todellinen tilanne: pystyisitkö elämään suhteessa mieheen, jolla toinen perhe toisaalla?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja koukussa
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Ihan pakko nyt kysyä, että kuinka paljon sun mies tienaa, jos sillä on varaa elättää kahta kotiäitiä ja -taloutta? Vai onko toinen perhe yhteiskunnan silmissä "yh-perhe" ja ottaa vastaan tuet?

Vähän vaikea uskoa tämän todenperäisyyttä, etenkin kun polyamoria on paljon ollut esillä palstallakin viime päivinä..
 
Oletko siis naimisissa miehen kans? Ja en todellakaan pystyisi, ja mun luonne ei antais edes periks suostua moiseen. Sen verran sentään arvostan ja kunnioitan itseäni. Toi vaikuttaa epätoivoiselta keinolta vaan pitää mies puoliksi itsellään
 
Musta on erikoista, että perustelet tilannetta sillä, että rakastat niin kovin miestäsi. Mun mielestä se taas ei kuulosta rakkaudelta, jos voi jakaa puolisonsa tuolla tavalla toisen kanssa. Ehkä ennemminkin riippuvuudelta..?
 
Alkuperäinen kirjoittaja alkuperäinen;26018335:
lapset ovat meidän yhteisiä, lisääkin toivotaan, olen niin rakastunut mieheen, joten mietin että elänkö loppuelämän tässä suhteessa, joka toimii kaikin puolin, jos mustasukkaisuutta ei lasketa, vai eroanko suhteesta ja alan uuteen suhteeseen, jossa varmastikkin on myös omat ongelmansa?

Onko ainoat vaihtoehdot yhdessä jatkaminen tai uus suhde jonkun toisen kanssa?
Kannattaisko kenties opetella olemaan yksin?
 
Juujuu, ihan varmaan on totta. :saint: :whistle: Ei suinkaan tuon polyamoria-ketjun innoittamaa tarinointia. Vastaus kysymykseen: en pystyisi. En haluaisi elää mitään puolinaista perhe-elämää.
 
Normaalisti en. Yleensä selkärankani estää.

Pystyn kuitenkin mielessäni kuvittelemaan tilanteen, jossa minua olisi pitkiä aikoja - vuodesta toiseen - piinattu, kiusattu ja härnätty sekä olisin sekä fyysisesti että henkisesti yksin. Kyllä näen, että siinä tilanteessa voisin ap:nkin kuvaaman asian tehdä. Kun riittävästi asioita tapahtuu, lopulta turtumus valtaa mielen.

En tietääkseni ole koskaan varatun kanssa seurustellut enkä harrastanut mitään muutakaan.
 
Hyi hemmetti, ajatuksenakin jo ihan sairaan oksettava. Eli en todellakaan pystyis ja niin olis parempi myös meijän tyttären kannalta, että tollasessa tapauksessa asuttaisiin täysin kahestaan.
 
Eli valitettavasti tilanne on täysin totisinta totta, olemme olleet usean vuoden yhdessä lapsia 2kpl, mies ei asu kanssamme hänellä on nainen ja lapsi joiden luona asuu, mutta viettää pari yötä/viikossa kanssamme... voiko tälläinen oikeasti toimia? kummatkin naiset on tietoisia toisistaan, eli minä hänestä ja hän minusta... oonko ihan hullu jos jatkan tälläisessa suhteessa? näemme kuitenkin lähes joka päivä ja vietämme aikaa kuin mikä tahansa perhe...(lomamatkat, kesälomareissut, kauppareissut ym)

niin mitä kyselet sitä nyt kun on jo lapsia ja takana useampi vuosi..?
oisko kannattanut miettiä sitä aiemmin? :D

ja vastaus on ei.
 
En kyl ite mitenkään pystyis.
Haluun miehen ittelleni. Satunnaisen syrjähypyn tai pari vielä sulattaisin, mutta en tuollaista.
Haluun myös nukkua joka yö miehen lähellä...

Mut onhan noita, tietääkseni ainakin yhdysvalloissa johonkin tiettyyn uskonlahkoon kuuluvat joskus elää juuri noin. Tosin siinä lukemassani jutussa vaimojen talot olivat vierekkäin ja he tunsivat toisensa.
 

Yhteistyössä