töihin meno

[Oliivipuu]

Mua myös hirvitti ja suretutti tytyn hoitoon vieminen etukäteen. Olisin toisaalta halunnut vielä olla kotona, mutta oli niin monia syitä miksi töihin oli palattava. Onneksi saimme ryhmispaikan ja vielä läheltä ja kaiken lisäksi tyty sopeutui sinne hyvin! Tietty oireili uudesta elämäntilanteesta aina hoitopäivän jälkeen, mutta se kesti sen normaalin ajan eli noin 1kk. Mulla oli mahdollisuus tehdä alussa lyhyempää työpäivää että siirtyminen oli pehmeämpää.

Kun olin hetken ollut töissä, huomasinkin miten HELPOTTUNUT olo minulle tuli, aivan kuin olisin saanut elämäni takaisin! Nyt nautin entistä enemmän tytyn kanssa olemisesta, koska minun päiväni eivät enää olleet samanlaisia vaan oli myös aikuiskontakteja ja omia juttuja. Voihan olla että sinulle käy samoin. Sai syödä rauhassa, keskittyä töihin rauhassa ja työmatkatkin tuntui luxukselta:sai olla aivan itsekseen (vaika muita ympärillä) vaikka torkkua bussissa.

Mutta JOS jotkut asiat olisivat olleet toisin olisin vienyt tytyn hoitoon vasta 2v. Kuten joku sanoi, se olisi helpompaa jos lapsi olisi vaipaton tai ainakin kävelisi ennen hoitoon menoa. Meidän tyty sentään käveli, mutta kuivaksi ei aivan ehtinyt, ja sen vuoksi se onkin viivästynyt kun hoitopaikassa ei ole voinut olla ilman vaippaa. Nimittäin ekat merkit kuivaksi oppimisesta alkoi ilmetä juuri hoitoon mennessä!

Siis tyty oli 1,5v. kun meni hoitoon. Voimia sinulle :hug:

 

[Augustina]

\

Sori vaan mutta en ymmärrä mikä helvatan kiire teillä on töihin!!!
Itse aion olla kotona niin kauan kun kaikki ovat kouluikäisiä. Rahaa ei ole ylimääräistä, mutta aina on pärjätty. On päiviä kun kaikki tökkii ja tuntuu rankalta, mutta suurin osa ajasta nautimme elämästä täysillä ja ah niitä kiireettömiä ihania aamuja yhdessä... Lapset käyvät kerhossa 3v. -> ja saavat siinä kolmessa tunnissa ihan tarpeeksi hoidettua sosiaalisia suhteita. Kaikki lapseni ovat sosiaalisia ja reippaita ja itse asiassa todella hyvin välttyneet kaikilta korvatulehduskierteiltä ja muilta taudeiltakin.
Varsinkin teitä ihmettelen jotka kärsivät jo nyt eroahdistusta lapsistaan. Minä ainakin nautin lapsistani ja katson mielelläni kaikkien kasvua.

Tällanen purkaus oli odotettavissakin joltain. Meillä ei töihin meno ole pelkästään rahakysymys vaan mielenterveyskysymys. Tulen hulluksi kun päivä pyörii samaa rataa ja päässä ei ole muuta ajateltavaa kuin lapset. Älköön kukaan tulkitko tätä niin et en rakastaisi lapsiani, mut mä kaipaan muutakin ajateltavaa. Ja vaikka tuolla aiemmin kirjotin tosta eroahdistuksesta miten koen jo nyt pojan hoitoon viemisestä, niin uskon et tää ratkaisu on meille kuitenkin parempi kuin se, et oon väkipakolla lasten kans kotona. Kun sain tietää työpaikan saamisesta (mulla ei siis ollut vakituista työtä mihin palata) niin sain heti energiaa arjenkin pyörittämiseen kun tiesin ettei tää kestä ikuisesti. Minä myös nautin lapsistani ja katson mielelläni kaikkien kasvua vaikka käynkin töissä!

 

[Nelthilta]

\

Meillä ei töihin meno ole pelkästään rahakysymys vaan mielenterveyskysymys. Tulen hulluksi kun päivä pyörii samaa rataa ja päässä ei ole muuta ajateltavaa kuin lapset. Älköön kukaan tulkitko tätä niin et en rakastaisi lapsiani, mut mä kaipaan muutakin ajateltavaa.

Mistä se johtuu, että on jotenkin hyväksyttävämpää lähteä rahan vuoksi töihin kuin siitä yksinkertaisesta syystä, että tykkää työstään ja kotona tulevat seinät vastaan? Minua pelottavat jo etukäteen ne viikot ennen synnytystä, kun joudun olemaan yksin kotona ajatusteni kanssa. Vauva-ajan uskoisi sujuvan helpommin, kun on tekemistä.