todella kömpelö 2 vuotias, onko muita?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "äippänen"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Ä

"äippänen"

Vieras
onko muita joilla on näin kömpelö 2 vuotias..

tyttömme täytti juuri 2 v ja tuntuu että hän on kömpelöin lapsi jonka tiedän. Ei tykkää sitten yhtään muusta liikunnasta kuin kävelystä. Pienikin este tai kynnys niin ei suostu kävelemään kuin kädestä pitämällä, esim. oksa maassa.

ei uskalla laskea yksin liukumäkeä, juoksee polvet suorina kömpelön näköisesti, ei osaa hyppiä tasajalkaa. Portaita kävelee jos pidän toisesta kädestä kiinni, yksin ei uskalla mennä yhtään askelta ylös tai alaspäin, ei edes pientä porrasta.

neuvolasssa ei oltu huolissaan kun eihän 2v neuvolassa katsota kuin että osaa kävellä ja potkasta palloa.tuntuu että kaikissa jumpissa, muskareissa jne missä vaan käydään edes nuoremmat lapset ei ole motorisesti näin heikkoja.
ollan aloitettu jumppa mutta ei oikein viihdy sielläkään, suorastaan joutuu perässä raahaamaan, mieluiten vain makoilisi jumppamatolla tai häröilisi omiaan.

lapsi tykkää paljon kirjoista, piirtämisestä ja on näppärä käsistään ja puhuukin hyvin jo mutta tää liikuntapuoli tökkii pahasti.

mitenhän tätä voisi kehittää? kovasti yritetään kannustaa liikkumaan, on käyty hoplopissakin mutta keskittyi vain palloilla leikkimiseen. suorastaan kauhistui kun ehdotin pomppulinnaan menoa. Onko tää ihan normaalia?
 
Meidän esikoinen oli juuri tuollainen lapsi. Lähti myöhään kävelemään ja oli tosi arka alkuun, jotenkin tuntui että pelkäsi kaatumista jo etukäteen eikä edes uskaltanut yrittää. Talvella saattoi jumittaa jossain kun ei vaan uskaltanut liikahtaa.. Nyt on 3,5v ja juoksee ja hyppää, kiipeilytelineihin tuskin edelleenkään menee mutta huomattavasti on kehitystä tapahtunut.
Hermoja sinulle, yritä kannustaa lasta. Hyviä keinoja harjoittaa tasapainoa on esim. metsäretket ym. kun alusta ei ole tasainen. Onko lapsi kotihoidossa?
 
Onko mahdollisuuksia mallioppimiseen?

Meidän toistaiseksi ainoa lapsemme on 1v8kk, ja mieluiten piirtelisi ja tutkiskelisi kirjoja. On ehkä luonteeltaankin sellainen varovainen ja vähän laiska. Mutta kun muutamaa vuotta vanhemmat ja vilkkaat serkut tulevat käymään, alkaa tämäkin vesseli ymmärtää juoksemisen päälle. Vaikutus kestää monta päivää. Ja äiti kiittää, kun ei tarvitse raskausmahan kanssa kantaa lasta portaissa.
 
Ensimmäisenä tuli mieleen, että onko lapsen näössä jotain? Mutta jos tykkää kirjoista ja tykkää piirtää, niin en tiedä sitten. Meillä oli melko hidas ja melkoisen arka poika liikkumisen suhteen (muualla kuin kotona), ennen kuin näköasiat selvisi.
 
en usko että näössä on vikaa. näkee kaukaa ja lähelle tavaroita ja kyselee asioita esim. tavaroista.
jotenkin hän on liian arka ja pelkää. esim. kerran hän vahingossa astui kynnyksen yli ja se meni hyvin. kehuttiin häntä kovasti josta lapsi jostain syystä suuttui, sen jälkeen hän ei halunnut mennä kynnyksen yli enää vaan vaati äidin kättä avuksi.

sillä tavalla häntä kehotetaan varovaisuuteen että ei anneta kiipeillä pöydälle tai pomppia sohvalla. omaan stokke tuoliin kiipeää tosi rauhallisesti, kerran horjahti sieltä
alas kun tuli varomattomasti, voi sitä huutoa ei meinannut enää suostua käyttämään tuolia. moni muu lapsi ei olisi ollut moksiskaan.

kävelemään lähti 1v4kk ikäisenä, pitkään meni tuen kanssa. olisi jo aiemmin osannut mutta ei uskaltanut. sitten kun lähti kävelemään meni pitkiä matkoja kaatumatta
jos hän kaatuu suuttuu tai alkaa itkemään. esim. jos joku tönäisee ja kaatuu pepulleen huutaa hysteerisesti vaikka mitään ei kävisi. on siis todella arka eikä uskalla kokeilla uusia asioita. esim. puistossa viihtyy paremin kun ei ole muita lapsia. voisiko hän jo huomata että on huonompi liikunnassa kuin muut, jos joku juoksee ohi säikähtää ja ei halua enää liikkua. ei vaikka kannustetaan. yritän kannustaa että kiipeäisi itse portaita tai menisi liukumäkeen mutta ei useimmiten halua.. välillä haluaa lähteä takaisin kotiin jos liikaa
yritän ehdottaa jotain aktiviteettia ulkona. tosi hankalaa on.
 
Lapsi on todennäköisesti vaan varovainen luonne. Meillä esikoinen vähän samanlainen pienenä ja monessa asiassa on pitänyt edetä rauhallisesti, esim. pyöräilemisen, hiihtämisen ja luistelun harjoittelu. Nykyään vauhtia jo piisaa, kiipeillään, remutaan, hypitään jne., mutta muistan kyllä ne taaperoajat...

Minä kannustin lasta sillä, että meillä sisälläkin sai juosta ja pomppia sohvalla, meillä oli jopa sellainen vanha joustinpatja, jolla sai hyppiä. Pikku kolhuista en ollut moksiskaan, sanoin vaan että "oho, nousepa vaan ylös ja jatketaan". Metsässä käytiin välillä treenaamassa kulkemista vaativassa maastossa ja siellä todella saa hyvää harjoitusta kun pitää kiipeillä, käyttää tasapainoa ihan eri tavalla kuin asfaltilla jne. Puistossa kapusin pojan mukana liukumäkeen ja laskettiin yhdessä eri tavoilla, sitten kädestä kiinni pitäen, sitten sormenpäällä avustaen ja lopuksi uskallus riitti yksin laskemiseen.
 

Yhteistyössä