Todella paha mieli lapsen puolesta, mitä tehdä?

[kk]

Eli tarina lyhyesti: kaksi tyttöämme käyvät yhteisessä jumppaharrastuksessa vanhemman tytön tarhakaverin kanssa. Vaikka kavereita ovatkin, on tällä kaverilla ollut tapana mitätöidä tyttöäni; milloin tämä on huonoin koko jumpparyhmässä, milloin tarhassa jne. Tähän en ole puuttunut vaikka pahaa onkin tehnyt nähdä lapseni suru.

Toissa viikolla jumppaan tytöt kuljetti kaverin isä. Tyttöni on ujo ja hänelle on ollut saavutus jo käydä kaverin isän mukana jumpassa. Tänään tämä kaveri kertoi nuoremmalle tyttärelleni, että hänen isänsä oli nimitellyt jumpan jälkeen isompaa tyttöäni kömpelöksi kun tämä ei ollut osannut jotain liikettä... Nyt pelkään kuollakseni että tämä kantautuu vanhemman tyttäreni korviin ja haluaisin sen estää; jos tyttöni sen kuulisi loppuisi varmasti niin harrastus kuin luotto kaverin isään. Lasten puolelta kiusaamista osaa odottaa mutta että vanhempien...! Mitä teen? Otanko asian kaverin äidin kanssa puheeksi ja miten? (Mahdollistahan on myös, että tämä kaveri on itse keksinyt koko jutun). Antakaa viisaita neuvoja, kiitos!

 

[jennik]

mä kysyisin isältä, että onko moisia sanonut vai tarinoiko tyttö. typerää puhua lasien kuullen noin, ja voi ihan asiallisesti sanoa, että et katso hyvällä jos noin on sanonnut.

 

[vieras]

Mun mielestä olisi tyhmää mennä sanomaan, että en katsele hyvällä, jos olet sanonut tytärtäni kömpelöksi... Jotakin varmaan tarttis tehdä, mutta ei noin.

 

[jennik]

jaa, mun mielestä voi asiallisesti ilman syyttelyä selvittää asiat ilman että jää mitään hampaan koloon kenelläkään.. näin mun mielestä aikuisilla ihmisillä on tapana toimia, mutta en sit tiiä

 

[vieras]

jaa, mun mielestä voi asiallisesti ilman syyttelyä selvittää asiat ilman että jää mitään hampaan koloon kenelläkään.. näin mun mielestä aikuisilla ihmisillä on tapana toimia, mutta en sit tiiä

No asiallisesti joo, mutta onko sitten kamalan asiallista tai järkevää sanoa, että "En katsele hyvällä, jos olet sanonut tytärtäni kömpelöksi", siitä voidaan vissiin olla ainakin kahta eri mieltä.

 

[Vieras]

Mä kysyisin suoraan. Jos on noin sanonut niin tuskin isän käytöstapoja muuttaa, mutta ei varmaan sinun lapsestasi enää sano mitään negatiivista. Jos ei ole sanonut (epätodennäköistä), asia selviää. Vanhemmilta noi jutut yleensä kyllä opitaan. Tietyntyylinen arvostelu jne..

Joskus oli jännä tilanne oman lapsen kanssa. Meillä kävi kaveri kylässä, ja hänen lapsensa kiusasi omaani. Töni, nimitteli jne.. Jälkeen päin lapseni kanssa tästä puhuttiin ja häntä harmitti toisen käytös kovasti. Kerroin että ko. tavat ei kuulu hyviin tapoihin ja että xxx (oma lapseni) osaa ne hyvät tavat jo vähän paremmin kuin xxx (kaverin lapsi), vaikka on vielä vähän pienempikin.

Tuosta olisi omani hyvin saattanut jollekin sanoa, että xxx käyttäytyy rumasti tai vastaavaa. Eli tuollainenkin on mahdollista.. Lapset ottaa niin kirjaimellisesti kaiken, saa olla tarkkana mitä sanoo. Omaani itsekin yritin tuossa rohkaista ja kehua, ja perillehän se menikin.. Tuosta tosin tuskin teillä kyse, kun kerran aiemminkin on samanlaista käytöstä ollut.

Juttutuokion paikka, varmasti! Saatat auttaa jatkoa paljon jos otat reilusti asian nyt puheeksi.

 

[jennik]

jaa, mun mielestä voi asiallisesti ilman syyttelyä selvittää asiat ilman että jää mitään hampaan koloon kenelläkään.. näin mun mielestä aikuisilla ihmisillä on tapana toimia, mutta en sit tiiä

No asiallisesti joo, mutta onko sitten kamalan asiallista tai järkevää sanoa, että "En katsele hyvällä, jos olet sanonut tytärtäni kömpelöksi", siitä voidaan vissiin olla ainakin kahta eri mieltä.

no en nyt sitä ihan kirjallisesti tarkoittanut.. viilaa viilaa

 

[Ksantippa S.]

En ota kantaa, mikä on totuus tässä tapauksessa. Mutta mieleeni tulee vastaavanlainen kuvio omasta lähipiiristä. Mustasukkainen lapsi oli keksinyt omasta päästään vastaavanlaisen lausunnon.

Aikuiset eivät asiaa koskaan keskenään selvittäneet - uskoivat lapsen sanaa ja kyräilivät toisilleen lopun ikäänsä. Asia selvisi vasta parikymmentä vuotta myöhemmin, sattumalta. Aika surullista.

 

[Keittiönoita]

Voit ihan hyvin sanoa kaverin äidille, että kuulit tällaisen jutun ja pahoitit siitä mielesi. Mutta sitäkin tärkeämpää mun mielestä olisi saada tyttäresi itseluottamusta kasvatetuksi siten, ettei hän enää suostu kaverinsa mitätöitäväksi. Tuo vähättely ja toisen mitätöinti on myös kiusaamista ja tällainen alistuva luonne vetää puoleensa kiusaajia kuin magneetti. Vaikka se ei olekaan lapsen itsensä vika, että häntä vähätellään ja mitätöidään, et kuitenkaan voi olla ikuisesti puhuttelemassa tällaisia kavereita ja heidän vanhempiaan. Ja vaikka puhuttelisitkin, he eivät välttämättä välitä asiasta tippaakaan. Heitä et voi muuttaa, mutta omaa lastasi voit yrittää. Älä anna lapsesi suostua uhriksi. Silläkään uhalla, että vastaan sanominen tarkoittaisi kaverin menetystä.