein mukavaa syksyn alkua teille kaikille ja kirjoittelen, kuinka tällä kertaa tässä oireettomassa raskaudessa kävi.
Halusin vaan "purkaantua" ja saada vähän tätä huolta pois,
